Amerikaneritrealaisen
Mebrahtom "Meb" Keflezighin juoksu-uran suurin saavutus, ainakin toistaiseksi, on maratonin olympiahopea Ateenassa 2004. Toinen maratonmeriitti, josta Meb muistetaan, on New Yorkin maratonin voitto 2009. Edellä mainittujen saavutuksien lisäksi Keflezighin vuonna 2002 alkaneelle maratonuralle mahtuu monta hyvää sijoitusta isoilla kaupunkimaratoneilla Bostonissa, Chicagossa, Lontoossa sekä New Yorkissa.
Ennen maratonille keskittymistä Keflezighiltä löytyy menestystä myös radalta sekä maastosta. Esimerkiksi high school -ikäisenä tuli maan mestaruudet 3000 metriltä ja maililta sekä mitalisijoja maastojuoksussa. High schoolia seurasivat menestyksekkäät neljä vuotta yliopistojuoksijana UCLA:ssa. Parhaimpana vuonna 1997 Keflezighi saavutti peräti neljä yliopistomestaruutta: kultaa tuli maastojuoksussa, hallissa 5000 metrillä sekä ulkoradoilla 5000 ja 10 000 metrillä.
Opiskeluaikoja seurasi ammattimaisempi juoksuun keskittyminen Niken sponsorituen turvin. Ennätykset pitkillä ratamatkoilla paranivat tasaisesti, ja vuonna 2000 tuli ensimmäinen arvokisaedustus Sydneyn olympialaisten 10 000 metrillä, jossa sijoitus oli 12. Muita ratamatkojen arvokisastartteja ovat olleet MM-kisojen 10 000 metriä Edmontonissa 2001 (23.) sekä Pariisissa 2003 (16.). Helsingin MM-kisoissa 2005 kympillä tuli keskeytys jalkavamman vuoksi.
Yhdysvaltojen mestaruuksia aikuisten sarjassa radalla, maantiellä, maastossa sekä maratonilla Keflezighille on kertynyt toistaiseksi yhteensä 20. Ura jatkuu edelleen, ja haaveissa siintää Lontoon olympialaiset 2012.
Meb Keflezighi ja Ryan Hall Lontoon maratonin lähtötunnelmissa 2007
Sotaa pakoon
Mebrahtom Keflezighi syntyi 5. toukokuuta 1975 Eritrean pääkaupungissa Asmarassa perheeseen, joka oli maan olot huomioiden kohtuullisesti toimeentuleva. Mebin ollessa pieni perhe joutui pakenemaan maaseudulle Eritrean ja Etiopian välisen sodan vuoksi. Lopulta tilanne kävi perheen kannalta niin hankalaksi, että isä Keflezighi päätti paeta Sudanin kautta Italiaan. Perheen oli tarkoitus seurata perässä, ja näin tapahtuikin, tosin siihen meni melkein viisi vuotta. Italiassa perhe vietti noin puolitoista vuotta, minkä jälkeen pakolaismatka jatkui Yhdysvaltoihin San Diegoon syksyllä 1987 Mebin ollessa 12-vuotias. Perhe oli ennen tätä hakenut pakolaispaikkaa myös Ruotsista, mutta heidät käännytettiin sieltä pois.
Keflezighin perhe asettui pysyvästi San Diegoon. Lapset pääsivät kouluun, ja englannin kielen opettelu alkoi. Keflezighin vanhemmat korostivat opintojen ja koulutuksen merkitystä lähes äärimmäisyyksiin asti, ja lapset joutuivat opiskelemaan jopa aamulla aikaisin ennen kouluun menoa sekä tunteja iltaisin – loma-aikoja unohtamatta. Meb menestyi koulussa erinomaisesti kielen opittuaan.
Leikeille jäi kuitenkin myös aikaa, ja ensikosketus urheiluun Mebin kohdalla tapahtui jalkapallon, sen eurooppalaisen version, kautta. Jalkapalloa pelailtiin aluksi kavereiden kanssa läheisessä puistossa, mutta Meb pääsi pian mukaan myös koulunsa jalkapallojoukkueeseen.
Meb Keflezighin juoksu-ura alkoi melkeinpä puolivahingossa koulun liikuntatunneilla. Liikunnanopettaja lupasi kiitettävän arvosanan oppilaille, jotka juoksisivat mailin hyvään aikaan. 13-vuotiaalta Keflezighiltä meni matkaan aikaa 5.20. Pari isoveljeä oli kokeillut myös juoksua koulun kisoissa, ja esimerkin sekä kannustuksen kautta Meb innostui juoksusta itsekin. Meb liittyi koulunsa maastojuoksujoukkueeseen 15-vuotiaana, ja aloitti tuolloin säännöllisemmän harjoittelun ja kilpailemisen.
Uskonto ja perhe
Kaksi asiaa, jotka toistuvat Keflezighin kirjassa luvusta toiseen ovat uskonnon ja perheen merkitys elämässä. Eritrean kristityt kuuluvat pääasiassa Eritrean ortodoksiseen kirkkoon (joka kuuluu ns. orientaali-ortodoksisiin kirkkoihin, ei opillisesti aivan sama asia kuin esimerkiksi ortodoksinen kirkko Suomessa), ja näin oli ja on myös Keflezighin perheen kohdalla. Vakaumus korostuu hyvin keskeisenä asiana Mebin tarinassa – tukena vaikeampina aikoina ja kiitollisuutena asioiden mennessä hyvin.
Perheen käsite Keflezighillä vaikuttaa ulottuvan perinteistä ydinperhettä laajemmalle, mikä lienee ominaista monille afrikkalaisille kulttuureille. Sukulaiset tai muuten läheiset henkilöt nähdään osana perhettä: siskoina ja veljinä, sekä setinä ja täteinä. Perhekeskeisyys ilmenee myös sisarusten tiiviinä yhteydenpitona. Lisäksi vanhempia kuunnellaan ja arvostetaan. Meb joutuukin kirjassaan haastavaan tilanteeseen juoksu-urallaan: tehdäkö isälle mieliksi, vai mennäkö oman pään mukaan. Saatuaan Amerikan kansalaisuuden 90-luvun lopussa hän joutui valitsemaan edustaako kansainvälisissä urheilukisoissa Yhdysvaltoja vai synnyinmaataan Eritreaa. Kaksoiskansalaisena hänellä oli mahdollisuus jompaankumpaan. Isä ja vanhemmat veljet toivoivat Eritreaa, mutta oma käsitys kallistui kuitenkin Amerikan puolelle. Keflezighi onkin nähty kisojen jälkeisissä voittotunnelmissa sekä Eritrean että Yhdysvaltojen lippua heiluttamassa. Tämä on arvatenkin aiheuttanut närää joidenkin amerikkalaisten keskuudessa, mutta selittynee Mebin perhetausta huomioiden. On vaikea olla kaikille lojaali suututtamatta ketään.
Kirja kertoo Mebin alkavan vuosien vieriessä haaveilla myös omasta perheestä. Kolmenkympin rajapyykki lähenee, mutta sopivaa tyttöystävää, saati vaimoa, ei vain tahdo löytyä miehelle, joka elää huippujuoksijan äärimmäisen kurinalaista elämää. Vuonna 2004, hieman ennen olympialaisia, Meb tapaa lopulta eritrealaistaustaisen Yordanoksen. Pari on nykyään naimisissa, ja heillä on kolme tytärtä.
Meb juoksi Lontoon maratonilla 2009 senhetkisen ennätyksensä 2:09:21
Harjoittelu
Meb Keflezighin harjoittelu nuorena oli enemmän laatu- kuin määräpainotteista. Varsinaisen juoksuharjoittelun alkaessa noin 15-vuotiaana määrät olivat 25-35 mailia (40-56 km) viikossa, ja high schoolin loppuessa 19-vuotiaana 40-50 mailia (64-80 km) viikossa. Tässä vaiheessa Meb oli ikäjoukossaan jo Amerikan mestari, ja saavuttanut maililla tuloksen 4:05:58 ja 3000 metrillä ajan 8:25:07.
Parin ensimmäisen yliopistovuoden aikana Keflezighi kertoo harjoitelleensa keskimäärin 50-65 mailia (80-104 km) viikossa, ja loppuajasta määrät nousivat 80-85 viikkomailiin (128-136). Näillä harjoitusmäärillä 23-vuotias Keflezighi saavutti tulokset 3:42:29 1500 metrillä, 13:26:85 5000 metrillä sekä 28:16:79 10 000 metrillä.
Nuoruuden harjoittelumäärät huomioiden voitaneen päätellä kyseessä olevan huippulahjakkaan juoksijan. Keflezighi toki syntyi ja eli ensimmäiset 10 vuotta elämästään korkeassa ilmanalassa Eritreassa, mutta lapsuuteen ei kuulunut esimerkiksi pitkiä koulumatkoja juosten. Ravinto lapsuusvuosina Afrikassa oli välillä puutteellista, ja Mebillä on todettu aikuisena alhainen luustontiheys, joka on aiheuttanut vakaviakin rasitusmurtumia. Kokonsa puolesta Meb Keflezighi lienee erityisen sopiva pitkille matkoille - pituutta on 170 cm ja painoa alle 60 kg. Keflezighin valmentajana on toiminut yliopistovuosista asti
Bob Larsen.
Tämänhetkisen, maratonille tähtäävän harjoittelun Meb kertoo olevan kovimmillaan 130-135 mailia (208-216 km) viikossa. Treeniviikko koostuu enimmillään 12 juoksulenkistä, ja erityyppistä lihaskuntoharjoittelua (kuntosali, core-liikkeet tai loikka/koordinaatioharjoitukset) tehdään lisäksi kuutena päivänä viikossa. Meb Keflezighi on asunut ja harjoitellut korkeassa ilmanalassa Mammoth Lakesissa Kaliforniassa vuodesta 2001.
Kirjassa kuvataan seuraavanlainen esimerkkiviikko maratonille valmistauduttaessa (matkat maileina):
MA: ap. kevyt 10-12 M; ip. lihaskuntoharjoittelua
TI: ap. vr 2 M + pitkät vedot 3-4x2 M /4-5min tai 8x1 M /2min + vr 2 M; ip. kevyt 30-45 min + lihaskuntoharjoittelua
KE: ap. 16-21 M, viim. 5 M kiihdyttäen; ip. lihaskuntoharjoittelua
TO: ap. kevyt 10 M; ip. kevyt 30 min + lihaskuntoharjoittelua
PE: ap. vr 3 M + aukaisut 8x100 m + tempo/kova 5-15 M + vr 3 M; ip. kevyt 4-7 M + lihaskuntoharjoittelua
LA: ap. kevyt 10-12 M; ip. kevyt 30 min + lihaskuntoharjoittelua
SU: kiihtyvä pitkä lenkki 20-28 M
http://marathonmeb.com/
Teksti: Terhi
