Taas on hieman päästy treenaamaan vuodenvaihteen sairastelujen jälkeen.
Viikko 5
Pakkasten vuoksi varjelin keuhkoja ja juoksin viikolla matolla sen mitä viitsin. Kun viimeisten kahden kuukauden aikana on viitisen viikkoa mennyt enemmän tai vähemmän kipeenä, ei oikein raskis vasiten hengityselimistöä kylmässä rääkätä... Matolla tamppaus on taas noissa käyttämissäni kolmessa paikassa ollut äärimmäisen tylsää puuhaa. Töissä ei ole telkkua, eikä peiliä ja ratio on välillä niin hiljaisella ettei kuule mitään. Jumppakulmassa ei ole telkkua, mutta sentään peili, mistä näkee ittensä. Ratio taas huutaa välillä kovaa ja toisinaan ei. Wolfilla on telkku, mutta siinä ei ole ääntä, ratiosta puhumattakaan. Ipodissakin on huonoa musaa. Pääasiassa olen tuijottanut juoksumaton mittaria. Jep, olen tälläkin viikolla 87 kilsan aikana ehtinyt laskemaan jokaisen maton näytön ledien määrän. Kysykääpä vaikka! Olen tuossa tylsyyden keskellä välillä pohtinut homman mielekkyyttä. Maratreeni vaatisi paljon kilometrejä, mutta musta ei vain ole niitä matolla tamppaamaan. Kovat kyllä menee, mutta ne muut kilsat on yhtä kiinalaista vesikidutusta. Eipä taida motivaatio olla Radcliffen tapaan tapissaan. Tulispa kesä.
La 4.2. 17km, sis. 7x1.5km/1'. Rykäsin aamusella työpaikan kuntosalille. Aikomus oli juosta kova treeni juoksumatolla. Yllätyksekseni salilla oli toinenkin ihminen. Harvemmin siellä viikonloppuaamuisin keneenkään törmää. Tai niin mä yhden aiemman harjoituskerran perusteella loistavasti päättelin. No, tää jamppa ei ollut onneksi matolla vaan kuntopyörällä. Verkkasin 2.5 kilsaa ja kiihdytin vauhdin 3:35:een.
Veto ei montaa sataa metriä kestänyt, kun vauhti loppui kuin seinään. Pyörittelin päätäni issekseni. Kummastelin tilannetta kaverille. Tökin ohjaintaulua. Ei mitään. Juoksumatto meni täysin mykäksi. Arvelin hätäkytkimen löystyneen jostain syystä ja koitin viritellä sen pysymään off-asennossa. Eiku virrat pois koko masiinasta ja uusi yritys.
Vauhtia tauluun se 3:35 ja menoks. Tällä kertaa ehdin juosta 3:51 ennen kuin matto pysähtyi uudestaan. Kirosin. Tökin jälleen ohjaustaulua. Revin seinästä teippiä ja ähelsin hätäkytkimen liikkumattomaksi. Eiku uutta yritystä.
Teippaus ilmeisesti auttoi, kun pääsin viimein koko 1.5 km intervallin läpi. Vauhtia olin tuskissani tökkinyt astetta enemmän, eli 3:30. Riemuissani teippivirityksen toimimisesta aloitin minsan palautuksen jälkeen laukkaamaan uutta vetoa. Penteles! Matto teki tenän ajassa 3:45. Puolitoista minuuttia liian aikaisin. Huomasin onnettoman teippiviritelmän irronneen hätäkytkimestä. Astetta rankempaa kiroilua ilmassa! Onneksi sali oli jo tässä vaiheessa tyhjä...
Koska kuvittelin teippailun auttavan, kävin toimistosta äkkiä hakemassa lisää teippiä. Kiedoin koko hätäkytkinhökötyksen paksun teippauksen alle. Nyt ei koko kytkin hievahtanut milliäkään minnekään suuntaan. En mä näin helpolla luovuta, puhisin yksikseni.
Kinkesin uudestaan maton päälle ja eiku näpyttämään masiinaan eloa. Tällä kertaa vehjes antoi laukata kokonaista neljä 1.5 kilometrin vetoa, häiriöttä! Yritin hätäpäissäni laskeskella paljonko olin jo ehtinyt kilsoissa 3:35-3:30 vauhtia juosta. Arvelin vielä kykeneväni yhteen tai kahteen vetoon.
Ja menoks. Lompottelin nerokkaaseen teippausideaani varsin tyytyväisenä edelleen sitä 3:30 vauhtia. Harjoitus alkoi jo painamaan kintereissä ja virittäydyin loppukiriin. Minsa vielä tätä vetoo jäljellä, tuumiskelin. Ja siihen se sitten jäi. Matto laukesi jälleen! Error 0E-02 killitti ruudussa. Kirottua! Viimeisen vedon kestoksi jäi 4:05.
