tiistai 22. helmikuuta 2011

In the long run – Steve Moneghetti


Howley, Peter (1996). In the long run – Steve Moneghetti. The making of a marathon runner. Australia: Penguin Books, 262 s.

Jos joku on ansainnut kirjansa, niin hän on Australian Steve Moneghetti. Mies juoksi nimittäin pitkällä urallaan peräti neljä olympiamaratonia, joista kolmella hän sijoittui kymmenen parhaan joukkoon (viides 1988, seitsemäs 1996 ja kymmenes 2000). MM-maratonilla hän puolestaan oli neljäs vuonna 1987, 11. vuonna 1991, kahdeksas vuonna 1995 ja kolmas vuonna 1997. MM-puolimaratonilla tuli hopeaa vuonna 1993. MM-maastoissa Moneghettin parhaat sijoitukset olivat neljäs (1989), kuudes (1992), 11. (1987) sekä 15. (1991 ja 1996). Suurista kaupunkimaratoneista hän voitti Berliinin maratonin vuonna 1990 (2.08.16) ja Tokion maratonin vuonna 1994 (2.08. 55). Lontoon maratonilla hän oli toinen vuosina 1989 (2.09.06) ja 1995 (2.08.33). Kun tähän vielä lisätään täysi värisuora kansainyhteisön kisojen maratoneilla (pronssia 1986, hopeaa 1990, kultaa 1994) voidaan sanoa, että Moneghetti oli todellinen kestokone. Kuinka hänestä sitten tuli sellainen? Siihen Moneghettin fysioterapeuttina vuosikaudet toiminut Howley antaa kirjassaan vastauksen.

Nuoruusvuodet

Sveitsiläiset sukujuuret omaava Stephen Moneghetti syntyi 26.9.1962 Australian Ballaratissa, 113 kilometrin päässä suurkaupunki Melbournesta. Kuten monen muun kestävyysjuoksuhuipulle nousseen, myös Moneghettin lapsuus oli liikunnallinen. Vaikka hänen vanhempansa eivät olleet erityisen urheilullisia, Steve harrasti nuoruudessaan kahden isoveljensä kanssa mm. krikettiä, koripalloa ja australialaista jalkapalloa. Harrastamalla monipuolisesti eri lajeja hän täten loi kuin huomaamattaan pohjia tulevaa kestävyysjuoksuharjoittelua varten. Steve ei kuitenkaan menestynyt missään urheilulajissa poikkeuksellisen hyvin, kunnes eräänä päivänä hän huomasi olevansa koulutovereitaan selvästi parempi 1600 metrin juoksussa. Tähän kiinnitti huomiota myös Moneghettin liikunnanopettaja Gavan Walsh, joka harrasti itsekin kestävyysjuoksua. Walsh rohkaisi Moneghettia osallistumaan koulujen välisiin maastojuoksukilpailuihin, ja siitä Steven innostus kestävyysjuoksua kohtaan lähti kytemään.

Lopullisesti Moneghetti innostui kestävyysjuoksusta seuratessaan 13-vuotiaana Montrealin olympiakisojen maratonia televisiosta vuonna 1976. Waldemar Cierpinskin ja Frank Shorterin kaksintaistelu olympiamaratonin kultamitalista teki lähtemättömän vaikutuksen Moneghettiin, joka tiesi siitä päivästä asti haluavansa maratoonariksi, vain maratoonariksi, eikä miksikään muuksi kuin maratoonariksi. Pian alkoi käydä ilmi, että Moneghettin ominaisuudet myös viittasivat siihen suuntaan. Nuorten sarjoissa hän ei nimittäin pärjännyt radalla läheskään niin hyvin kuin valtaisaa kestoa vaativassa maastojuoksussa. Uransa alussa Moneghetti tuli tutuksi nimenomaan maastospesialistina.

Moneghettin ensimmäinen valmentaja oli mies nimeltään Tony Benson, joka oli edustanut Australiaa Münchenin olympiakisoissa vuonna 1972 5000 metrillä. Bensonin valmennuksessa Moneghetti voitti mm. Australian nuorten maastomestaruuden vuonna 1981 ja juoksi seuraavana vuonna 5000 metriä 14.32.09. Bensonin ja Moneghettin valmennussuhde kaatui kuitenkin siihen, että Benson lähti valmentajaksi Filippiineille. Tämän jälkeen Steve otti rohkeasti yhteyttä herraan nimeltään Chris Wardlaw (10 000m 28.15.6, maraton 2.11.55, olympiaedustaja 1976 ja 1980), ja pyysi tätä valmentajakseen. Hän oli seurannut 13-vuotiaana Wardlawin suoritusta Cierpinskin ja Shorterin varjossa Montrealin olympiamaratonilla täynnä innoitusta. Steven onneksi Wardlaw suostui hänen valmentajakseen, ja se oli ratkaiseva asia nousussa huipulle.

Tuota pikaa kävi ilmi, että Wardlawin ohjelmat alkoivat purra nuoreen Moneghettiin kuin salama puunrunkoon. Vuonna 1983 21-vuotias Moneghetti juoksi ratakympin jo 29 minuutin pintaan (29.01) ja sijoittui kolmanneksi Australian mestaruusmaastoissa. Seuraavana vuonna hän puolestaan juoksi 5000 metriä 14.05 ja kympin alle 29 minuutin, vaikka oli ennen kaikkea maastojuoksija.

Moneghettin maastojuoksuvahvuuden tuntien ei ollut ihme, että ensimmäinen suuri edustustehtävä Australian paidassa tuli hänelle maastojuoksijana. Vuonna 1985 hänet nimittäin valittiin ensimmäistä kertaa MM-maastoihin. Lissabonin kilvassa Stevelle tuli kuitenkin karua oppia maailman kestävyysjuoksutason kovuudesta 101. sijan muodossa. Joka tapauksessa Wardlaw oli saanut Moneghettin kehittymään selvästi juoksijana, ja suuri läpimurto vain odotti tuloaan.

Täydestä tuntemattomuudesta maratonhuipulle

Suuri läpimurto koitti jo seuraavana vuonna. Se alkoi siitä, kun Moneghetti juoksi tammikuussa kympin aikaan 28.25.2, mikä alitti Australian karsintarajan Kansainyhteisön kisoihin. Valmentaja Wardlawin suuri suunnitelma oli, että Kansainyhteisön kympille valittu Moneghetti juoksisi kisoissa myös maratonin, minkä perusteella hänen valittaisiin seuraavan vuoden MM-maratonille, minkä perusteella hänet valittaisiin vuoden 1988 olympiamaratonille. Entisenä huippujuoksijana ja kokeneena valmentajana Wardlaw näki Moneghettin tulevaisuuden olevan ennen kaikkea maratonjuoksun parissa.

Kesän Kansainyhteisön kisoihin valmistautuminen menikin Steveltä putkeen, mistä oli osoituksena MM-maastojen 22. tila, mikä oli huomattava parannus edellisvuoden 101. tilaan. Kesällä hän juoksi lisäksi Oslossa kympin 28.21, ja kun Kansainyhteisön kisat alkoivat Edinburghissa, Moneghetti oli kunnossa. Alkuviikosta hän oli kympillä seitsemäs (28.29.2), mutta varsinainen sensaatio koitti viisi päivää myöhemmin. Elämänsä ensimmäisellä maratonilla ennakkoluulottomasti juossut Moneghetti yllätti itsensäkin ja otti pronssia ajalla 2.11.18. Kirjassa hän kuvaa, kuinka hämmästyttävän helpolta maraton tuntui muutamia viimeisiä kilometrejä lukuun ottamatta. Oli päivänselvää, että oma matka oli löytynyt, ja mies oli kuin luotu maratonkoneeksi.

Edinburghin juoksunsa ansioista Moneghetti valittiin seuraavan vuoden MM-maratonille Italian Roomaan. Sinne valmistautuessaan hän osoitti kehittyneensä edelleen juoksemalla kympin jo aivan 28 minuutin pintaan (28.09) ja olemalla MM-maastoissa Puolassa 11. parhaana valkoihoisena. Silti hänen suorituksensa MM-maratonilla yllätti monet. Kuumassa säässä Moneghetti kamppaili MM-mitalista stadionille saakka, kunnes Italian Gelindo Bordin jätti kirissä hänet neljänneksi ajalla 2.12.49. Kisan voittanut Kenian Douglas Wakiihuri juoksi 2.11.48, ja hopealle sijoittuneseen Djiboutin Ahmed Salahiinkin Moneghettilla jäi eroa vain 19 sekuntia. Oli ilmeistä, että hän oli noussut huipulle.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana Moneghettin kirjassa kuvataan MM-maratonille valmistavaa tankkausta. Oli hyvin lähellä, että Moneghetti olisi tuhonnut MM-mahdollisuutensa totaalisesti. Hän nimittäin käytti kilpaan valmistautuessaan perinteistä tyhjennys-tankkausta, jossa ensin ei syödä kolmeen päivään lainkaan hiilihydraatteja ja sitten ahmitaan niitä hulluna. Tämän hevoskuurin johdosta Moneghetti toipui vasta viime hetkellä kisaan, oltuaan pari päivään ennen starttia niin heikossa kunnossa, että ei pystynyt omien sanojensa mukaan juoksemaan edes hölkkää.
”On the Wednesday before the marathon he wrote in his diary, ’in huge trouble running only 4.30 minute kilometre pace and worse in parts…I wordered how I’d ever be able to run a marathon in three and half days time…Steve was not the only one worried…It was alarming for Clohessy (Rob de Castellan valmentaja, kirj. huomio) to see Moneghetti so weak. As he decribes, ’Steve was in real trouble. He looked terrible and he could hardly walk upstairs’.” (s. 62-63)

Ensimmäinen olympiamaraton

MM-maratonin nelosena Moneghetti oli eräs suosikeista vuoden 1988 Etelä-Korean Soulissa pidettävällä olympiamaratonilla. Niinpä hän valmistautui kilpaan huolellisesti. Eräs Moneghettin kirjan suurimpia ansioita on se, että siinä kuvataan mielenkiintoisella tavalla huippumaratoonarin kulissien takaista valmistautumista tärkeisiin kilpailuihin. Tätä ei tehdä niinkään harjoittelun, vaan maratonkeskittyneisyyden näkökulmasta. Käy ilmi, että esimerkiksi arvokisojen kisakylät ovat usein maratonkeskittyneisyyden kannalta huonoja paikkoja meluineen ja hälinöineen. Kovin tutulta jokaisen maratoonarille tuntuu myös Moneghettin kuvaama taistelu maratonpelkääväisyyttä vastaan (s. 83):
”The marathon is such a traumatic event and I suppose people think I enjoy running a marathon. I enjoy a lot of shorter races, but the marathon itself is just a bloody hard run, like nothing else you do to your body in those days leading into it. There’s anguish, nervousness, diarrhea, I’m worried about my drinks – all that stuff is pent up inside and makes me a difficult person to deal with. So that time leading into the marathon is a very, very hard time.”
Soulin olympiamaratonilla Moneghettin juoksu sujui hyvin aina 30 kilometriin saakka, mutta sen jälkeen hän joutui vaikeuksiin. Pahin isku oli huomata, että olympiamitali lipui tavoittamattomiin. Tässä vaiheessa hän ajatteli sijoittuvansa hyvällä tuurilla ehkä 20 parhaan joukkoon. Muutaman kilometrin kuluttua Moneghetti sai kuitenkin uudestaan juonesta kiinni ja nousi loppumatkan aikana aina viidennelle sijalle (2.11.49), mikä ei ole huono sijoitus. Olympiakisojen viidennellä sijalla Moneghetti vakiinnutti paikkansa maailman huippumaratoonareiden joukossa, eikä enää kukaan voinut sanoa hänen edellisvuoden MM-maratonin nelossijansa olleen sattuman.

Rahajuoksut kutsuvat

Soulin olympiamaratonin jälkeen Moneghettin uralla alkoi uusi vaihe. Tähän asti hän oli juossut pelkästään arvokisoihin keskittyen, vaikka oli saanut jo useita rahakkaita kaupunkimaratonien järjestäjiltä. Nyt oli aika takoa tuohta liiveihin. Ensimmäisenä vuorossa oli Lontoon maraton keväällä 1989. Sitä ennen Moneghetti kävi kuitenkin juoksemassa MM-maastot Norjan Stavangerissa nilkkoihin asti ulottuvassa mutavellissä. Mitä raskaampi maasto, sen paremmin se sopi Moneghettille. Stavangerista olikin tuloksena upea neljäs sija, mikä jäi hänen uransa parhaakseen MM-maastoissa.

Lontoon maratonilla Moneghetti kävi tiukan kamppailun Kenian edellisvuoden olympiakakkosen Douglas Wakiihurin ja Djiboutin olympiapronssimitalisti Ahmed Salahin kanssa. Loppukirikamppailussa voiton vei Wakiihuri (2.09.03) ennen Moneghettia (2.09.06) ja Salahia. Voittorahoja tärkeämpää kuitenkin oli, että Wakiihurista ja Moneghettista tuli elinikäiset ystävät, vaikka heidän suhtautumisensa juoksemiseen oli Moneghettin kertoman mukaan hyvin erilaista. Japanissa asuva ja harjoitteleva Wakiihuri pyhitti koko elämänsä juoksemisille kun taas Moneghettilla oli elämässään muutakin. Toki hän panosti juoksuun tosissaan ja vaihtoi insinöörin ammatinkin osa-aikaiseen matematiikan opettajan työhön voidakseen harjoitella paremmin, mutta kuitenkin hän pyrki aina luomaan tasapainon muun elämän ja juoksemisen välille.

Uudestaan ystävykset kohtasivat vuoden 1990 alussa Uuden Seelannin Aucklandissa Kansainyhteisön kisojen maratonilla, ja jälleen Wakiihuri oli niukasti parempi (2.10.27 - 2.10.34). Sen jälkeen Moneghetti nousi elämänsä parhaaseen maratonkuntoon. Hän alkoi tähdätä Berliinin maratonille 100 prosenttisessa maratonkeskittyneisyydessä. Vain kaksi viikkoa ennen Berliiniä Moneghetti juoksi Englannissa puolimaratonin ME:n 1.00.34 ja voitti ensimäistä kertaa Wakiihurin (1.01.42). Sen jälkeen hän lensi suoraan Englannista Berliinin keskittymään suurta päivää varten. Sellainen Berliinin maratonista myös tuli, sillä loistavassa maratonsäässä (10 astetta, ei tuulta) kärkijoukko ohitti puolimatkan ajassa 1.04.04, minkä jälkeen Moneghetti jatkoi toisen puoliskon samaa kyytiä ja voitti ensimmäistä kertaa urallaan maratonin ajalla 2.08.16. Kuten myöhemmin kävi ilmi, se jäi myös hänen ennätyksekseen.

Tässä kohtaa kirjaa Moneghetti ja valmentaja Wardlaw esittävät mielenkiintoisia pohdintoja sille, mikä on sopiva väli puolimaratonin ja maratonin välillä. Toisin sanoen, kuinka paljon Moneghettin kova puolimaraton kaksi viikkoa ennen maratonia vaikutti Berliinin tulokseen. Lopputulos miesten pohdinnoille on, että puolimaratonin vaikutusta on vaikea arvioida, mutta kaksi viikkoa puolimaratonin ja maratonin välillä on aavistuksen liian pieni väli ihanteellisen maratonvireen kannalta.

Joka tapauksessa vuonna 1990 Moneghetti oli kiistatta uransa huipulla. Sitten kuitenkin alkoi alamäki, sillä totuus on, että kukaan useita maratoneja urallaan juokseva ei juokse aina pelkkiä hyviä maratoneja. Joskus tulee väkisinkin joukkoon huonoja. Moneghettille ne sattuivat vuosiin 1991-1992.

Valtavia pettymyksiä

Loistavan kauden 1990 jälkeen oli selvää, että Moneghettin tavoite vuonna 1991 ei olisi mikään muu kuin maratonin MM-kulta. Kävi kuitenkin niin, että kaikenlaiset kissanristiäiset ja kestävyysjuoksuharjoittelun kannalta epäoleelliset tilaisuudet vievät liikaa aikaa. Tunnollisena henkilönä Moneghetti kyllä harjoitteli sitkeästi suunnitelman mukaan, mutta erilaiset tilaisuudet veivät liikaa aikaa elintärkeältä palautumiselta. Vaikka Moneghetti uskoi olevansa kunnossa Tokion MM-maratonilla, hän ei ollut. Kilvassa hän hyytyi 30 kilometrin jälkeen perusteellisesti ja raahautui maaliin kilvan 11. parhaana maratoonarina. Poissa oli parilta ensimmäiseltä maratonilta tuttu helppouden tunne. Eräs Moneghettin kirjan monista opetuksista on, että ei riitä, että harjoittelee hyvin. Myös palautumisille on jäätävä aikaa, ja tämä puolestaan ei onnistu, elleivät elämäntavat ole sen mukaiset.

Tokion pettymyksen jälkeen Moneghettin tavoite oli tietenkin vuoden 1992 Barcelonan olympiamaratonilla. Sinä vuonna hän olikin kunnossa. Heti vuoden alussa hän juoksi puolimaratonin ME:n Tokiossa (1.00.27) ja paineli ennätyksensä myös vitosella (13.35). Kevään MM-maastoissa Bostonissa hän oli kuudes vain neljä sekuntia pronssista. Kesällä kymppi puolestaan kulki Oslossa omaan ennätykseen 27.47.69. Näiden esitysten perusteella hän oli yksi suurimmista voittajasuosikeista Barcelonan olympiamaratonilla, mutta valitettavasti Moneghetti mokasi homman pahemman kerran. Hän oli tehnyt ennen jokaista aiempaa maratoniaan tyhjennys-tankkauksen, jossa ensin nautitaan kolme päivää pelkkää proteiinia eikä yhtään hiilihydraatteja ja sitten lähes pelkkää hiilihydraattia kisaan asti. Vaikka hommat olivat sujuneet itse kisoissa pääsääntöisesti hyvin, välillä mies oli ollut veitsen terällä sen suhteen, palautuuko hän kisaan mennessä.

Barcelonassa huippukuntoinen Moneghetti päätti turvautua tähän menetelmään jälleen kerran (vaikka sen väitetty hyöty ei pohjaudu minkäänlaiseen tieteelliseen tutkimukseen, vaan pelkkään uskomukseen, ja itse asiassa tutkimuksissa on todettu hiilihydraattien imeytyvän huonommin paaston jälkeen, koska elimistö on jo tottunut olemaa niitä ilman). Nyt kävi niin, että mies oli kisan lähtöviivalla täysin tyhjä. Moneghetti kertoo (s. 173):
”It had been so hot, and proteins just aren’t the sort of food you want to eat in the heat… I looked like someone out of a refugee camp. I was starting to feel the heat, couldn’t sleep at night because we had no air conditioning. It was a restless sleep and I could feel myself getting more tired and exhausted and run down. I was absolutely gone, down to 56 kg. I’ve never been that thin before. I analyse it like this. I had the V8 under the bonnet, I had all the equipments, but the fuel tank was on empty with nothing in the reserve tank.”
Ei siis ole ihme, että kisasta tuli Moneghettille täydellinen waterloo. Ensimmäisestä metristä asti seuranneen kulkemattomuuden jälkeen hän raahautui olympiamaratonin maaliin sijalla 48 (aika 2.23.38). Lukijalle tulee melkein itku silmään Moneghettin kuvatessa niitä tuntemuksia, joita hänen päässään liikkui elämänsä tärkeimmän kilpailun aikana, kun kaikki meni pieleen. Eräänä yksityiskohtana hän mainitsee myös sen, että niin ikään täydellistä kulkemattomuutta kilvassa poteneet Douglas Wakiihuri ja Rob de Castella ohittivat hänet 30 kilometrin kohdalla. Tällöin Wakiihuri sanoi juoksevansa kilpailun loppuun asti ystävänsä rinnalla, mutta vauhti oli niin hiljaista, että Moneghettin oli pakko sanoa Wakiihurille ja de Castellalle: ”Antakaa mennä vaan pojat. Nähdään maalissa.”

Uusi nousu

Kirjassaan Moneghetti antaa ymmärtää, että Barcelonan olympiamaraton oli viimeinen kisa, missä hän käytti tyhjennys-tankkausta. Ura kuitenkin jatkui. Vuonna 1993 Moneghetti oli jälleen kunnossa. Hän juoksi puolimaratonin ME:n Tokiossa ajallaan 1.00.06, ja myöhemmin syksyllä hän oli puolimaratonin MM-kisoissa toinen Belgian Vincent Rousseaun jälkeen. Sen sijaan maratonilla tulokset olivat keskinkertaisia (keväällä 2.12.36 Tokiossa, sijoitus toinen ja syksyllä 2.13.58 Pekingissä, sijoitus neljäs).

Vuonna 1994 myös maratoni alkoi vihdoin taas Monegehettilla kulkea. Helmikuussa hän otti uransa toisen maratonvoiton Tokiossa tiukassa kamppailussa Vincent Rousseaun kanssa ajalla 2.08.55 ja voitti kesällä Kansainyhteisön maratonmestaruuden Kanadan Victoriassa (2.11.49). Myös vuosi 1995 alkoi hienosti Lontoon maratonin kakkossijalla (2.08.33) Meksikon Dionisio Ceronin takana.

Kuitenkin vuoden 1991 Tokion MM-kisoista ja vuoden 1992 Barcelonan olympiakisoista Moneghettille oli jäänyt kytemään pieni maratonpelkääväisyys, erityisesti kuumaa säätä kohtaan. Tämä ilmeni Göteborgin MM-maratonilla, jolla Steve pelasi itsensä ulos mitalikamppailusta jo ennen kisaa. Hän oli etukäteen asennoitunut siihen, että Göteborgissa olisi viileä keli MM-maratonin aikana, ja kun kisojen aikaan kaupungissa oli karmea helle, se sai Moneghettin maratonkeskittyneisyyden raiteiltaan. Helteen pelossa hän nautti kilpaa edeltävänä päivänä niin paljon nesteitä, että MM-kisan alkupuoliskon aikana mies oli täysin tukossa. Vasta viimeisen kympin aikana hänellä alkoi kulkea, jolloin hän nousi lopulta kahdeksannelle tilalle. Valmentaja Warlaw kertoo (s. 233):
”I believe he talked himself out of it. He was expecting cooler conditions but it was hot. Even so, he turned it around and ran well towards the end. I was disappointed though, I thought it was his chance for a medal.”

Uran loppu

Valitettavasti Moneghettin kirja loppuu alkuvuoteen 1996, jolloin lukijat eivät pääse elämään hänen kanssaan tämän jälkeisiä kilpailuita. Näyttää kuitenkin siltä, että Göteborgin MM-maraton oli eräänlainen käännekohta Moneghettin hellepelossa, sillä seuraavina vuosina hän juoksi helteessä hyvin. Atlantan olympiamaratonilla vuonna 1996 hän juoksi seitsemänneksi ja otti vihdoin henkilökohtaisen MM-mitalin Ateenan MM-maratonilla vuonna 1997. Muista huippujuoksuista mainittakoon Lontoossa vuonna 1997 juostu 2.08.45, uuden vuosituhannen alussa Tokiossa ravattu 2.10.00 ja ennen kaikkea uran ”päätösmaratonilla” Sydneyn olympiakisoissa juostu kymmenes sija. Tämän jälkeen hän jäähdyttelijänäkin oli vielä vuonna 2004, lähes 42-vuotiaana, MM-maastoissa komeasti 30.

Kaiken kaikkiaan Steve Moneghettin kirja on mielenkiintoinen lukukokemus kaikille maratonfaneille. Ainoina miinuksina siinä on pientä epätarkkuutta nimien suhteen ja liian pikkutarkka erittely Moneghettin vammoista. Pienetkin polvikivistykset on selostettu hyvin tarkkaan, mikä todennäköisesti johtuu kirjan kirjoittaneen Howleyn ammatista fysioterapeuttina. Toki lukija voi ottaa jotain oppia näistä vammakuvauksista, sillä maratonuransa alussa Moneghettille tuli maratonin jälkeen toistuvasti vammoja, koska hän aloitti aina harjoittelun maratonin jälkeen liian nopeasti.

Nykyisin neljän lapsen isä Steve Moneghetti toimii opetustehtävien ohella valmentajana. Tunnetuin Moneghettin valmennettavista lienee 2.09-maratoonari ja kolmella olympiamaratonilla vuosien 2000-2008 välillä mukana ollut Lee Troop. Maratonfanit jäävät mielenkiinnolla odottamaan, nähdäänkö Steve ja Tanya Moneghettin jälkikasvua vielä joskus olympiamaratonia juoksemassa.

Esimerkki Steve Moneghettin harjoittelusta 18-vuotiaana vuonna 1981

Ma vr. + 8 x mäkivetoja + vr. = 13 km.
Ti 8 km kevyttä
Ke 1,5 km vr + 6 x 800m (2.31-2.14) + 3 km vr. = 9 km
To 16 km kevyttä
Pe 13 km kevyttä
La Kilpailu 16 km maastojuoksu, 1,5 km + 1,5 km vr
Su 26 km mäkisessä maastossa
Yhteensä 104 km

Esimerkki Steve Moneghettin harjoittelusta vuonna 1996

Ma ap 10 km kevyttä, ip 16 km kevyttä
Ti ap 8 km kevyttä, ip 6 km vauhtileikittelyä, 5 km + 6 km vr.
Ke ap 8 km kevyttä, ip 24 km kevyttä + painoharjoittelua
To ap 8 km kevyttä, ip 8 x 400m / 200m, 4 km + 4 km vr
Pe ap 8 km kevyttä, ip 15 km kevyttä
La ap 7 km kovaa? mäkisessä maastossa, 4 km + 4 km vr.
Su ap 35 km kevyttä, ip 10 km kevyttä + painoharjoittelua
Yhteensä 200 km

Teksti: Z

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

SM-hallien satoa...

SM-hallit käytiin pienessä ja ahtaassa Liikuntamyllyssä Helsingissä. Liputkin olivat tyyriitä. 15 euron panokselle ei oikein saanut vastinetta, varsinkin, kun näkyvyys suorituspaikoille oli varsin rajattu. Kestomatkoilla nähtiin kuitenkin hienoja kisoja. Tässä muutama otos liikkeessä olevista urheilijoista. Onpahan vaihtelua esim. Yleisurheilun Kuvalehden kuviin istuvista ihmisistä :) Päästäänkö mansikkahilloon saakka?

Naiset 3000m

1. Sandra Eriksson IF Nykarlebynejden 9.17,81
2. Heidi Eriksson IF Nykarlebynejden 9.20,78
3. Johanna Lehtinen Joensuun Kataja 9.21,12
4. Elina Lindgren Oulun Pyrintö 9.39,60
5. Janica Mäkelä Forssan Salama 9.44,60
6 Meri Rantanen Nummen Kipinä 9.44,63
7. Katarina Skräddar IF Länken 9.48,10
8. Viivi Rantanen Nummen Kipinä 9.52,63
9. Mira Tuominen Valkeakosken Haka 9.54,01
10. Sanni Klemelä Forssan Salama 9.58,17
11. Johanna Kykyri Kälviän Tarmo 10.11,64
12. Nina Chydenius Viipurin Urheilijat 10.17,48
13. Andreina Kero Turun Urheiluliitto 10.24,46
14. Mikaela Söderström Porvoon Urheilijat 11.10,50

Erikssonin siskokset ja Johanna Lehtinen.
Elina Lindgren.
Klemelä ja Tuominen.
Naisia oli kolmosella ilahduttavan monta ja kokonaistaso viime vuosia parempi.
Sandra Eriksson oli odotetun ylivoimainen ykkönen.

Miehet 3000 m

1. Miro Laurila Karhulan Urheilijat 8.14,04
2. Jussi Utriainen Lahden Ahkera 8.23,90
3. Rami Tuokko Naantalin Löyly 8.26,35
4. Joonas Harjamäki Seinäjoen Seudun Urheilijat 8.31,33
5. Teppo Syrjälä Teivo Stayers 8.37,64
6. Jari Räsänen Polvijärven Urheilijat 8.39,44
7. Oskari Pennanen Juuan Jänne 8.39,55
8. Jaakko Kero Turun Urheiluliitto 8.39,75
9. Kalle Ruohola Virtain Urheilijat 8.40,78
10. Joonas Lehtinen Turun Urheiluliitto 8.41,84
11. Tapani Kärjä Kalajoen Junkkarit 8.45,79
12. Miika Takala Jyväskylän Kenttäurheilijat 8.47,79
13. Arttu Vattulainen Joensuun Kataja 8.50,01
14. Matti Haatainen Kuopion Sisu-Veikot 8.50,27
15. Johannes Brunila Turun Urheiluliitto 9.00,91

- Aiemmista vuosista poiketen olen pysytellyt koko talven kotimaassa. Etelän leirejä ei siis ole alla. Olen tehnyt kaikki kovat sisällä. Tämän on mahdollistanut paikallisen kuntosaliyrittäjän kanssa tehty sopimus. Pääsen aina halutessani juoksumatolle. Sinkkosen opein tässä on menty viimeiset pari vuotta. Koulut eivät ole oikein maistuneet, sitä vastoin olen tehnyt nelituntista työpäivää myyjänä urheiluvälinekaupassa. Ensi kesän tavoitteeni on juosta 1500 metriä 3.40 paikkeille ja päämatka 5000 metriä lähelle 14 minuuttia. Ennätystä 14.42 pitäisi siis roimasti parantaa, kertoi Laurila.

Kolmosta.
Jussi Utriainen teki työt. Miro Laurila keräsi hedelmät.
Miro Laurila.
Rami Tuokko Joonas Harjamäen kintereillä.
Jännät paikat.
Teppo pisti nuorempiaan ruotuun.
Näin...

Naiset 800 m

1. Suvi Selvenius Helsingin Kisa-Veikot 2.07,61
2. Kaisa Tyni Haminan Ponteva 2.11,83
3. Zenitha Eriksson IF Nykarlebynejden 2.14,28
4. Heidi Marttinen Heinolan Isku 2.14,30
5. Katja Erävistö Helsingin Kisa-Veikot 2.17,36

Suvi Selvenius voitti kasin ylivoimaisesti.
EM-halleja kohti.
Zenitha Eriksson puristi Erikssonin siskosten päivän kolmannen mitalin.

Miehet 800 m

1. Rami Oravakangas Pyhäjärven Pohti 1.51,84
2. Tommy Granlund IK Falken 1.51,96
3. Panu Jantunen Parikkalan Urheilijat 1.54,78
4. Riku Marttinen Heinolan Isku 1.55,25
5. Mikko Raittinen Kurikan Ryhti 1.55,37
6. Jouko Juntunen Tampereen Pyrintö 1.56,23
7. Jussi Raittinen Kurikan Ryhti 1.56,71
8. Aki Nummela Helsingin Kisa-Veikot 1.56,99
9. Anssi Puttonen Jyväskylän Kenttäurheilijat 1.57,56
10. Ville Borgmästars IK Falken 1.59,69

- Yllätys? Kyllä voitto oli minulle ykköstavoite! Talvi on mennyt hyvin. Olin ensimmäistä kertaa korkean paikan leirillä Kenian Itenissä. Se oli jännä kokemus. Kun tulin alas vuorilta, ei juoksu sujunut kolmeen viikkoon. Pelkäsinkin jo, että hallikausi pitää jättää väliin juoksun kulkemattomuuden vuoksi. Sitten kunto parani ja korkealla tehdyt pohjat pääsivät esille. Keniassa treenaavat maailman parhaat, joten miksei se kelpaisi myös minulle, kertoi Oulussa lääkäriksi lukeva Rami Oravakangas.

Juntus-Jokella on tuomarille asiaa, vai olikohan se toisinpäin?
Aki ja Riku, Afrikan kävijät.
Tommy Granlund piti vauhtia.
Rami Oravakangas kiri voittoon.

Naiset 1500 m

1. Karin Storbacka IK Falken 4.29,63
2. Heidi Eriksson IF Nykarlebynejden 4.30,61
3. Suvi Selvenius Helsingin Kisa-Veikot 4.30,80
4. Janica Mäkelä Forssan Salama 4.33,45
5. Meri Rantanen Nummen Kipinä 4.34,82
6. Kaisa Tyni Haminan Ponteva 4.35,05
7. Elina Lindgren Oulun Pyrintö 4.35,11
8. Viivi Rantanen Nummen Kipinä 4.41,58
9. Katja Erävistö Helsingin Kisa-Veikot 4.44,97

Miehet 1500 m

1. Jonas Hamm Lahden Ahkera 3.50,80
2. Miro Laurila Karhulan Urheilijat 3.50,81
3. Tommy Granlund IK Falken 3.51,23
4. Tuomo Salonen Espoon Tapiot 3.53,11
5. Jari Räsänen Polvijärven Urheilijat 3.57,00
6. Joonas Lehtinen Turun Urheiluliitto 3.57,54
7. Tommi Sundell Porin Yleisurheilu 3.59,11
8. Aki Nummela Helsingin Kisa-Veikot 4.00,56
9. Matti Haatainen Kuopion Sisu-Veikot 4.01,28
10. Panu Jantunen Parikkalan Urheilijat 4.02,32
Joonas Harjamäki Seinäjoen Seudun Urheilijat DQ

Tulokset

lauantai 19. helmikuuta 2011

Maailman kovin juoksukilpailu

Maailman kovatasoisimmaksi luonnehdittu juoksukilpailu, eli maastojuoksun Kenian mestaruuskisat juostiin tänään Nairobissa. Sain alustavat tulokset suoraan paikan päältä ylätasankojen mieheltä. Linet Masai voitti naisten sarjan yhtä odotetusti kuin kauden hallikomeetta Isaiah Koech nuorten miesten kisan. Miesten 12 km juoksi nopeimmin Geoffrey Mutai. Viime vuoden maastojuoksun maailmanmestari Joseph Ebuya joutui yllättäen keskeyttämään. Nuorten naisten kilpailun voitti Janet Kisa.

Kilpailussa oli jaossa myös paikkoja MM-maastoihin. Jokaisen sarjan neljä parasta valitaan suoraan Espanjan Punta Umbriassa käytäviin MM-maastoihin. Joukkuetta täydennetään myöhemmin, kunhan arvoisa Kenian yleisurheiluliiton raati on rankannut juoksijat mieleiseensä järjestykseen. Näillä näkymin Suomi ei lähetä yhtään juoksijaa MM-maastoihin. Sääli.

Alustavat tulokset suoraan Keniasta (viralliset tulokset).

Naiset 8km
1. Linet Masai
2. Vivian Cheruiyot
3. Priscah Cherono
4. Sharon Cherop
5. Sylvia Kibet
6. Pauline Korikwiang
7. Pauline Nyeri
8. Linet Chepkurui
9. Doris Changeywo
10. Viola Kibiwott
11. Grace Momanyi

Miehet 12km
1. Geoffrey Mutai
2. Matthew Kisorio
3. Vincent Kiprop
4. Philemon Limo
5. Hosea Macharyang
6. Leonard Komon
Maastojuoksun maailmanmestari 2010 Joseph Ebuya keskeytti

Alle 19-vuotiaat naiset 6km:
1. Janet Kisa
2. Jepkorir Kipkoech
3. Faith Chepngetich
4. Nancy Chepkwemoi
5. Naomi Chepngeno
6. Caroline Chepkoech
7. Jepchirchir Cheruiyot
8. Zipporah Wanjiru
9. Mary Munanu
10. Alice Aprot

Alle 19-vuotiaat miehet 8km
1. Isaiah Koech
2. Justin Cheruiyot
3. Philemon Yator
4. Geoffrey Kipsang
5. James Gitahi



Sisäratojen SM-kilpailuista TV2 lähettää 2 tuntia 40 minuuttia seuraavasti:

