torstai 29. joulukuuta 2011

Gerard Hartmann: Born to perform – how sport has shaped my life


Irlantilainen Gerard Hartmann lienee yksi maailman tunnetuimmista huippu-urheilijoiden fysioterapeuteista. Lukuisat arvokisamitalistit, kuten Paula Radcliffe, Sonia O’Sullivan, Kelly Holmes tai monet Kenian kärkijuoksijat, ovat saaneet apua vaivoihinsa ja vammoihinsa Hartmannin hurjiksi huhutuista hoidoista sekä kuntoutusohjelmista. Ennen siviiliuraansa Hartmann oli kansainvälisen tason triathlonisti, kunnes vakava pyöräilyonnettomuus katkaisi urheilu-uran kertaheitolla. Kirja Born to perform – how sport has shaped my life kertoo pääasiassa Hartmannin omista urheiluvuosista, tahdonvoiman merkityksestä urheilumenestyksessä sekä siitä, kuinka vaikeaa voi olla luopa huippu-urheilijan urasta. Työ kymmenien eri arvokisamitalistien kanssa jää kirjassa hieman taka-alalle.

Juoksijasta triathlonistiksi

Gerard Hartmann oli lapsena villi ja vilkas poika, jolle koulunkäynti ei liiemmin maittanut. Kavereiden kanssa tuli kokeiltua kaikenlaisia koiruuksia. Kesällä 1972 Gerard katseli sattumalta televisiota, kun miesten 10 000 metrin finaali on käynnissä. Joku suomalainen nimeltä Lasse Virén kaatui kesken matkan, mutta ei lannistunutkaan tästä, vaan juoksi muut kiinni, ja vielä voitti kisan maailmanennätysajalla! Siitä eteenpäin pihaleikeissä leikittiin olympialaisia. Joku oli aina Virén, kaatui kesken kisan, mutta nousi ylös ja juoksi voittoon. Kipinä urheiluun oli syttynyt. Hartmann halusi juoksijaksi, kuten suomalainen idolinsa.

Vuonna 1979 nuori juoksija lähti Yhdysvaltoihin opiskelemaan neljäksi vuodeksi stipendin turvin. Ensimmäiset kaksi vuotta opinahjona oli McNeese State University Louisianassa, minkä jälkeen Hartmann vaihtoi mielestään parempiin harjoitusolosuhteisiin sekä laadukkaampaan valmennukseen University of Arkansasissa. Hartmannin parhaimmat tulokset juoksumatkoilla olivat 3:45 1500 metrillä, 14:14 5000 metrillä sekä 8:48 esteissä.

Vuonna 1982 tuli ensikosketus triathloniin. Voitettuaan erään kahdeksan kilometrin maantiejuoksun Louisianassa Hartmannilta kysyttiin, eikö hän osallistuisi saman tien kahteen muuhunkin päivän lajiin eli uintiin sekä pyöräilyyn, ja yrittäisi kokonaiskilpailun voittoa. Gerard suostui, ja selviydyttyään jotenkuten uintiosuudesta voitti yllättäen pyöräilyosuuden kaverinsa lainapyörällä. Kokonaiskilpailusta tuli myös voitto, ja ajatus triathlonin kokeilemisesta joskus myöhemminkin jäi itämään mielessä.

Vuonna 1983 opinnot olivat ohitse, ja Hartmann palasi kotiin Irlannin Limerickiin aloittaen työt vanhempiensa kultasepänliikkeessä. Gerard jatkoi juoksijanuraansa töiden ohessa. Seuraavana vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa viralliset triathlonin Irlannin mestaruuskisat, ja Hartmann päätti osallistua. Vain muutaman kuukauden valmistautumisen pohjilta Hartmann yllättäen voitti, ja hänet valittiin Irlannin edustajaksi triathlonin maailmanmestaruuskisoihin Nizzassa samana vuonna. Ensistartti arvokisoissa meni kuitenkin piloille Gerardin ajettua pyöräilyosuudella alamäessä reitiltä ulos, minkä seurauksena käsi murtui. Lajinvaihto juoksusta triathloniin oli kuitenkin tästä eteenpäin selvä.

Gerard Hartmann voitti urallaan triathlonissa seitsemän Irlannin mestaruutta, ja oli parhaimmillaan lajin Euroopan mestaruuskisoissa kuudes sekä maailmanmestaruuskisoissa 14. Hawaijin Ironman -kisassa Hartmann oli ensiyrittämällä 24. vuonna 1985, ja tämän jälkeen Hawaijin suoritukset menivät pilalle tai jäivät kokonaan väliin vammojen vuoksi.

Uinti oli lajeista Gerard Hartmanille heikoin. Pyöräilijänä hänestä kehittyi kohtalainen, ja juoksuosuuksilla Hartmann nousi yleensä selvästi muihin kilpailijoihin nähden. Hartmann ei mielestään ollut lahjakas, mutta intoa riitti ja harjoittelu maistui. Opiskeluaikoja lukuun ottamatta harjoittelu tapahtui aamuin illoin täyspäivätyön ohessa, ja tyypillinen harjoitusviikko oli 16-19 km uintia, 12-16 tuntia pyöräilyä sekä 80-130 km juoksua.

Uran loppu ja toisen alku

Vuonna 1989 Gerard Hartmann palasi takaisin opintojen pariin Yhdysvaltoihin opiskellakseen fysioterapeutiksi. Opintojen lisäksi Floridasta löytyi myös mitä parhaimmat harjoittelumahdollisuudet. Hartmann valmistui keväällä 1991, ja elokuussa samana vuonna tapahtui pyöräilyharjoituksen aikana kohtalokas loukkaantuminen. Hartmann polki kovavauhtista treeniä tutulla maantiellä Gainesvillessä, eikä huomannut tielle mönkivää vyötiäistä. Pyörä osui eläimeen, ja Hartmann kaatui täydestä vauhdista. Lantio murtui pahoin, ja hengenlähtökin oli lähellä. Ura urheilijana oli loukkaantumisen myötä ohitse.

Loukkaantumista ja kuntoutumista seurasi masennusvaihe. Hartmann oli omistautunut urheilulle, ja yhtäkkiä urheilu-ura oli katkennut kuin seinään. Lopulta Gerard päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Koska hänestä ei voinut tulla yhtä maailman parhaista urheilijoista, hän pyrkisi sen sijaan yhdeksi maailman parhaista työssään. Hartmann alkoikin pian niittää mainetta taidoillaan. Jo vuosi loukkaantumisensa jälkeen Barcelonan olympialaisissa Hartmann toimi kahdentoista eri mitalistin henkilökohtaisena fysioterapeuttina. Aluksi Hartmann toimi ammatissaan Floridassa, mutta palasi kotimaahansa Irlantiin vuonna 1996.

Mikä sitten tekee Gerard Hartmannista niin suositun fysioterapeutin urheilijoiden parissa? Kenties oma urheilutausta sekä vakavasta loukkaantumisesta kuntoutuminen tuovat työhön näkemystä, jota ei kaikilta löydy. Urheilijat ovat sanoneet Gerardin toimivan enemmän ”hands on” kuin useimmat muut fysioterapeutit, eikä lihasten tai nivelten käsittelyssä juurikaan käytetä erilaisia laitteita tai hoitoja. Hoitojaksot kuulostavat myös kovin intensiivisiltä. Vammasta parantuessa Hartmann tapaa urheilijan yleensä päivittäin, ja hoitokerta voi kestää jopa neljästä viiteen tuntiin kerrallaan. Esimerkiksi ollessaan Paula Radcliffen mukana korkeanpaikan harjoitusleirillä seitsemän viikon ajan ennen ME-juoksua 2003 Hartmann kertoo hoitaneensa juoksijaa 20-30 tuntia viikossa.

Tahdonvoimaa ja tasapainoa menestyksen taustalla

Hartmannia on luonnehdittu poikkeuksellisen positiiviseksi ja energiseksi ihmiseksi. Hän itse on sitä mieltä, ettei kyse ole luonteenpiirteistä, joita joillakin ihmisillä sattumalta on ja toisilla ei. Gerardin mukaan kyse on tietoisesta valinnasta. On itsestä kiinni, halutako ruikuttaa ja valittaa kaikesta, vai nähdäkö hankalissakin tilanteissa hyvät puolensa. Positiiviseksi voi oppia ja muuttua.

Urheilusaavutuksissa Hartmann painottaa ennen kaikkea tahdonlujuutta. Jopa kansainväliselle tasolle esimerkiksi kestävyysurheilussa voi hänen mukaansa nousta melko tavanomaisellakin fyysisellä lahjakkuustasolla, mikäli päättäväisyyttä löytyy riittävästi ja on lisäksi ripaus onnea matkassa.

”Some element of natural or God-given talent will help, and so, of course, will some luck. People might say they are lucky to be such a great athlete or sportsperson because they were simply born with the talent. Talent certainly offers a head start, but the qualities that make successful sportspeople are many. Champions of sport have desire, passion and spirit – also perseverance, focus and enthusiasm for what they do. They must also set goals and have a plan, and, most important of all, have a positive approach and believe in themselves. If you investigate any successful sportsperson you will discover that hard work, preparation and dedication, along with commitment and a good support structure, are the key driving forces behind their sporting success… The harder you work, the luckier you get. I believe luck is simply opportunity meeting preparation.”


Esimerkeiksi tahdonvoiman merkityksestä menestyksen takana Hartmann nostaa Paula Radcliffen sekä takavuosien irlantilaisjuoksijan Marcus O’Sullivanin:

”Marcus O’Sullivan had little obvious athletic talent and, as a youngster, very little speed, yet he reached the top of his sport. His story is proof that one should never underestimate the young athlete who has passion, desire and the will to take something seriously… Athletic experts contended that Paula Radcliffe would not make it. Their view was that her running style was too ungainly, and that any athlete who nodded their head on each stride as she did was expending way too much energy. Yet Paula applied herself to her sport with unyielding determination and self-belief.

Neither Paula or Marcus O’Sullivan had obvious athletic talent at the beginning; their talent lay in their ability to persevere, to train hard and to endure pain – and, above all, they shared the desire to succeed and the self-belief to achieve whatever it was they set out to do.”

Myös afrikkalaisten juoksijoiden menestyksen Gerard Hartmann näkee pitkälti johtuvan halusta menestyä, ei pelkästään lahjakkuudesta. Esimerkiksi Vivian Cheruiyot on Hartmannin mielestä rakenteeltaan niin pieni ja hento, että on fyysisesti lähes mahdotonta juosta niin kovaa kuin hän juoksee.

”So where do these super-lightweight runners get their extraordinary strength from? It cannot be all physical. I strongly believe that it is will-power and Christian belief on top of drive and enormous work ethic that gives them the competitive edge. Inner belief is so important.”

Vaikka Gerard Hartmann korostaakin työnteon tärkeyttä viimeisen päälle, hän varoittelee kuitenkin yltiöpäisyyden vaaroista. Harjoitella pitää paljon, mutta järkevästi, ei pakkomielteenomaisesti. Nuoren urheilijan elämän ei pitäisi rakentua pelkästään urheilun varaan, vaan samalla kannattaa esimerkiksi opiskella.

”An obsession with anything can be dangerous, and sport can consume you. It can take over your life without you realizing how badly bitten you have become… I know all too well. I was that person. Don’t let sport take you over. It can swallow you up and later spit you out, leaving you with nothing. For sport to be a truly healthy and purposeful pursuit, it must fit into the parameters of a balanced lifestyle. That is the challenge for each individual – to organize the training, while keeping a balance in the other important areas of your life. Because in one split second, without warning, everything can be taken away from you.”

