London Marathon 2009 |
Mediakeskuksessa vipelsi vauhdikkaasti pieni poika, joka sulatti hymyn yrmyimmänkin karjun kasvoille. Tämä vilkas kikkarapää oli Jaouad Gharibin lapsi. Päinvastoin kuin Suomessa kaikille lapsille hänelle ei koko ajan tolkutettu: älä juokse, älä vaan juokse! Ne paljon puhutut pohjathan tehdään jo nuorena...
Maalissa parhailla kuvauspaikoilla olivat Getty Images ja Reuters. Nämä kuvaajat eivät käsittämätöntä kyllä tunnistaneet edes voittajia nimiltä. Kun Mikitenko tuli maaliin, niin sadan lauotun ruudun jälkeen nämä kaverit arvuuttelivat, kukahan Irina tämä voittaja mahtoi olla. Minkä maalainen jne...
Päivällistä lehdistötilaisuuden jälkeen syödessämme pöytäämme liittyi kaveri Romaniasta. Hän arveli meidän olevan puhutun kielen perusteella Unkarista. Nope, Suomesta siis. Turistiin siinä sitten ummet ja lammet, kunnes viimein kävi ilmi, että hän oli olympiavoittaja Constantina Tomescu-Ditan ex-mies ja nykyinen valmentaja/manageri. Valeriu kyseli, että miksi Suomesta ei tule enää niin loisteliaita juoksijoita kuin ennen, mutta emme osanneet antaa kattavaa vastausta. Constantinan maraton jäi muuten kesken maksatulehduksen vuoksi. Lisäksi olympiavoiton jälkeen on ollut vientiä puolelta toiselle niin, että harjoittelu ja ennen kaikkea palautuminen ovat olleet puutteellisia.
Samaisen päivällisen seisovassa pöydässä oli tarjolla ruokaa laidasta laitaan. Niin paistia, kanaa, ranskalaisia kuin kaikkea muutakin. Mutta mitä ottivat lautaselle maratonin juosseet kenialaismiehet? Lautasellisen vihanneksia ja suolaa päälle! Onneksi Keniassa leireilleet länsimaalaiset eivät ole opettaneet paikallisia syömään pitsaa ja ranskalaisia. Ties millaiseen lentoon kenian pojat olisivat niillä eväillä yltäneet :)