Lauantai 19.2.
15.35 - 15.55
18.05 - 18.50

Sunnuntai 20.2.
17.15 - 18.50

Tulospalvelu



Parisen kuukautta kestänyt spekulointi sai viimein pisteensä. Britti Mo Farah muuttaa jenkkeihin uuden valmentajansa Alberto Salazarin suojiin. EM-kisoissa 5000 ja 10000 metriä voittaneen Farahin tavoitteena on valmentajanvaihdoksella saavuttaa maailman aivan terävin kärki. Siitä voi olla montaa mieltä kannattaako jo näin hyvin menestystä tuonutta reseptiä muuttaa...

perjantai 18. helmikuuta 2011

RAK

Arabiemiraattien Ras al-Khaimah toimi näyttämönä maailman nopeimmalle puolimaratonille varhain tänä aamuna. Vauhtia pidettiinkin heti alusta lähtien. Miehet rykäsivät ensimmäisen vitosen huimaan aikaan 13.37, naisten kärjen käyttäessä siihen 15.18. Matkan edetessä niin miesten kuin naisten sarjassa joukosta erottui yksi muita ripeämpi juoksija. Kympin kohdalla Etiopian Deriba Merga oli muista jo puolisen minuuttia karussa väliajan ollessa käsittämätön 27.30. Naisten sarjassa Kenian Mary Keitany oli puolestaan karannut pääjoukosta jo reilun minuutin päähän ohittaessaan kymmenen kilometrin paalun ajassa 30.45. Molemmat juoksijat olivat tässä vaiheessa vielä hyvin ME-vauhdissa.

Kilpailun jälkimmäisellä puolella Mergan vauhti hieman hiipui, mutta vankka johto piti maaliin asti. Deriba Mergan voittoaika 59.24 on maailman kärkiaika. Kilpailun kakkonen ja kolmonen alittivat myös tunnin maagisen rajapyykin. Naisissa Mary Keitany onnistui vauhdinjaossaan paremmin ja rikkoi Hollannin Lornah Kiplagatin nimissä olleen naisten puolimaratonin virallisen maailmanennätyksen 66.25 reilulla puolella minuutilla. Keitanyn ylivoimaa kuvaa yli kolmen minuutin voittomarginaali toiseksi sijoittuneeseen Dire Tuneen.

Naiset 21.1 km
1. Mary Keitany KEN 1:05:50 ME
2. Dire Tune ETH 1:08:52
3. Mare Dibaba ETH 1:08:57
4. Rose Kosgei KEN 1:09:04
5. Agnes Kiprop KEN 1:09:10
6. Hilda Kibet NLD 1:09:35
7. Sultan Haydar TUR 1:10:01
8. Eunice Kales KEN 1:10:41
9. Christelle Daunay FRA 1:11:13
10. Aniko Kalovics HUN 1:13:34

Miehet 21.1 km
1. Deriba Merga ETH 59:24
2. Bernard Kipyego KEN 59:44
3. Leonard Langat KEN 59:52
4. John Kiprotich KEN 1:00:09
5. Titus Masai KEN 1:00:40
6. Getu Feleke ETH 1:01:28
7. Maregu Terefe ETH 1:02:03
8. Dickson Marwa TZA 1:02:04
9. Hafid Chani MAR 1:02:23
10. Alemayehu Shumye ETH 1:02:57

Tulokset

torstai 17. helmikuuta 2011

Hevoskuuri

Uusi kestävyysurheiluaiheinen verkkojulkaisu Hevoskuuri on avattu! Omaa käsialaani ovat Sannan haastattelu ja rapsa hallimaaottelusta. Lisäksi löytyy paljon muuta mielenkiintoista luettavaa :) Oikea hevoskuuri Hevoskuuria!

Viikonloppuna käydään SM-hallit Liikuntamyllyssä. Osallistujalistojen mukaan tiedossa on sangen mukavat skabat!

Ruotsin ja Suomen urheiluliitot uudistivat sivujaan. Kummassa lienee ajateltu käytettävyyttä?

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Vielä kerran: tapaus Marion Jones


Marion Jonesin kirja On the Right Track - From Olympic Downfall to Finding Forgiveness and the Strength to Overcome and Succeed ei ole oikeastaan urheilijan elämäkerta, vaikka Jones eräs kaikkien aikojen tunnetuimmista yleisurheilijoista onkin. Vuodet yleisurheilun huipulla sivuutetaan teoksessa lyhyesti, mikä on sääli. Vaikka menestys Jonesin kohdalla olikin doping-aineiden siivittämää, niin olisi silti ollut mielenkiintoista lukea pikajuoksu- ja pituushyppyvuosista hieman enemmän. On Marion Jonesista henkilönä mitä mieltä tahansa, on kyseessä silti äärimmäisen lahjakas urheilija, minkä nuoruusvuosien huimat, ilmeisen puhtaana tehdyt tulokset todistavat. Jonesin tiedetään harjoitelleen äärimmäisen kovaa, mutta treenitietoja ja -kuvauksia tai kilpailutunnelmia ei kirjasta löydy. Jonesin kakkoslajista koripallosta kirjassa kerrotaan yleisurheilua enemmän. Yliopistovuosien aikana koripallo oli Jonesin päälaji, ja siirtyminen kokonaan yleisurheilun puolelle tapahtui vasta valmistumisen jälkeen.

Dopingia ja oikeustoimia

Jonesin kirjasta ei löydy myöskään skandaalinkäryisiä doping-paljastuksia, vaikka Marionilla olisi epäilemättä yhtä jos toistakin yllättävää kerrottavaa kiellettyjen aineiden käytöstä amerikkalaisessa yleisurheilussa. Doping-aihetta käsitelläänkin kuitenkin teoksessa jonkin verran. Marion itse ei ole koskaan jäänyt varsinaisesti kiinni doping-testeissä, eikä kiellettyjen aineiden käyttö sinänsä ollut syy sille, miksi hän joutui vankilaan, vaikka näin välillä erheellisesti oletetaan. Vuonna 2006 tapahtunutta puolittaista EPO-käryä kirjassa ei mainita lainkaan. Silloinhan A-näyte oli positiivinen, mutta B-näyte puhdas.

Marion myöntää käyttäneensä kiellettyjä aineita kolmen vuoden ajan 1999-2001. Hän kertoo ottaneensa tuolloisen valmentajansa Trevor Grahamin suosituksesta aluksi lisäravinteeksi luulemaansa ainetta, joka nautittiin suun kautta. Vasta myöhemmin hän tajusi aineen olevan BALCO-laboratorion kehittelemä design-steroidi THG, aine, jota moni muukin huippu-urheilija käytti. Mistään muista doping-aineista Jones ei mainitse kirjassaan sanaakaan.

BALCO-laboratorion toimien selvityksissä on kuitenkin ilmennyt, että Jones käytti monen muun THG-urheilijan tapaan lisäksi kasvuhormonia, EPO:a sekä mahdollisesti myös insuliinia. BALCO:n johtaja Victor Conte, Jonesin ensimmäinen aviomies C.J. Hunter sekä aiempi poikaystävä Tim Montogomery ovat myös todistaneet oikeudessa näiden lääkeaineiden doping-käytöstä Jonesin kohdalla. Jostain syystä Marion Jones haluaa siis pysyä kiellettyjen aineiden käytöstään jonkinlaisessa osatotuudessa. Hän antaa ymmärtää ajautuneensa dopingin käyttöön hyväuskoisuuttaan valmentajansa ja ”muun lähipiirinsä”, eli kai miesystäviensä, vaikutuksesta.