Paula Radcliffe Hartmannin klinikalla

Teksti: Terhi

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Shingitai

Sammy -Lontoon mestari 2009 
Jos jotain kannattaa Hevoskuurin lisäksi näin joulunaikaan lukea, niin Brett Larnerin kirjoittamaa artikkelisarjaa edesmenneestä Samuel Wanjirusta. Japanissa asuva Larner on haastatellut kenialaisen toimittajan pyynnöstä Wanjirun kanssa Japanissa tekemisissä olleita ihmisiä, muun muassa valmentajaa Koichi Morishitaa. Haastattelut on tehty melko tuoreeltaan Wanjirun tapaturmaisen kuoleman jälkeen ja luonnehtivat Wanjirun elämää ja persoonaa niin japanilaisesta kuin kenialaisesta näkökulmasta käsin koettuna. Ainutlaatuiset haastattelut löytyvät tuolta -> Japan Running News : Japan in Wanjiru

Ukot laskee leikkiä maran jälkeen ennen palkintojenjakoa.

Vuosi 2011 oli kyl aika synkkä. Monta kovaa meni: Wanjiru, Waitz, Toivola, Keskitalo, Myllylä... Olkoot ensi vuosi valoisampi.

lauantai 17. joulukuuta 2011

TC 2/2012

Minna Haka-Risku voitti naisten kisan ensimmäisen osakilpailun tapaan. Kuvat: Terhi
Tommi Hytönen karkasi muilta jo puolen kilsan jälkeen. Takana seuraavana sinnii Teppo.
Määttä
Jouni
Jyräys
Old Horse

Tampereen seudulla viime viikolla satanut loska oli viikon mittaan tamppautunut kevyenliikenteenväylillä kovaksi panssarijääksi. Kuluneen viikon vallinnut leuto sää kuitenkin sulatti muun muassa Teivocupin reittiä peittävää jäätä hyvällä vauhdilla. Epäilemättä monessa juoksijataloudessa jännitettiin Teivocupin aattona, ehtisikö pitävä asfaltti paljastua liukkaan jään alta vai ei. Järjestäjien ja juoksijoiden onneksi viimeisten vuorokausien muutaman asteen lämpötila riitti petollisen kaljaman karkottamiseen, ja pääkallokeli vältettiin. Suurin osa reitistä oli lopulta täysin sula.

51 atleettia singahti tuttuakin tutummalle Teivocupin reitille. Vantaalta Teivoon saapunut KU-58:n Tommi Hytönen karkasi muulta juoksijajoukolta yllättäen jo puolen kilometrin juoksun jälkeen. Hytönen jaksoi pitää kiireisintä vauhtia aina loppuun asti (15.50), vaikka joutuikin laittamaan kävelyksi kilometri ennen maalia. Hytösen mukaan hurja alkuvauhti johti hänen nuoren juoksijan uransa toistaiseksi pahimpaan kanttaukseen. Toiseksi tuli järjestävän seuran Teivo Stayersin Teppo Syrjälä (16.07). Naisten sarjan voittoon juoksi ensimmäisen osakilpailun tapaan Nokialla asuva Minna Haka-Risku (19.20).

Teivocupin juoksujen ohessa toimistossa tarjoiltiin jouluiset kahvit. Lauri ”Old Horse” Ollitervo oli tuonut paikalle lastin tossuja tutustuttavaksi ja ostettavaksi. Kahvinjuonnin ja tossujen hypistelyn rinnalla suoritettiin myös erilaisia palkitsemisia. Vuoden Stayeriksi valittiin Terhi Halonen.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

EM-maastot

EM-maastot juostaan Slovenian Velenjessä tänään sunnuntaina. Kisoihin osallistuu ennätyssuuri joukko juoksijoita, peräti 481. Lähetystä voi seurata suorana Euroopan yleisurheiluliiton välittämänä täältä kello 11:30 alkaen. Kisapaikalla vallitsee tyyni ja pilvinen sää. Lämpötila on noin +1 astetta.

