Palsina

Se hartaampi lähtöhetki. Kuva: Jaana Karra

Olin hangannut juuriharjalla koko päivän talomme ulkoseiniä. Vire ei tosiaan ollut parhain lähteä kirmaamaan kylähölkkää jonnekin Keski-Suomeen. Sen vuoksi piti harkita kaksi sekuntia, ennen kuin vastasin myöntävästi Askon kutsuun Palsinajärven ympärijuoksureissulle. No, seuraavina päivinä pitäisi levittää etupihalla nököttävä kymmenen tonnin kivituhkakeko ja koota tuhansien osien pihakivipalapeli, joten ei se vire tästä myöhemminkään paranisi. Eiku menoks!

Ennen lähtöä pidettiin hiljainen hetki Norjan murheellisten tapahtumien johdosta. Lähtömerkin jälkeen porukka säntäsi 6.31 kilometrin mittaisen reitin ensimmäiseen mutkaan. Koitin juosta mahdollisimman reunassa, etten joutuisi kampitetuksi. Onnistuin. Ekan kilsan kohdalla edessä säntäili varmaan 50 juoksijaa. Kärkihän oli karannut jo näkymättömiin. Väliaika 3.26. Koitin pitää menohalut kurissa ja juosta mahdollisimman järkevästi. En halunnut toistaa Jazz-hölkän kanttausta.

Toinen kilsa oli hieman mäkisempi. Aikaa kului 3.38. Alkukilometrit perässäni juossut Forsblomin Tomi meni vetojuhdaksi. Ohittelimme porukkaa ja sijamme paranivat parinkympin tienoille. Kilometrit kolmesta neljään ovat reitin pahimmat. Sieltä löytyy jyrkkä alamäki ja hivuttava nousu. Tomi veti hirmuista kyytiä, ja mää yritin roikkua perässä. Takaa nousi joku kaveri ryhmään mukaan. Pian nää kaksi sitten karkasivat multa, ja jäin yksinään kitkuttamaan parinkymmenen metrin takamatkan päähän. Vitosessa Kirvesniemen Hartsa kannusti. Heitin takaisin: "Sunhan se pitäisi täällä juosta!" Harrihan hiillosti juhannuksena mua Kiimasen Savulenkillä.

Kiriä piiskaamassa. Kuva: Jaana Karra

Viimeinen kilsa. Tomi ja vastustajansa selkä alkoivat yllättäen lähestyä. Tiesin viimeisen nyppylän paikan ja iskin napin lautaan. Sain kaverit kiinni. Kirissä onnistuin jättämään Tomin, mutta toinen jamppa pysyi askeleen edellä. Kymmenes sija yleisessä sarjassa (35-v sarjassa olisi kippoa ollut jaossa) ja aika 22.32. Reilu pari minsaa hitaammin kuin kymmenen vuotta sitten Santun ja Haapalan Matin perässä, silti ihan ok.

Loppuverskaksi sama kierros uudestaan Tynin Mikon kanssa. Paloautosuihku ja kisamakkarat. 55-vuotiaissa palkittu Asko voitti vielä arvonnassa paidan ja sykemittarin. Me Mikan kanssa jäimme kokonaan vaille pokaaleja ja muita voittoja. Superveteraanit ruletti meidänkin autokunnassa. Tapahtumana Palsina oli säilyttänyt kiehtovuutensa. Idyllinen kylämiljöö ja mukavan haastava reitti kauniissa kesäillassa. Voiko olla parempaa tapaa viettää iltaa?

Tulokset