Mutta miksi Marion Jones sitten päätyi vankilaan? Kun BALCO-urheilulaboratorion toimia alettiin selvitellä vuonna 2003, myös Marion joutui kuulusteltavaksi. Tutkimuksissa Jonesille näytettiin THG-ampullia, ja kysyttiin, tiesikö hän mitä se oli, ja oliko hän käyttänyt kyseistä valmistetta. Jones tunnisti luonnollisestikin aineen, mutta päätti valehdella asiasta, ja pitäytyi vuosia kannassaan.
”I got a deep, cold feeling inside. Admitting I had used it would be disastrous. My mind at that that instant was a snapshot of everything I stood to lose if I revealed the truth – my child’s future, my reputation, my earning power, my athletic career. I decided to lie – and lie willingly… Lying was a form of self-protection. All the hard work and sacrifices I had made since I was a kid would be gone in the blink of a moment if I told the truth. I couldn’t let that happen. My answers were not going to change.”
Vuonna 2006 Jones oli jälleen liittovaltion tutkijoiden kuulusteltavana. Entinen miesystävä Tim Montgomery oli sotkeutunut tahollaan laajaan shekkipetokseen, ja Marion valehteli tutkijoille, ettei ollut tietoinen hänen toimistaan. Myöhemmin selvisi kuitenkin, että Jones oli lunastanut yhden lukuisista tekaistusta shekeistä, vaikkei muuten huijauksessa mukana ollutkaan.

Jones kertoo kirjassaan, että vuonna 2007 hän ei kestänyt enää elää valheidensa keskellä, vaan päätti tunnustaa vapaaehtoisesti, vaikka tiesikin sen merkitsevän yleisurheilu-uransa loppua ja olympiamitaliensa menetystä.
”I will never forget the day I finally plucked up the courage to admit the truth and give up the lie that had been burning up inside me for so many years. It was in September 2007… I couldn’t live like this anymore. I couldn’t sleep, I couldn’t eat, I felt no joy.”
Jonesin on sanottu olleen tunnustuksensa kanssa pakkoraossa. Valehtelusta liittovaltion esitutkimuksissa BALCO- ja shekkihuijaustutkimuksissa oli saatu näyttöä, ja tämä tiesi pahimmillaan useamman vuoden vankilatuomiota. Tunnustamalla vapaaehtoisesti Jonesin oletettiin selviävän ilman vankeutta, mutta toisin kävi. Hänet tuomittiin valehtelusta ja harhaanjohtamisesta puoleksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen, ja sen jälkeen kahden vuoden erityistarkkailuun. Lisäksi Jonesin tuli suorittaa vankilasta vapauduttuaan 800 tuntia yhdyskuntapalvelua. Tuomion ankaruus Jonesin kohdalla on herättänyt kummastusta. BALCO-tutkimuksissa valehdelleita urheilijoita on muitakin, mutta he ovat onnistuneet pääsemään pienemmillä rangaistuksilla, ja joidenkin tapausten oikeuskäsittelyjä on onnistuttu siirtämään niin, ettei niitä ole vieläkään käsitelty loppuun.

Vankilassa

Jones vietti kuusi kuukautta Carswellin vankilassa Fort Worthissa Teksasissa 2008. Kirjassaan Marion kuvaa amerikkalaisen naisvankilan elämää tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Vankilassaoloaikanaan Jones joutui myös eristysselliin useammaksi viikoksi ajauduttuaan tappeluun. Marionin mukaan kyse oli pelkästään itsepuolustuksesta.
”She kept lunging at me. I fell down, hard, on the floor. This woman was going to render me unconscious or she was going to kill me. There was no one to help me. She wouldn’t stop, and after a while, I felt like my life was in danger. And I just lost it. I hit her in the face with my cooler and kicked her in the ribs... I realize that people in close quarters with each other can easily become paranoid about each other and full of rage. But Penny, she was bad news.”
On the Right Track -kirja perustuu ilmeisesti pitkälti Jonesin vankilasta aviomiehelleen Obadele Thompsonille lähettämiin kirjeisiin. Vankilakuvaukset kattavatkin ison osan 213-sivuisesta teoksesta.

Elämässä eteenpäin

Vankilassa olleessaan Marion Jonesilla oli pakon edessä aikaa pysähtyä miettimään elämäänsä. Kirja kertoo, kuinka Jones pohdiskelee uskonnollista vakaumustaan, äitiyttä sekä perhettään ja sitä, mitä tehdä elämällään jatkossa. Jones osoittaa myös tietynlaista luonteenlujuutta. Hän ei masennu, ala käyttäytyä itsetuhoisesti, katkeroidu tai vanno kostoa.

Vapautumisensa jälkeen Jones palaa kotiin aviomiehensä ja kahden lapsensa luo, ja perheeseen syntyy vuonna 2009 kolmaskin lapsi. Marion Jones alkaa kiertää kouluissa kertomassa nuorille elämästään ja vankilakokemuksistaan teemalla ”Take a Break”. Jones saa myös hieman yllättäen kutsun takaisin koripallon pariin, ja pelaa vuonna 2010 naisten NBA:ssa Tulsa Shock – joukkueessa. Yleisurheiluradoille Jones ei ole palaamassa.

On the Right Track – kirjaa voisi kuvailla itsepohdiskelevaksi teokseksi siitä, miten koota elämänsä palaset yhteen, kun on onnistunut sotkemaan asiansa oikein kunnolla:
”This is my story, and my story is about my mistakes, how I came to grips with them, the consequences of my actions, and how I made meaning from all of it. My story is different from the one you read in magazines, newspaper, tabloids, or watch on a sports cable channel. My story is about confronting your mistakes, taking responsibility, picking yourself up, moving forward.”


http://www.marionjones.org/

Teksti: Terhi

perjantai 11. helmikuuta 2011

Armagh

Pohjois-Irlannin Armaghissa ravattiin jälleen kerran kansainvälinen maantievitonen. Voiton vei Brittien Matt Bowser tiukan loppukiritaistelun jälkeen. Pitkään kisaa johtanut, ja hiukan jo muista karussakin juossut Jonny Mellor joutui taipumaan Bowserille aivan kalkkiviivoituksella. Kotimaisista juoksijoista parhaiten sijoittui Joonas Harjamäki ollen 13.

Harjamäen kulku oli parempi kuin viime viikonloppuna Tampereella.

Miehet 5km
1. Matthew Bowser ENGLAND 14.16.24
2. Jonny Mellor ENGLAND 14.16.79
3. Orey Smith USA 14.17.29
4. Pat Martin ENGLAND 14.17.78
5. James Walsh ENGLAND 14.18.20
6. Ben Noad Armagh A.C. 14.20.10
7. Tristen Mannix USA 14.20.98
8. Timothy Ritchie USA 14.27.07
9. Matt Clowes ENGLAND 14.29.33
10. Shane Quinn Ferrybank A.C. 14.29.86
...
13. Joonas Harjamäki FINLAND 14.32.53
...
28. Miika Takala FINLAND 14.54.73
...
39. Joonas Lehtinen FINLAND 15.20.51

Viime vuoden kisassa Matt Bowser oli kisan seitsemäs ajalla 14:08 ja Jonny Mellor kahdeksas 14:10.

Ennakkoon hehkutettu Irlannin ylpeys Martin Fagan jäi kisasta pois loukkaantumisen vuoksi. Ilmeisesti Houstonin maratonilla keskeytykseen johtanut nilkkavamma vaivaa Fagania edelleen.