19-vuotiaat naiset 4 km

Juniorinaisten kisassa startista kärkeen säntäsivät Romanian Ioana Doaga, Slovenian Amela Terzic sekä Ukrainan Mariya Hodakyvska. Eroa muihin syntyi hetkessä. Kisan edetessä ukrainalainen tippui kärkikaksikon kyydistä, ja yksi suurimmista ennakkosuosikeista Iso-Britannian Emelia Gorecka alkoi nousta takajoukoista. Gorecka nousi tasaisella vauhdilla pikkuhiljaa kärkeen, ja ratkaisi voiton itselleen viimeisillä sadoilla metreillä. Suomalaisista parhaiten sijoittui Viivi Rantanen sijalle 30. Britit veivät joukkuekisan. Suomi sijoittui 11.

1. GORECKA, Emelia GBR 13:13
2. DOAGA, Ioana ROU 13:14
3. TERZIC, Amela SRB 13:22
30. RANTANEN, Viivi FIN 14:06
42. KETTUNEN, Oona FIN 14:23
70. HAUKILAHTI, Anette FIN 14:44
75. VÄLIMÄKI, Ilona FIN 15:00

19-vuotiaat miehet 6 km

Nuorten miesten kisassa nähtiin ennätyssuuri osanottajajoukko, yhteensä 110 juoksijaa. Alkuvauhdista vastasivat hieman yllättäen Unkarin juoksijat. Seuraavaksi kärkeen siirtyi Venäjän nelikko. Pari kilometriä ennen maalia pääjoukko oli supistunut kuuteen juoksijaan: kolmeen venäläiseen, kahteen brittiin sekä yhteen ranskalaiseen. Voittoon juoksi suurimman osan matkasta vetotöitä tehnyt pitkänhuiskea Venäjän Ilgizar Safiulin. Safiulin on aiemmin voittanut muun muassa 19-vuotiaiden Euroopan mestaruuden estejuoksussa. Hopealle kiri Iso-Britannian Richard Goodman ja pronssia sai Venäjän Vladimir Nikitin. Suomen ainoa edustaja Martti Siikaluoma oli 57. tehtyään nousujohteisen juoksun. Britit joukkuekultaan tässäkin lajissa.

1. SAFIULIN, Ilgizar RUS 17:49
2. GOODMAN, Richard GBR 17:51
3. NIKITIN, Vladimir RUS 17:51
57. SIIKALUOMA, Martti FIN 18:59

22-vuotiaat naiset 6 km

22-vuotiaiden naisten sarjaan osallistui vain 43 juoksijaa. Suomen Sandra Eriksson lähti tapansa mukaan rohkeasti matkaan kärkiryhmän mukana vilustumisesta ja polvivaivoista huolimatta. Kisan puolivälin tienoilla Eriksson joutui jättäytymään terävimmän kärjen taakse. Voittoon juoksi viime vuoden kolmonen Iso-Britannian Emma Pallant. Toiseksi sijoittui saman maan Naomi Taschimowitz. Brittien kolmoisvoiton vesitti aivan viime metreillä pronssille kirinyt Saksan Corinna Harrer. Neljänneksi jäi niukasti Iso-britannian Stephanie Twell, jolta nähtiin hieno comeback kansainväliselle tasolle. Twell loukkantui viime talvena erittäin vakavasti, kun nilkka meni päreiksi kuoppaan astuessa, ja uran jatko oli jopa vaakalaudalla. Sandra Eriksson sijoittui 14. 45 sekuntia kärjestä. Britit jatkoivat kullanhuuhdontaan joukkuekisassa tässäkin sarjassa.

1. PALLANT, Emma GBR 19:57
2. TASCHIMOWITZ, Naomi GBR 20:02
3. HARRER, Corinna GER 20:03
14. ERIKSSON, Sandra FIN 20:42

22-vuotiaat miehet 8 km

Nuorempien miesten lähdön tapaan nähtiin tässäkin startissa alkumatkasta kärjessä venäläisrintama. Johtopaikka kärjessä vaihteli, kunnes vajaa kilometri maalista Ranskan Florian Carvalho säntäsi hurjaan loppuvetoon, ja juoksi ylivoimaiseen voittoon. Viime vuoden hopeamitali kirkastui siis kullaksi. Toiseksi sijoittui Iso-Britannian James Wilkinson ja pronssia otti Norjan Sondre Nordstad Moen. Norjalaiset taistelivat upeasti joukkuekultaa!

1. CARVALHO, Florian FRA 23:44
2. WILKINSON, James GBR 23:47
3. MOEN, Sondre Nordstad NOR 23:48

Naiset 8 km

Naisten kilpailuun starttasi 54 juoksijaa. Parin kilometrin juoksun jälkeen joukko oli venynyt jo pitkäksi nauhaksi, ja kärjessä vauhtia piti Irlannin Fionnuala Britton. Matkan edetessä keulaan muodostui kolmikko Britton, Italian Nadia Ejjafini sekä Portugalin Ana Dulce Félix. Takaa kolmikkoa koetti tavoittaa Iso-Britannian Gemma Steel. Viiden kilometrin jälkeen Britton oli muutaman askeleen karussa muilta, ja toisena ja kolmantena tulivat yhtä matkaa Ejjafini sekä Steel, Félixin tipahdettua neljänneksi. Lopulta Brittonin voitto oli selkeä, ja takana sijoitukset vaihtelivat niin, että Félix sijoittui hopealle ja Steel pronssille. Suomen edustaja Elina Lindgren oli 38. Joukkuekulta matkasi Iso-Britanniaan.

1. BRITTON, Fionnuala IRL 25:55
2. FÉLIX, Dulce POR 26:02
3. STEEL, Gemma GBR 26:04
38. LINDGREN, Elina FIN 28:01

Miehet 10 km

Miesten kisassa ensimmäisellä kilometrillä kärjessä nähtiin Ruotsiottelun kympin yllättäjä Adil Bouafif. Hän ei kuitenkaan kyennyt tällä kertaa maaottelun kaltaiseen ylivoimaan, vaan hiipui lopulta sijalle 31. Reilun parin kilometrin juoksun jälkeen kärkeen siirtyi Belgian Bekele, ja teki helposi eroa muihin juoksijoihin. Bekelen reilun viiden sekunnin ero muihin kesti loppuun asti ja belgialainen kruunattiin Euroopan mestariksi. Loppusuoran kiritaistelussa Espanjan Ayad Lamdassem kukisti naapurimaan Portugalin Jose Rochan. Takavuosien Pohjolan mestari Tanskan Morten Munkholm sijoittui parhaan pohjoismaalaisena kilvan kymmenenneksi.

1. BEKELE, Atelaw Yeshetela BEL 29:15
2. LAMDASSEM, Ayad ESP 29:20
3. ROCHA, José POR 29:21

Tulospalvelu

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Reeniä, reeniä

Harjoittelu on sujunut suunnitellusti viimeisten viikkojen aikana. Viimeisellä viikolla oli tosin pientä harjoitusväsymystä. Olen tyytyväinen, että lunta ja jäätä ei ole sen pahemmin tullut. Pimeys kyllä väsyttää. Ja tympii. Vuodenaikaan nähden sulat ja leudot kelit saavat puolestani jatkua lähiviikkoinakin. Pitkät lenkit ovat alkaneet sujua paremmin, ja niistä voi sanoa olevan hyvä mieli. Ajatus 1.5 kilometrin intervalleista saa aina takahampaat narskumaan ennakkoon, mutta aion silti pitää ne sinnikkäästi ohjelmassa.



Viikko 46

Palautusviikko.

Ma: 5km
Ti: lepo
Ke: 10km
To: 10km, sis. 5km TV
Pe: 7km
La: 18km, sis. Aktia cup 10km 35.33
Su: 12km



Viikko 47

La 27.11 : ap. 10km, ip. 16km, sis. 6x1.5km pal. 1'. Aamulla kympin kiemura. Lähtiessä oli pimeetä, mutta aamu valkeni onneksi sen verran, että näki juosta valaisemattomia rantapolkuja. Kello kymmeneksi Teivoon ja järjestämään Teivocuppia. Siinä vierähtikin rontti nelisen tuntia kaikkine siivouksineen.

Iltapäivällä piti kalasopan jälkeen kipaista oma harjoitus, kun en kerran voinut järjestelytoimiltani treeniä cupissakaan tehdä. Hieman oli pientä painia taas lähteä pimeeseen nylkkäämään, mutta mentävä oli.

Illan menu oli 6x1.5 kilometriä minuutin palautuksella. Alle kolmen kilsan verkat. Koipien vire tuntui todella hyvältä. Olis varmaan Teivocupissakin kulkenut... Halusin välttää mustaa jäätä, joten sahasin Liukuslahden hiekkapohjaisella puistotiellä. Kiersin eräänlaista 3 km lenkkiä (ao. datassa joka toinen aika on siis samalta pätkältä).

Vaihteleva profiili ja aika navakka tuuli vaikuttivat hieman aikoihin, mutta pääasia, että sain sopivasti puristusta aikaiseksi. Minsan palautus tuntui näin äkkiseltään hieman lyhyeltä, mutta ihmeesti sitä jaksoi kaikki pätkät läpi vääntää. Hyvä treeni. +3 astetta. (Data: 6x1.5km 5.20, 5.29, 5.23, 5.26, 5.27 ja 5.28)

Ma: 10km
Ti: 25km
Ke: ap. 7km, ip. 17km, sis. 8km TV + 2km TV-kova
To: ap. 10km, ip. 10km, sis. 5xmäkisprintti+5x100m
Pe: lepo
La: ap. 10km, ip. 16km, sis. 6x1.5km pal. 1'
Su: 20km, sis. 16km TV



Viikko 48

To 1.12 : ap. 7km, ip. 17km, sis. 8km TV + 2km TV-kova. Aamulla seiskan mus-mus. Ehtoolla pinkaisin poikkeuksellisti jo kesken Emmerdalen ulos pimeyteen. Kaks kilsaa verskaa ja sitten tasavauhtisen kimppuun. Tuuli puhalteli navakasti. Menomatkalla törmäsin muutaman kerran aika puhuriin, mutta muuten se tais puhallella enimmäkseen jostain sivulta. Takastulomatka oli kyl täysin myötikseen. Vaikka Sorvantie ei olekaan mikään maailman tasaisin baana, niin tänään mäkiä ei huomannut ollenkaan. Ihan kuin olis siivet kasvaneet selkään... TV:n jälkeen kolmisen kilsaa kevyttä ja lopuksi kaksi kilsaa kovaa. Ekassa puskin hieman vastaiseen, mutta vauhti oli silti viimeviikkoista ripeämpi 3.35. Jälkimmäinen kilsa oli sitten myötämaa- ja myötätuulivoittoinen. Kellotin ajaksi 3.27. Vire oli kaikkinensa hyvä. +5 astetta.

Ma: 10km
Ti: 25km
Ke: ap. 10km, ip. 11km, sis. 6xmäkispurtti+5x100m
To: ap. 7km, ip. 17km, sis. 8km TV + 2km TV-kova
Pe: lepo
La: ap. 14km, sis. 5x1.5km pal. 1', ip. 7km
Su: 22km, sis. 16km TV



Karin Storbacka: Ensi kausi tulee olemaan tähän mennessä urani tärkein
Guy Storbacka: Kello kertoo totuuden harjoittelussa
Juoksu-uutisia 29.11.