Läksimme siis Lempäälään puolen päivän jälkeen. Matkalla taivaalta vihmoi rännän tynkää, mutta perillä ei tainnut sataa pisaraakaan. Muuten ilma oli koleahko ja tuulinen.
Rannan Vellun suunnittelema reitti on melko tekninen. Jyrkät käännökset ja monet pikkunyppylät rikkovat rytmiä jatkuvasti. Kovia mäkiä ei ole, mutta löytyy reitiltä muutama pitkä ja loivahko ylä- sekä alamäki. Kahden kilsan kierroksen lopussa on myös yks tiukempi nyppylä, mikä noustaan maalialueelle. Muuten reitti on profiililtaan erittäin juostava ja maastoreitiksi nopea. Alusta on kovaa kivituhkaa.
Lähtöviivalla kolea tuuli yltyi kovaksi puhuriksi. Verrytellyt lihakset jäähtyivät nopeasti pikkasen viivästyneen startin vuoksi. Kahdenkytä ukon joukko pinkaisi reitille heti paukusta totutun kovaa. Ite otin lähdön tunnustellen. Kovan juoksun tuntuma oli totaalisen kateissa ja viikon tuskailut nuhan ja muiden hengitystievaivojen kanssa pakottivat lähtemään liikkeelle todella varovaisesti. Jokinen ja kumppanit katosivat jo ekalla kilsalla mutkien taakse piiloon. Oma koneeni lämpeni pikku hiljaa ja aloin napsimaan selkiä kiinni. Hengitys toimi yllättävän hyvin ja annoin vain mennä.
Lähtösuoran jälkeinen alamäki. Hidas ja vanha tulee jälkijoukoissa. Kuva: Terhi |
Loppusuoran raastoa. |
Data: Aluemestaruusmaastot 6km 19.57
Alla muutama Terhin ottama kuva:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti