Puolivillaista kisailua

Jambo! Olen aloitellut harjoittelua kevyen juoksentelun merkeissä. Elo-syyskuu meni käytännössä ilman juoksuaskelia. Kipeytynyt oikea polvi vaati lopulta S. Oravan antaman kortisonipistoksen, joka tuntuu tepsineen patella-jänteen tulehdukseen.

Varovainen juoksun aloitus tarkoitti tällä kertaa kilometreissä sitä, että syyskuussa juoksin yhteensä 64 kilometriä ja lokakuussa 215 km. Kun polvi tuntui kestävän löysää lompottelua, niin tulin pariin otteeseen lipsahtaneeksi juoksukilpailun lähtöviivalle. Viimeksi eilen. Sitä ennen kävin rykäsemässä TUL:n mestaruusmaastot Porissa viime viikonloppuna. TUL:n skabat ovat joskus olleet todella kovatasoisia, mutta kaukana ovat nuo loiston päivät.

TUL:n avoimet mestaruusmaastot

Terhi oli ilmoittautunut TUL:n avoimiin mestaruusmaastoihin, jotka kisattiin Porin Isossamäessä. Aikataulumme venähtivät aamulla sen verran, että pudotin Terhin kisakeskukseen matkalla Nokialta Poriin. Ite jatkoin vauvan kanssa samalla kaasulla porukoille Meri-Poriin. Jonkun aikaa Kyläsaaressa notkuttuani ajoin issekseni takaisin Isonmäen maauimalassa sijaitsevaan urheilupyhättöön.

Paikalla näki, että jotain epätavallista oli tekeillä, mutta eipä tuossa epämääräisessä liikehdinnässä kovinkaan suuren urheilujuhlan tuntua ollut. Olin vaihtanut ylle TaJujen tuulipuvun aikomuksena hölkkäillä kilpailujen lomassa oman lenkin Katinkurun polulla. Mahlamäen Jokke ja Terhi kuitenkin houkuttelivat kysymään jälki-ilmoittautumisen mahdollisuutta, kun osallistujia oli vain kourallinen. No, eikun ajanottokoppiin asiaa selvittämään.

"No kun sä olet Tampereelta asti tullut, niin pitäähän sun päästä juoksemaan", oli vastaus. Numero rintaan ja muiden sekaan lähtöviivalle. Ei täs ny mitään verkata tarvi, kun lenkkinä oli tarkoitus juosta.

Maaliin maauimalan. Kuva: Terhi

Ekan vitosen kiekan juoksin Terhin kanssa vähän päälle vitosen kilsavauhtia. 5-10 sentin lumikerros oli tosi niljakas juosta. Kummasti alkoivat Porin ainoan töppäreen nousut kintuissa painamaan. Tokan kiekan kiristin kilsavauhtia minsalla. Kympillä osallistujia oli kaiketi neljä, joten ajattelin saavuttavani edes jonkun jälkimmäisellä kierroksella, vaikka etumatkaa heillä lienee ollut minuuttitolkulla. Jokkehan oli jo varmaan siinä vaiheessa maalissa, kun ite vasta kurvasin toiselle rundille.

Sain kuin sainkin toisena juosseen Rauman karpaatin kiinni kilsa ennen maalia. Jonkin verran tuli häneen eroa loppumatkallakin. Neljäs häiskä oli kadonnut jonnekin Porin mettään. Häntä odoteltiin jonkin aikaa, ennen kuin saatiin jaettua Joy Games ja TUL:n mestaruusmitalit. Ite pokkasin M35-sarjan kullan. Myönnän. Olin sarjani ainoa osallistuja. Yleisessä sarjas olis tullu kans kultaa, mutta M45-sarjas olis tullu Jokelle turpaan seitsemän minsaa. Kutsua kansainvälisiin työläismaastoihin odotellessa... Polvi ei tykänny.

R5

Eilen keskiviikkona hilppastiin taas R5:sta, tuota Tampereen Juoksijoiden testijuoksua. Kellojen talviaikaan siirron myötä ehtoo pimenee nyt tosi aikaisin. Jouduttiinkin juoksemaan lähes pilkkopimeässä.

Yllättäen olin ainoa osallistuja lastenvaunusarjassa. Olin meinaa siinä uskossa, että Kaapo olis tullut viivalle Keikon Tommin palautellessa viime pyhän Frankfurtin maratonista. Mutta ei. Kuukausi kaupalla Italian lämmössä treenannut (en ole yhtään kade...) Annalan akan poika jätti tuliterät vaunut vauvoineen kodin lämpöön. Ihan viisas valinta. Ens kerralla sitten. Öö, koskas se onkaan? Huhtikuussa?

No, vitonen juostiin rahulliseen tapaan läpi. Pidin viimekertaiseen tyyliini perää testijuoksussa. Muutama naisten sarjalainen oli kyl näköetäisyyden päässä, mutta jätin tällä kertaa turhat tempomiset väliin (kiistän kaikki huhupuheet tallimääräyksistä). Olihan siellä meinaa aika liukasta ja pimeää, joten paree oli pitää vaunut pystyssä, vaikka vähän hiljaisemmalla vauhdinpidolla. Icebugit oli tälle läskille tarpeen ainakin alamäissä. Aila-tyttäreltä tuli taas sekunnin verran takkiin :)