Jonas Hamm jäi vaivaisen viiden sadasosasekunnin päähän Pariisin EM-hallien 1500 metrin tulosrajasta Düsseldorfissa tänään. Hammin aika 3.44,55 riitti B-erän neljänteen sijaan. 5000 metrillä laukattiin maailman kärkiaika 12.53,29 kohtuullisen tuntemattoman 18-vuotiaan kenialaisen Isaiah Koechin toimesta! Tilastopajan mukaan Koech on syntynyt 19.12.1992 ja voitti 2009 alle 17-vuotiaiden MM-kisoissa Bressanonessa 3000 metriä ajalla 7.51,51. Tänä vuonna nuorukainen on jo voittanut varsin ylivoimaiseen tapaan mm. 10 km maastojuoksun Espanjassa.

Bostonin maratonin lähtölista julkaistiin tänään. Kovaa syrjää viivalla mm. Geoffrey Mutai, Ryan Hall ja äitiyslomalta palaava Kara Goucher.

Nakkilan pojat vauhdissa. OZilta pukkaa uutta videota.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Viiden myllyn juoksu

Perinteinen Cinque Mulini, eli viiden myllyn maastojuoksu ravattiin eilen Italian San Vittore Olonassa. Jyväskylän Kenttäurheilijat edustivat Suomea seurajoukkueiden Euroopan cupissa. Kisan voitti Espanjan Ayad Lamdassem ajalla 28.58. Juha Puttonen oli paras kotimainen juoksija sijalla 55. reilut kolme minsaa kärjen takana. JKU sijoittui joukkuekisassa 16. Miesten kisassa juoksi 104 juoksijaa ja joukkueita oli 21.

Miehet 10km
1. Ayad Lamdassem ESP 28:58
2. Youssef El Kalai POR 29:00
3. Abraham Niyonkuru BDI 29:01
4. Pascal Mombo Sarwat TAN 29:09
5. Manuel Damião POR 29:19
6. Andrea Lalli ITA 29:21
7. Eduard Mbengani POR 29:22
8. Gabriele De Nard ITA 29:27
9. Ahmed El Mazoury ITA 29:52
10. Licínio Pimentel POR 29:52
...
55. Juha Puttonen FIN 32:05
60. Jaakko Nieminen FIN 32:21
71. Miika Takala FIN 32:59
88. Jouni Haatainen FIN 34:04

Joukkuekisa
1. Grupo Desportivo Recr. Conforlimpa 24
2. Athleg Provence 44
3. Bikila Toledo 45
4. Ga Fiamme Gialle 51
5. Ik Tjalve 95
...
11. Hässelby Sk 205
...
16. Jyväskylän Kenttäurheilijat 274



Miika Takala, Joonas Harjamäki ja Joonas Lehtinen juoksevat torstaina Irlannissa tutun Armaghin maantiekisan (lähtölistaa). Sunnuntaina on sitten vuorossa Ras na hEireann.



Joku belgialainen juoksi 365 maratonia 365 päivässä. No, Ollihan teki liki saman jo aikoja sitten ilman suurempaa numeroa.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Suomi-Ruotsi-Norja-hallimaaottelu

Nääsvillen messuhallissa oli tänäpä vallan mainiot hallikisat. Urheilijat suorastaan venyivät parhaimpaansa. Siitä oivana esimerkkinä Osku Torron uusi korkeushypyn SE! Kestomatkoillakin nähtiin mahtavaa yritystä. Liki joka matkalla lähdettiin rohkeasti rikkomaan EM-hallien kisarajoja. Miesten kolmosella tähän pystyi Niclas Sandells. Grattis! Järjestelytkin toimivat moitteetta, mitä nyt yksi tyhjä hetki latisti hieman tunnelmaa. Yleisöäkin oli arvioiden noin 3/4-katsomoa.

Jaysuma Saidy Ndure.
Ulrika Johansson oli täysin ylivoimainen naisten kolmosella.
Elina ja Janica juoksivat hyvin.
Janica hävisi hiuksen hienosti Malin Liljestedtille.

Naiset 3000 m
1. Ulrika Johansson SWE 9.19,03
2. Malin Liljestedt SWE 9.48,66
3. Janica Mäkelä FIN 9.48,69
4. Elina Lindgren FIN 9.50,43
5. Ida Osterås NOR 10.00,54
6. Ingeborg K. Lind NOR 10.17,66


Tommy jyrää.
Äijät maalissa.

Miehet 800 m
1. Thomas Roth NOR 1.49,54
2. Robin Rohlén SWE 1.50,04
3. Anton Asplund SWE 1.50,20
4. Tommy Granlund FIN 1.50,27
5. Tuomo Salonen FIN 1.50,80
6. Jørgen Hasle Johansen NOR 1.51,64
Tommi Vilkko dnf (jänis)

Åstrand kepitti Wissmanin!
Karin Storbacka teki mieluisan paluun viime kesän vaikeuksien jälkeen.

Naiset 800 m
1. Charlotte Schönbeck SWE 2.04,51
2. Karin Storbacka FIN 2.05,91
3. Suvi Selvenius FIN 2.06,62
4. Elin Moraiti SWE 2.07,65
5. Cecilie B. Isern NOR 2.12,82
6.
Veslemay Hausken NOR 2.24,79
Maria Valtanen dnf (jänis)


Teppo veti kellon lailla.
1500 m täyttyi ajassa 4.04.
Nicke rikkoi köykäisesti EM-hallien kisarajan miesten kolmosella.

Miehet 3000 m
1.  Niclas Sandells FIN 8.00,51   
2.  Johan Wallerstein SWE 8.02,11   
3.  Eric Senorski SWE 8.10,18   
4.  Joachim Brøndbo NOR 8.31,44   
5.  Joonas Harjamäki FIN 8.50,34   
6.  Ola Sakshaug NOR 8.52,42   
Teppo Syrjälä dnf (jänis)

Neziri.
Suvi Selvenius toimi jäniksenä naisten tonnifemmalla.
Heidi Eriksson maalissa tonnifemman voittajana.

Naiset 1500m
1.  Heidi Eriksson FIN 4.20,76   
2.  Viktoria Tegenfeldt SWE 4.23,01   
3.  Kaisa Tyni  FIN 4.29,23   
4.  Elin Borglund SWE 4.31,71   
5.  Sigrid Jervell Våg NOR 4.42,87   
6.  Eira Jensen NOR 4.52,30   
Suvi Selvenius dnf (jänis)

Miesten tonnivitosen lähtöä.
Jonas Hamm oli kirissä vahvin. Hänen seuraava starttinsa on ensi perjantaina Düsseldorfissa.

Miehet 1500m
1. Jonas Hamm FIN 3.45,49   
2. Johan Walldén SWE 3.45,74   
3. Johan Rogerstedt SWE 3.46,09   
4. Riku Marttinen FIN 3.46,61   
5. Thomas Solberg Eide NOR 3.48,24
6. Vidar Dahle NOR 3.56,15   
Tommi Sundell dnf (jänis)

Hallimaaottelu päättyi Ruotsin voittoihin:
Miehet: Ruotsi 115 – Suomi 114 – Norja 68
Naiset: Ruotsi 119 – Suomi 96 - Norja 83


Rapsaa kisoista 17.2. avattavassa Hevoskuurissa...