Kävimme eilen juoksemassa Tampereen Juoksijoiden testijuoksussa R5:ssa viisi kilometriä. Sää oli leuto +15 astetta, ja ilmassa oli kevyt tuulenvire. Alkuverkassa jalat olivat hieman jähmeän tuntuiset. Vedinkin liki kilsan mittaisen reipasvauhtisen vedon, jotta sain jalkoihin edes vähän eloa. Pari kiihdytystä vielä päälle, niin avot!
Litmasen sprayaaman lähtöviivan taakse asettui ennätysmäärä juoksijoita: 32! Alkuvauhti oli reipas, muttei mahdottoman kova. Kaikki tuntuivat vain tarkkailevan toisiaan ensimmäiset sadat metrit. No, ajauduin taas jotenkin kärkeen, ja annoin mennä rennon letkeesti.
Kuulin jonkun hönkivän selkäni takana, joten aivan yksin ei sentään tarvinnut lompottaa. Eka kilsa ohitettiin ajassa 3.15. Sen jälkeen huohotus niskassani vaimeni, ja hetken kuluttua olinkin karkuteillä. Toka kilsa meni aikaan 3.11, ja ajattelin, että jopas ny irtoo herkällä tatsilla rumpusatsilla...
Kolmannella kilsalla oli pari pahaa nurkan kiertoa ja kääntöpaikka, joten vauhti hidastui väkisinkin. Se menikin aikaan 3.20. Neljännellä kilsalla vauhti alkoi jo selvästi tuntumaan kintereissä. Purjeveneitä nostavan nosturin kohdilla oli runsaasti ihmisiä, mutta he antoivat hyvin tietä. Kiitos heille siitä!
Vikalle kilsalle lähtiessä tsekkasin kellosta, että omistamaani reittiennätykseen oli vielä pienet saumat. Loppukiri loivaan alamäkeen kulki hyvin, vaikka parkkipaikalla meinasi punainen auto peruuttaa päälleni. Kirikilsa sujahti aikaan 3.18, ja loppuaikani 16.29 alitti aiemman reittiennätykseni kuudella sekunnilla. Jee!
Yllättävän hyvin kulki viime päivien väsymyksen huomioiden. En ollenkaan arvannut jalkojeni käyvän noin rivakasti "tosipaikan" tullen. Loppuverskan päälle pääsi saunaan ja uimaan Rauhaniemen kansankylpylään.
Nahkiaisjuoksun lähtö. Kuva: Paula Nurmi
Päivä oli syksyisen kaunis. Taivaalla ei ollut pilvenhattaraakaan. Lämpötila oli hieman vilpoiset +10 astetta, ja tuuli oli paikoin tuntuva.
Pieni ja pippurinen juoksijajoukko säntäsi Jussin starttipistoolin laukauksen saattelemana matkoihinsa. Jo ensimetreistä lähtien sain juosta issekseni. Vaikken saanutkaan mainittavaa vastusta muista kanssakilpailijoistani, yritin juosta kympin niin kovaa kuin pystyin.
Eka kilsa jäi taakse ajassa 3.17 ja toinen 3.18. Reitti kulki ensimmäiset neljä kilsaa kevyenliikenteen väyliä myöten Nakkilan keskustan liepeillä. Ohitettiinpa siinä matkalla myös vilkas markkina-alue, ja niillä haminoin juoksijat saivatkin reitin ankarimmat kannustukset. Neljästä kilsasta noin seiskaan asti kilpailijat kamppailivat vastatuulta vastaan. Siinä oli myös meikämannen haastavimmat pätkät. Kilsavauhti putosi päälle 3.20, vitosen väliajan ollessa 16.50.
Kääntöpaikan jälkeen myötiksessä pääsin takaisin rytmiin, ja kykenin pinnistämään yhden kilsan jopa aikaan 3.14. Kentän loppuviitoituksille tullessa luulin jo alittavani 34 minsaa, mutta mun oma pikku Garminini olikin naruttanut meikäläistä sadan metrin verran. Maalilinja ylittyi tasa-ajassa 34.00. Matka on tarkistusmitattu, joten luotan järjestäjän sanaan enemmän kuin pöljään rannelaitteeseeni :)
Tulen maaliin takapuoli pitkällä kuin Paavo Nurmen patsaalla...
Kuva: Paula Nurmi
Kuva: Paula Nurmi
Mitähän maasta löytyy? Kuva: Paula Nurmi
Mitaleita maalissa jakoi Nakkilan Viren kuntojaoston puheenjohtaja Tiina Kari-Saarinen. Kuva: Paula Nurmi
Vireeni ei ollut mikään kauden paras, vaikka aika tällä matkalla olikin sitä. Kurkusta irtosi limaa, eikä henkikään kulkenut toivotulla tavalla. Saattoihan sitä harjoitusrasitustakin olla jonniin verran alla... Kilpailu ja reitti olivat kuitenkin mainioita. Nahkiaisjuoksu luvattiin järjestää myös ensi vuonna, joten pankaahan immeiset se kalenteriinne! Pääsinpä vielä pokkaamaan upean peilikaapin markkinayleisön edessä. Ei pöllömpi reissu :)
Nakkilan Viren puheenjohtaja ja SUL:n seurapalvelujohtaja Harri Aalto jakoi palkinnot. Kuuluttajan lisäksi "podiumilla" seisovat mä ja toiseksi tullut Jalon Mika. Kuva: Terhi
Leena Puotiniemi jatkoi huikeaa kauttaan Berliinin maratonilla. Puotiniemi juoksi maratonin kauden kotimaiseksi kärkiajaksi 2.44.55, ja sijoittui sillä sarjassaan 15. Miesten kärjessä paineltiin jälleen kerran aika raikua: kenialaisveijarit Patrick Makau ja Geoffrey Mutai ylittivät maalilinjan sulassa sovussa peräkanaa ajoin 2.05.08 ja 2.05.10. Berliinin maraton juostiin tänä vuonna sateisessa säässä.
Komon oli hopealla Edinburghin MM-maastoissa 2008.
Leonard Komon rikkoi maantiekympin ME:n Utrechtissa tänään. Komonin aika 26.44 on kaikkien aikojen ensimmäinen 27 minsan alitus maantiellä.
2 kommenttia:
Komeasti mogulin tossu on taas liikahtanut, onnittelut! Tauluteeveenkö antoivat vai mitä isosta lootasta löytyi?
-gs
Tattista! Lodjus oli peilikaappi kylppäriin. Sopiva palkinto juuri remppaa tekevälle :)
Lähetä kommentti