Buuttasin maton jälleen kerran. Nousin laitteen päälle ja tökin siihen virtaa. Hätäkytkinteippaus oli ennallaan. Ei se siitä ollutkaan kiinni... Väsyin maton kanssa tappeluun ja lopetin intervallien kiskomisen. Verkkasin parisen kilsaa viiden minsan vauhtia. Kuin pilkatakseen matto toimi jälleen kuin unelma. Ei näytössä välkkyviä virheilmoituksia, eikä menon jäädyttäviä pysähdyksiä. Tuskastuneena tuhahdin: pitäkää tunkkinne. Poistuin semilyötynä salilta. Kait siitä se 7x1.5km lopulta tuli. -27.
Ma: 19km, sis. 16km TV
Ti: ap. 8km, ip. 10km
Ke: 13km, sis. 8km TV-kova
To: 12km
Pe: lepo
La: 17km, sis. 7x1.5km/1'
Su: 8km
Viikko 6
Ihan OK-viikko. Pari hyvää treeniä ja vaihteeksi se pitkiskin. Määrää saisi tietysti olla paljon enemmän, mutta jalkojen ehdoilla mennään. Jumin sain päälle yllättävän vähällä. Siihen riitti maanantain ehkä hieman liian iloisesti juostu pitkä lenkki ja keskiviikon TV-kova matolla.
Ke 8.2. ap. 15km, sis. 10km TV-kova, ip. 8km. Juoksin kovan treenin tällä kertaa Wolfin matolla aamutuimaan. Ekaks kolme kilsaa verkkaa. Kinttujen vire jäykähkö. Eilinen venyttely ei paljoa auttanut. Ipodikin temppuili. Vain toisesta kuulokkeesta kuului Simon Le Bon.
Nupit kaakkoon ja hetkessä olin nälkäinen kuin susi. Ahmin ekan kilsan ajassa 3:45. Ei meinannut millään saada rytmistä kiinni. Lisäsin vauhtia 3:40:een. Samat vaikeudet. Semmosta ihmeellistä paikallaan sätkimistä. Jossain kolmosen jälkeen alkoi pomppiminen harmonisoitua. Olisko nanopartikkelit järjestäytyneet... Jatkoin 3:40 vauhtia aina kuuteen kilsaan, kunnes kiristin vauhdin 3:35:een. Sitä sitten kymppi täyteen. Loppuverkaksi kaksi kilsaa. Ei mikään parhain kulku, mutta tulipa tehtyä. -18.
Ehtoolla kasin iltalenkki aika tönköin jaloin. Pakkasta -16 astetta ja kylymä viima.
Ma: 30km
Ti: 10km
Ke: ap. 15km, sis. 10km TV-kova, ip. 8km
To: ap. 12km, ip. 8km
Pe: lepo
La: 18km, sis, Aktia cup 10km 35.14
Su: 10km
Viikko 7
Ihan mukiinmenevä viikko. Kolme reippaampaa treeniä sekä yksi lumessa kahlattu pitkä. Viikonloppuna olis tietenkin voinut määrää enemmänkin kerätä, mutta oli niin kiirettä SM-hallien ja Teivocupin kanssa.
To 16.2. ap. 20km, sis. 6x2km/1km, ip. 7km hiihtoa. Oli kyl aika brutaalia lähteä vain kilsan verkan jälkeen tyrkkäämään maratreeniä. Aamuisin ei treeniin tunnu jäävän hirveästi aikaa, varsinkin jos parkkeeraa Tampereen keskustassa. Sen vuoksi piti vähän minimoida verryttelyä treenin molemmissa päissä. Toki työpaikalla olis tältäkin optimoinnilta säästynyt, mutta luotan enemmän Wolfin maton kestoon.
No, päivän ohjelmassa oli juosta 4-8 kertaa kaksi kilometriä 3:45 vauhtia ja "palautella" yksi kilometri 4:10 vauhdilla. Näitä kolmen kilsan vauhdinvaihtelusarjoja oli tarkoitus latoa mieluusti vähintään 15 kilsan verran, mutta aamutreenin toteutuksessa jätin itselleni tsäänssin helpottamisvaraan. Kato, aina ei voi kulkee... Eka veto oli tosiaan vähän niin kuin olis vauhdissa olevaan junaan hypännyt. Ihmeellisesti kroppa siitä järkytyksestä kuitenkin joten kuten selvisi. Sen jälkeen 4:10 vauhti tuntuikin jo ihan kävelyltä...
Alun höökimisen jälkeen ripeämmät vedot alkoivat sujua rennommin ja kilometrit kertyivät kuin itsestään. Neljän-viiden sarjan jälkeen matka alkoi tehdä tehtävänsä ja väsy hiipiä puseroon. Kuudennen jälkeen päätin laittaa pillit pussiin. Olin silti tyytyväinen, että sain 18 kilsaa vauhdinvaihtelua kasaan. Hikeä pukkas taas kuin saunassa ja nestehukkaa piti paikata oikein urakalla. -5.
Iltapäivällä kävimme Terhin kanssa hiihtämässä. Rontti seitsemän kilsaa pertsaa reitillä Alinenjärvi-Myllyhaka. -7.
Ma: 10km
Ti: ap. 22km, sis. 20km TV, ip. 5km
Ke: ap. 10km, ip. 10km
To: ap. 20km, sis. 6x2km/1km, ip. 7km hiihtoa
Pe: lepo
La: 15km, sis. Teivocup 5km 17.30
Su: 26km
