Vesa voitti puolikkaan, vaikka valitteli jalkojaan. Kuva: Terhi |
Pitihän se lähteä Elojuoksuun kokeilemaan, vaikka olen ollut koko viikon kesäflunssassa. Alkuverkassa Erojärven kanssa olo tuntui ihan ookoolta. Kisapaitaa päälle ja viivalle. Ebron kanssa sovittiin, että lähdetään jyskyttää 4.00 -vauhtia. Sitähän sitten mentiin. Ekalla kiekalla kroppa oli tottelevainen. Pientä ahistusta oli ilmassa, mutta toivoin sen menevän ohitse. Toisella, sillä pidemmällä, kiekalla jouduin koko ajan enemmän ja enemmän puristamaan, että pysyin Ebron mukana. Vauhti oli edelleen sitä sovittua 4.00, mutta vire ei ollut ollenkaan niin helppoa, minkä se olisi esim. viime lauantain treenin perusteen mukaan pitänyt olla.
12 kilsan jälkeen alkoi veto olemaan jo aika finaalissa. En kehdannut kuitenkaan keskeyttää maalin kohdalla, vaan veivasin 15 kilsaa täyteen. Toivotin Ebrolle voimia viimeisen kierroksen loppuun ja hiihdin nöyränä poikana takaisin ostoskeskukselle. On kyl ihme tauti. Olo oli kuin kuivaksi väännetyllä rätillä. No, jos järjellä olis ajatellut, niin tänään ei olis pitänyt startata ollenkaan. Matkallakin olis voinut jo himmata kympin paikkeilla. Puupäästä kärsii koko kroppa. Hyvä! Sietääkin! +20 astetta.
Hurun tielle jouduin ma. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti