Aktiacup

Kotimatkalla piipahdimme Aktiacupissa Vantaalla.

 

 

 

Lanzaroten puolikas

Kisaan

Lomailimme viime viikon Lanzaroten eteläkärjessä Playa Blancassa. Lanzaroten maratontapahtuman pääpaikka sijaitsi sieltä kolmen vartin ajomatkan päässä Costa Teguisessa. Maratonin ja puolimaratonin lähtöpaikka oli puolestaan Guatizan kylässä reilun kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä Costa Teguisesta. Kisajärjestäjän kuljetus sinne lähti sunnuntaina 8. joulukuuta kello 7:30. Oli siis syytä herätä varhain jo kello 5:30, syöttää-juottaa-kakattaa muksu, pakata auto, suhata pelipaikoille ja etsiä vielä parkkipaikka sekä luvattu bussikuljetus. Varhaisesta heräämisestä huolimatta kello kävi jälleen kerran yllättävän ripeästi ja oli jotain 6:45 ennen kuin turbo-ooppelimme starttasi Playa Blancasta. Oli pakko ajaa pikkasta ylkkäriä Costa Teguiseen että ehtisimme ajoissa. Autolle löytyi mielettömällä munkilla pysäköintipaikka maalipaikan lähistöltä ja bussikuljetukseenkin ehdin lievästä myöhästymisestä huolimatta. Mieli seestyi ja lataus kisaan alkoi kaunista auringonnousua seuraten.

Guatizan kylä on samanlainen päätien varteen syntyneen muutaman kymmenen valkoisen talon rykelmä kuin saaren muutkin pikkukylät. Mitään suuren urheilujuhlan tuntua lähdössä aamuysiltä ei ollut. Musa pauhasi tienposken kajareista ja juoksijat näpräsivät hermostuneesti juoksuun valmistautumistoimiaan -siinäpä päällimmäiset muistot.

Verkkasin pari kilsaa äärimmäisen röpelöistä asfalttia pitkin. Pari satasen kiihdytystä ja se oli siinä. Ennen lähtöä törmäsin moniin tuttuihin suomalaisjuoksijoihin muiden muassa Paula ja Jussi Nurmeen sekä Sillanpään Penaan. Missä kisa, siellä samat naamat. Mot.

Kisa

Verkassa vire ei ollut mitenkään erikoinen. En saanut lämmittelyssä jalkoihin virtaa eikä harppa huilannut muutenkaan. Sopeutuminen etelän olosuhteisiin oli vielä selkeästi kesken. Etelän maiden tutussa laattahelvetissä juokseminen hakkaa pohkeet nopeasti koviksi, joten olin vasiten jättänyt ekan päivän lenkit väliin ja ainoa treeni ennen kisaa oli edellispäivänä juostu kahden kilsan kovahko avaava veto. Jalat olivat kaikesta huolimatta jäykät.

Lähtöviivalle oli asteltava, sillä kylästä ei ollut muuta poispääsyä. Maratonia juoksemaan lähtevä suomalainen Atef Haj starttasi tuttuun tapaansa päättömän kovaa vauhtia. Saimme hänet kiinni vasta kilsan kohdalla. Varsin nopeasti kävi selväksi, että puolikkaan palkintopallisijoista taistelisivat lisäkseni kaksi muuta kaiffaria: punapaitainen lanzarotelainen paikallissankari Jose Carlos Hernandez sekä valkopaitainen puolalainen Maciej Miereczko. Hernandezin puolikkaan enkka on 62.58 ja maratonkin on sujahtanut aikaan 2.11.57. Hän edusti Espanjaa Lontoon olympiamaratonilla ollen 34. Miereczkon parhaat noteeraukset puolikkaalla ja maralla ovat 64.59 ja 2.14.16.

Puolikkaan reitillä eka kymppi juostiin saarella idästä länteen vievää ärsyttävän mäkistä maantietä. Kympissä täyskäännös ja samaa reittiä takaisin noin kolme kilsaa ja sen jälkeen käännyttiin alamäkeen kohti Costa Teguisea.

Pysyin ekat neljää kilsaa Hernandezin ja Miereczkon kyydissä. Varsinkin espanjalainen näytti vain leikittelevän meidän kahden kustannuksella juosten milloin sivulla, takana tai keulassa. Jossain nelosessa hän lisäsi vauhtia huomattavasti ja mun oli jättäydyttävä kärkikaksikosta.

Kympin väliaikani oli nippanappa alle 35 minuuttia. Olin onnistunut ylläpitämään vauhtini aika hyvin Josen ja Maciejin kyydistä putoamisesta huolimatta. Kympin täyskäännöksen jälkeen vastaan juoksevat kannustivat hurjasti. Oli mukava kuulla välillä myös suomalaista tsemppausta!

Alamäessä vauhti kiihtyi ja pian huomasin edessä juoksevan puolan miehen jääneen olympiamaratoonarista. Hetken kävi jo mielessä josko tästä vielä toiseksi nousisi. Minuutin kaula ei meinaa ole paljoakaan kun matkaa oli jäljellä reilu vitonen. Costa Teguisen asutuksen rajamaille saavuttaessa kävi hyvin selväksi ettei välimatka ainakaan kaventunut...

Rantakaupungin todella verkkaiseen sykkeeseen sukeltaessa ei katujen varrella montaakaan katsojaa näkynyt. Ensimmäiset suuremmat ihmismassat mihin törmäsin olivat kympin juoksijoita, jotka olivat vielä tuntemattomasta syystä ohjattu puolikkaan ja maratonin reitille. Siinä sitten sai pujotella hitaimpia kympin juoksijoita kilsan verran ennen kuin reitit taas erkanivat tahoilleen. Tottakai järjestäjät olivat strategisesti sijoittaneet juomapisteen reittien risteykseen, missä epäonnekseni törmäsin mehumukien ojentajaan. Tyttö lensi juomineen päivineen selälleen katuun. Toivottavasti ei käynyt hullummin!

Sen verran jäin ihmettelemään tapahtunutta, että kyseiseen kilsaan taisi tuhraantua eniten aikaa. Vimoset kilsat juoksin ihmeen vähäväkisellä rantabulevardilla. Jos en olisi opetellut reittiä ennakkoon niin olisin voinut luulla eksyneeni reitiltä. Jokatapauksessa löysin tieni loppusuoralle ja annoin itselleni luvan hieman hullutella ja koittaa saada maaliviitoituksen yleisöä mukaan kannustukseen. Noh, onnistuin jotenkin. Maalissa olivat vastassa niin Jose kuin Maciej. Molemmat äärimmäisen symppiksiä kavereita!

Loppuaikani oli 1.14.33 ja sijoitus kolmas. Aikaani olen tosi tyytyväinen. Ennakkoon ajattelin tällä kunnolla yltäväni noin 1.15.00 aikoihin ja siihen se meni. Kulku oli alkuverkan tavoin heikkoa, joten senkin puolesta kisa meni hyvin. Positiivisesti ajateltuna tämän hetken kunnolla jaksan vaivatta juosta tiettyä diisselivauhtia ainakin puolikkaan verran.

Maalissa tapasin lapsenlikkamme Jannen ja taapero-Ailan. Kiitokset vielä jeesistä! Kymppiä juossut Terhikin bongattiin sitten aikanaan. Kympin reittisekoilut eivät nimittäin jääneet maratonreitille ohjaamiseen. Osa kympin porukasta oli sittemmin käännytetty vielä eri reitille, joten suurin osa juoksijoista juoksi 8.7 kilsaa ja noin sata juoksijaa noin 11 kilsaa. Terhi ja muu alkumatkan naisten kilpailun kärki ohjattiin tietenkin sille pidemmälle reitille....

Kisan jälkeen

Harvassa kilpailussa palkintojenjako on kestänyt niin kauan kuin Lanzaroten maratontapahtumassa. Seremonia alkoi vasta kello 15:00 ja kesti kaikkinensa noin 1.5 tuntia. Kun puolikkaan lähtö oli aamulla kello 9:00, niin alkoihan siinä päivälle tulla mittaa. Pääsin seisomaan pallille niin veterano A:n kuin absoluuttisten miesten sarjoissa. 35-39-vuotiassa olin toinen ja yleisessä sarjassa kolmas. Kotiinviemisiksi sain muovisia figuureja.

Kaikkien matkojen kolmelle parhaalle oli luvattu rahapalkinnot, mutta niitä ei kuitenkaan palkintojenjaossa annettu. Menimme suomalaisköörillä tiedustelemaan paikallista käytäntöä. Pääjehu kertoi, että saamme rahat tapahtuman järjestäjän Sands Beach Resort -hotellin tiskiltä seuraavana päivänä tai lähettämällä pankkiyhteystiedot sähköpostilla. Jep, se tieto riitti ja eikun autolla kämpille.

Satuimme seuraavana päivänä hengailemaan Costa Teguisen hoodeilla ja päätin käydä lunastamassa massit hotellin tiskiltä. Kuinkas ollakaan se ei niin vain onnistunut. Virkailija ei voinut omin päin maksaa kassasta palkintorahaa eikä saanut puhelimella kiinni yhtään vastuullista tapahtumajärjestäjää. Neuvoi tulemaan seuraavana päivänä uudestaan.

 

Ei oikein houkutellut lähteä ajamaan kolmen vartin ajomatkaa uudestaan, joten laitoin tapahtuman pääjehun neuvoja noudattaen sähköpostilla pankkiyhteystietoni maratonin toimistoon. Eikä aikaakaan kun tuli vastaus: emme tee pankkisiirtoja. Viimeistään tässä vaiheessa alkoi epäilyttämään, josko noita ansaittuja palkintorahoja tulisin koskaan näkemään.

Luuria kouraan ja eiku soittamaan hotellille. Sain viimein kiinni jonkun palkintorahoista tietävän ja hän lupasi maksaa fyffet mikäli tulisin kyseisenä päivänä ennen neljää paikalle. Koska muitakin suomalaisia juoksijoita oli rahapalkinnoille päässyt, niin laitoin viestiä heillekin. Perhe autoon ja jälleen kerran kohti Costa Teguisea. Matkalta poimittiin vielä Nurmen Paula ja Jussi kyytiin.

Perillä hotellilla homma toimi vaihteeksi kuin Strömsöössä ja rahat olivat kädessä alle aikayksikön. En tiedä mikä on maan tapa, mutta tuntuu pikkasen kohtuuttomalta juosta pariin kertaan jo kertaalleen juostun palkinnon perässä. Mikseivät sitten antaneet rahoja heti käteen palkintojenjaossa? Ilmeisesti luottavat siihen, ettei kovin moni nää tätä vaivaa muutaman eurosen tähden. Tulivatpa tuntemaan suomalaisen sinnikkyyden!

Tapahtuma on kaikkinensa oikein mukava ja voin suositella sitä juoksijalle, joka ei ole turhan tarkka matkan pituudesta ja ei sijoitu palkinnoille.

---

Garmin data: Lanzaroten puolimaraton 1.14.33

Tulokset

Teivocup I/2014

Teivocup päräytettiin käyntiin tänäpä. Miesten nopein oli Lauri Vuorinen ajalla 17.09 ja naisten kukas muukaan kuin Minna Haka-Risku ajalla 17.41. Alusta oli tällä kertaa aika liukas asfaltin pintaan jäätyneen kosteuden vuoksi. Muuten sää oli vallan mainio! Tulokset.

64 atleettia syöksyi matkaan.

Lauri Vuorinen karkasi omille teilleen kilpailun varhaisessa vaiheessa.

Aki oli toinen.

Harpatin tyylinäyte.

Minna esitti tasaisen varmaa suorituskykyä kovasta treeniviikosta huolimatta.

Timo, Ismo ja Petri.

Tappi keulii.

Veterano!

Tylsää. Meiän isä olis saanut juosta myös.

Aktia cup

Terhi halusi juosta Aktiassa, joten lähdettiin reissuun umpioon. Itellä on nyt alla kaksi viikkoa kovempaa treeniä, eikä mitään hinkuja ruveta kisoihin erikseen keventelemään, joten tänään juoksin harjoitusten rasittamin jäsenin.

Sää oli vuodenaikaan nähden aivan optimaalinen. +10 lämpöastetta, pilvetön taivas ja sopivasti avittava tuulenvire. Vantaalla väkeä oli mukana kuin pipoa. Mannermaan Harria kun kisan jälkeen jututin, niin hänen mukaansa noin 500 juoksijaa tuli maaliin. Ennätysmäärä!

Lähtöviivalla höpötin Saava- Peten kanssa alkavan kisan vauhdeista. Itellä ei ollut oikein käsitystä omasta kunnosta, kunhan loppuaika olis vähintään 35-alkuinen. Saava sen sijaan lateli taas tuttua legendaansa. Oli kuulemma hakemassa alle 37 minsan loppuaikaa. Bullshittia sanoin ma. Kovempaa juoksee!

Lähtölaukaus ja laukalle. Ekan puolen kilsaa juoksin Peten kanssa rinta rinnan. Jossain vaiheessa kaveri vaihtui Peltoniemen Ossiin PoJusta. Kilsaan saavuttiin ajassa 3.09. Alamäkee, tiesin, mutta silti raikas alkuvauhti yllätti. Seuraava kilsa 3.19 ja väkeä alkoi lappaa ohitse. Siinä meni Hulkkoa, Talvensaarta jne. Pakko oli silti himmata, sillä en uskonut olevani ihan niin hyvässä iskussa. Kolmessa-neljässä kilsassa Ossikin karkasi ja jäin yksinään juoksemaan.

Kääntöpaikalla Hosio huusi väliajakseni 16.45, mikä pitikin kutinsa. Paluumatkalla vastaantullutta Minna Haka-Riskun vetämää mieskolonnaa komensin auttamaan naista mäessä, mutta kuulemma oli peesi kelvannut vetohommia paremmin. Häpeäisivät ruojat :)

Takastulomatka oli pääasiassa sivuvastaiseen. Kilsat seiskasta ysiin meni lähinnä sinnivaihteella, mutta vimoseen kilsaan sain sopivasti tsemppiä päälle, vaikka kyseessä on ylämäkipätkä. Ossin selkää en hirveästi saanut kiinni, mutta uskoisin, että jonkin verran. Anyway, loppuaika 34.17 yllätti positiivisessa mielessä. En uskonut aivan noin hyvään aikaan, sillä Aktia cup oli mulle täysin testiluonteinen kisa. Monitoroin jopa sykkeet, mitä harvemmin kisoissa teen. No, nyt on lähtötaso tsekattu ja tästä on hyvä alkaa rakentamaan kuntoa kohti talven hallikisoja sekä kevään...

Minnan siskolle Sannalle suuret kiitokset lapsemme Ailan kaitsemisesta juoksun aikana. Näin me Terhin kanssa pääsimme kumpainenkin kuntoamme testaamaan. Kiitokset myös Peten vaimolle Liisulle, Raaka-Arskalle, Larsille ja Pertille kannustuksesta matkan varrella!

Data: 10km=34.17 3.09/3.19/3.24/3.21/3.32/3.32/3.30/3.26/3.32/3.30

Muutama Larsin mun kameralla ottama foto.

Kääkällä nousee polvi :)

Minnan ylivoimaa!

Kärki meni tänään kovaa!

Terhi!

Pasi!

Heini Hartikainen oli naisten kakkonen.

Rautavesi

Perinteinen Rautaveden mara juostiin vuodenaikaan nähden todella hyvässä säässä. Aurinko paistoi, lämpötila oli +6 eikä juurikaan tuullut.

Pysäköityjen autojen perusteella arvelin osallistujia olleen aiempaa enemmän, mutta tulosten mukaan maaliin juoksi aika tavanomainen määrä: 384 kilpailijaa. Tulospalvelu tökki aika lahjakkaasti. Nähdäkseni suurin syy siihen oli tuplavarmistuksen puuttuminen. Tulokset.