Kappas, olen näköjään unohtanut raportoida viime lauantain Aktia cupista... No, tässäpä tätä rapsaa näin jälkikäteen. Suuntasimme Hesaan jo perjantaina, jolloin kävimme Hotelli Kullbergin tarjoamalla maukkaalla ja ravitsevalla päivällisellä ravintola Silvopleessä. Jännittävä menu sisälsi mm. merilevää. Tykkäsin!
Lavvantaina käytiin sitten sitä cuppia. Kevyen viikon päätteeksi juostava kisa ei näköjään sovi meikämandoliinolle. Jalat olivat käsittämättömän kevyet. Ei siis ihme, että ekat kilsat sujahtivat ylivauhtia. Siihen se kisa sitten kaatuikin.
Alkuverkat Harpatin kanssa. Kuten sanottua, jalkojen vire oli hyvä. Upea ennätyssuuri 420 osallistujakööri (447 ilmoittautunutta) pinkaisi Harri Mannermaan käskystä liikkeelle. Olin hakenut lähtöpaikaksi Hapon selän, sillä siinä kohtaa ei todellakaan tarvi pelätä jäävänsä matelijan perään. Ekat sadat metrit mentiin suuremmin tupeloimatta. En kaatunut, eikä tullut tönimisiä.
Isolla tiellä porukka sitten kiihdytteli kuin satasen kisassa. Itekin sorruin ylivauhtiin. Kilsa täyttyi ajassa 3.11. Toisella kilsalla koitin rauhoittaa menoa, mutta sekin meni navakassa myötiksessä 3.22. Sen jälkeen alkoi tuntua siltä, että kisa oli siinä. Jalat kyllä pelas, mutta ylirytmi jotenkin puuroitti juoksuni.
Seuraavat pari kilsaa meni 3.29-vauhtia jonkun kaverin peesatessa meitsiä aivan tappituntumalla. Pelkäsin koko ajan, että koska nasahtaa kantapäille. Ei kopissut. Siitä hänelle pointsit. Nelosen jälkeen vire alkoi olla jo aika zippi, eikä oikeastaan edes huvittanut juosta. Pakko oli painaa.
Vitosen kohdalla käännös ajassa 17.11 ja eiku paluumatkalle. Vastaantulevista juoksijoista bongasin Saavan, joka lenkotti menemään noin puolisen minsaa perässäni. Petehän oli ennen kisaa uhonnut jostain inan alle 40 minsan loppuajasta. Ajattelin jo tuolloin, että täyttä bullshittiä! Niinkuin olikin!
Kutosessa vauhti tyssäsi vastatuuleen. Kaveri ei edelleenkään suostunut vetämään. Itekään en viitsinyt hirveästi puskea vastatuuleen, joten annoin vauhdin surutta pudota. Pian takaa tulikin Hietsua ym. porukkaamme. Onneksi joku suostui veturiksi, niin vauhti saatiin kiihdytettyä taas jonkinlaiseksi. Ite tyydyin turistin osaan, tavoitteena vain maaliinpääsy.
Vikalla kilsalla vilkaisin taakseni ja huomasin Saavan punaisen naaman helottavan noin sadan metrin päässä. Vaikka Pete oli noin kaukana, niin jo pelkästään hänen kehonkielensä kertoi armottoman takaa-ajon alkaneen. Hihkaisin Hietsulle, että Saavaa ei sitten ohi päästetä. Tapahtui erinäisiä loppukiriyrityksiä ja onnistuimme pitämään Peten takanamme.
Loppuaikani oli 35.33. Tavoitteena oli 34-alkuinen, josta jäin kauas. Mahtavasta tapahtumasta huolimatta, omasta kisasta jäi siis aika huono maku. Syykin oli kyl aivan oma -ylirytmiin tottumattomat jalkani menivät soseeksi liian kovasta alkuvauhdista. Loppuverkka Saavan ja Hytösen Tommin kanssa. Ehtoolla riekuimme riemastuttavan viihdyttävissä Tampereen Juoksijoiden pikkujouluissa.
Tulokset
Ekblom: EM-kotikisat suuri mahdollisuus myös kestävyysjuoksulle
Juoksu-uutisia 22.11.
Juoksu-uutisia 15.11.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti