Mira Tuominen voitti kuntokympin.
lauantai 31. lokakuuta 2009
Rautavesi
Mira Tuominen voitti kuntokympin.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Testiä
Juoksimme siis TV-testiä Vihola-cupin reitillä eilen. Juoksuun sää oli oikeinkin otollinen. Tuulta ei ollut nimeksikään, ja lämpötila oli kolmisen astetta plussan puolella. Melko, ellei jopa metrilleen, tarkkaa 2.5km kierrosta kiersimme Huhtalan Pasi ja Mäkisen Riston kanssa kolme kertaa, sekä loppuun vielä kirikilsa. Vitonen hujahti itsellä aikaan 17 min. Loppuajaksi minulle tuli 29.10. Pasi ja Risto juoksivat reilut puoli minsaa kovempaa. Vireeni oli hieman väsynyt kuluneen viikon kokonaisrasituksesta. No, jok.tap. tästä on hyvä jatkaa harjoittelua :)
pe: 9km
la: Esi-Teivocup 5km 16.26
su: 20km
ma: ap. hieronta, ip. TaJut-triathlonin uintitekniikkakurssi
ti: 12km, sis. 3x5min maastossa + mäkiloikat
ke: 20km töistä kotiin
to: 15km kiihtyvävauhtinen sykkeiden perusteella 140->172
pe: 10km
la: 8.5km TV-testi 29.10. Huru ja Rise puolisen minsaa edellä.
su: 28km
24.10. MIAA XC Chamionships, Emporia Kansas
Miehet 8km XC
1. Pierce, Michael Southwest Baptis 4:56.8 24:35.23
2. Sialo, Laban University of Ce 4:58.7 24:44.46
3. Benkert, Brennon Missouri Southern 5:00.3 24:52.81
9. Järvenpää, Jarkko Missouri Southern 5:07.1 25:26.47
11. Nummela, Aki Missouri Southern 5:09.9 25:40.49
23.10. KSU Invitational, Kennesaw Georgia
Miehet 5km XC
1. David Nilsson-JSU 15:40.68
2. Nabil Hamid-KSU 16:07.21
3. Jaakko Nieminen-KSU 16:12.53
Frankfurtin maratonin voitti Gilbert Kirwa Keniasta uudella reittiennätysajalla 2.06.14. Suomen Marko Vaittinen juoksi 2.26.53. Itävallan Gunther Weidlinger paransi 23 vuotta vanhaa maansa ennätystä lukemiin 2.10.47. Vielä puolimatkassa jopa 2.07 loppuaikaa tähtäävää vauhtia pinkonut Silas Sang joutui myöhemmin keskeyttämään...
Nairobin maratonilla kelpo alkuvauhti. Eka kymppi 27.52!
Jukka Keskisalo sai tunnustusta
Kupila: SUL ja Keskisalo ottivat terveen riskin
Ismo Hämäläinen kestävyysjuoksun lajivalmentajaksi
torstai 22. lokakuuta 2009
Sakari Oravan elämäkerta
Lappalaisen kirja ei ole ole mikään pohdiskeleva syväluotaus Oravan elämään, vaan nopeasti lukaistavissa oleva teos, jonka selvittää kannesta kanteen melkeinpä yhdellä istumalla. Kuvia kirjassa ei ole, eli lukija ei pääse tirkistelemään otoksia Oravan vuosien varrella auki leikkaamista tai kiinni kursimista urheilijakuuluisuuksista. Kirjassa käydään läpi Oravan elämän tärkeimpiä käänteitä lapsuudesta nykypäivään, ja kirjailijan kerrontaa elävöittävät sitaatit urheilukirurgin sanomisista.
”Kun ortopedi leikkaa 250 potilasta vuodessa, hän on omasta mielestään jo suurikin asiantuntija ja voi kehua kotona, että on tänä vuonna tullut töitä tehtyä”, kertoo Orava, joka on parhaimmillaan leikannut Turun Mehiläisessä 750 potilasta vuodessa.
Orava haluaa kumota väitteet siitä, että huippu-urheilu olisi itsessään terveydelle vaarallista, tai että urheilija ei tervettä päivää näe: ”Varsinkin kestävyysurheilua harjoittaneet entiset huippu-urheilijat ovat tavallisiin ihmisiin verrattuna huomattavasti terveempiä vanhemmalla iällään… Jos urheilijaa verrataan sohvalla makaavaan, keskikaljaa kittaavaan kaveriin, kyllähän jälkimmäiselle aina huonommin käy.”
Kun Oravalle selvisi, että hän oli amerikkalaisten lääkäreiden tutkimustyö- ja erikoisosaamislistalla maailman paras urheiluvammojen tutkija vuonna 2008, kommentoi hän seuraavaa: ”Tuijotin listaa ensimmäisellä kerralla hämmästyneenä… Listaa tutkiessani laskin leikkiä, että kaikkein tärkeintä on se, ettei yhtään ruotsalaista mahtunut sinne viidenkymmenen parhaan joukkoon. Suomalaisia sen sijaan oli peräti neljä.”
Oravan ääni kirjassa onkin sen parasta antia. Hänet tunnetaan eriomaisena puhujana, joka osaa kertoa asiat sopivasti huumorinpilke silmäkulmassa. Vastaanotolta on tullut itsekin poistuttua monta kertaa suunpielet virneessä, vaikka jalan vamma ei aihetta iloon olekaan antanut. Mikäli on mahdollista päästä kuuntelemaan Oravan luentoa jonnekin, kannattaa mennä.
Lappalaisen kirjan taustalla on kristillinen kustantamo Päivä, ja elämäkerta tuo vahvasti esiin uskonnon merkityksen Sakari Oravan elämässä. Kutsumus näkyy kirurgin työssä esimerkiksi siinä, että jokainen vastaanotolle tuleva ihminen on yhtä tärkeä, eikä hän valikoi potilaitaan. ”Tuli ovestani kuka tahansa – tehdastyöläinen, olympiamitalisti tai kovaa palkkaa tienaava huippu-jalkapalloilija – kohtelen ja hoidan kaikkia heitä yhtä hyvin”, kertoo Orava kirjassa. Toki joskus maailmantähtiä hoitaessa on mielessä sentään käynyt että ”nyt taisi jäädä laskun lopusta yksi nolla pois”.
Tulevaisuuden suunnitelmissa vuonna 1945 syntyneellä Sakari Oravalla on eläkepäivät Espanjan auringossa. ”Pianhan pääsisin eläkkeelle ikäni puolesta, ja pääsenkin varmaan vuonna 2009.” Nähtäväksi jää, malttaako Orava eläkkeelle kuitenkaan jäädä lähiaikoina. Oman takareisivammani seuraava tarkastus on sovittu alustavasti tammikuulle 2010. Mikäli joku on potenut jalkavaivaa pitkään ja ajatellut hyvälle urheilulääkärille menoa, niin mars Turkuun ja pian!
Porcupine Tree
Lämppärinä toiminut Katatonia ei pahemmin nostattanut tunnelmaa yleisön joukossa. Pumppu pääsi oikeastaan vauhtiin vasta vikassa biisissä, joka oli improvisoitu valinta bassorummun pedaalin sanottua yhteistyön irti. Olisipa heidän settinsä koostunut kokonaan vastaavanlaisesta jylhästä kitaroinnista, niin kuva bändistä olisi myönteisempi.
Porcupine Treen konserttiin kuului kaksi osaa. Ensimmäinen tunnin mittainen setti oli käytännössä heidän tuorein levynsä Incident ja jälkimmäinen tunti koostui aiempien albumien raidoista.
Voi kyl olla kahta mieltä toimiiko tuorein albumi ollenkaan livenä soitettuna. Ainakin albumin biisijärjestyksessä vedettynä kokonaisuudesta syntyi jotenkin vuoristoratamainen. Mulla oli ekan puolen tunnin aikana koko ajan sellainen fiilis, että yritän juosta asemalta lähtevää junaa kiinni koskaan sitä saavuttamatta.
The Incident-biisin kohdilla ajattelin jo, että ny tää homma lähtee elämään, mutta ilo oli ennenaikaista... Suomalainen keikkayleisö on poikkeuksetta jäyhää, niin myös eilen. Olisiko Steven Wilsonin yliyrittäminen johtunut siitä, että testattavana ollut uusi materiaali ei näyttänyt uppoavan kuuntelijoihin?
Time Fliesin jälkeen äänimies nojasi miksauspöytään sillä seurauksella, että äänenvoimakkuus nousi merkittävästi. Tason nousu oli niin selvä, että se otti korviini ja jouduin tunkemaan korvasuojaimia syvemmälle... Ei hjuva. (sijaintini oli keskellä kenttää noin 15m lavasta) Volumen muutos aiheutti kuitenkin sen, että sointi hallissa parani ja sitä myöten myös fiilis!
Jäähallin akustiikka on tunnetusti karmea ja varsinkin keikan alkupuolella huomasi keskiäänten puuroutumisen eritoten vauhdikkaimmissa osioissa. Hassua katsoa kitaristin soittavan, mutta ääntä ei kuulu... Toisaalta samoilla mestoilla mm. Placebon soitto on kuulostanut kirkkaalta... Soinnin paranemisen saattoi myös aiheuttaa bändin olemuksen vapautuminen Degree Zero of Libertyn kuluessa. Olikin korkea aika. Muuten olisin jäänyt raiteille.
Onneksi ensimmäisen setin loppupuolen mahtava vire jatkui yhtä hyvänä toisessa setissä. Tosin volumepotikan ja korvasuojaimien säätämisten uusinta koettiin jälleen Lazaruksen aikana... Bonnie the Cat on levyllä varsin vaatimattoman kuuloinen, mutta livenä se yllättäen toimi! Encore oli myös yhtä juhlaa ja jäähallilta sai poistua lopulta varsin hyvillä mielin. Ei huono!
Mieliin jäivät erityisesti: The Incident, I Drive the Hearse, Russia on Ice, Bonnie the Cat ja Trains.
Porcupine Tree esitti jäähallissa maailman komeinta uusprogea
Keikalla nähtiin myös videokitara
lauantai 17. lokakuuta 2009
Esi-TC
Itsellä juoksu kulki ihan hyvin. Olihan loppuaikani 1.21 viimevuotista nopeampi... Tässä väliajat: 3.14, 3.13, 1.39, 1.41, 3.29! ja 3.06.
Teppo tuimassa vauhdissa. Mies itse ei kuitenkaan ollut loppuaikaansa tyytyväinen.
Mira osoitti oivaa kuntoa heti harjoituskauden alussa.
Vika tonni meni rypistelyksi. Tommi pyyhkäisi ohitse, mutta Huru jäi sentään niukasti taakse :)
Satu Palmroth juoksi pirteästi viikkoa ennen H-hetkeä.
Torisevan Sepon luotsaamat TPV:n juniorijalkapalloilijat toivat kaivattua lisäväriä kisaan.
Miehet 5km
1. Syrjälä Teppo TeSt 15:56
2. Karra Tommi TeSt 16:20
3. Maimonen Jarno TeSt 16:26
4. Huhtala Pasi TP 16:31
5. Haavisto Petri WihanKM 17:38
6. Niemelä Mika TeSt 18:38
7. Kujansuu Aregaw TeSt 18:48
8. Kähärä Jyrki TeSt 18:55
9. Kalmakurki Mikko TeSt 19:10
10. Rouhiainen Jaakko TeSt 19:31
11. Lehtiranta Kari TP 19:52
12. Vuorinen Juho TPV 19:56
13. Keikko Tommi TP 20:02
14. Laakso Pertti Tampere 20:18
15. Raami Niko TPV 20:30
16. Yuksek Tolga TPV 20:32
17. Toriseva Lassi TPV 20:36
18. Annala Kaapo TaJut 20:37
19. Suonpää Artturi TPV 20:47
20. Siikaluoma Mika KangSK 20:50
21. Petäjä Timo VaralaMk 20:54
22. Vainikka Einari K-P 21:11
23. Latvio Juho TPV 21:14
24. Rathjens Oskari TeSt 21:59
25. Salonen Ville TPV 22:13
26. Tamio Aki TPV 22:13
27. Haara Olli-Pekka TPV 23:11
28. Takala Juho TPV 23:11
Naiset 5km
1. Tuominen Mira VaHa 17:55
2. Palmroth Satu TeSt 20:51
Ipanatonni
1. Kannisto Eetu TeSt 4:09
2. Niemelä Jasmine TeSt 4:25
3. Tiura Laura TeSt 4:33
perjantai 16. lokakuuta 2009
Peruskuntoa
Syksyn hölkkiä on mainio käyttää kovina harjoituksina. Näin myös itse teen. Heikin hölkkä sopivasti kympin pituisena toimi hyvänä treeninä ekan viikon päätteeksi. Vire ja kulku eivät olleet tuolloin kovin hyviä, mutta käänne parempaan koitti jo viime tiistain TV-lenkillä. Askel nousi aivan eri malliin kuin viikkoa aiemmin. Yleensä lyhyen (alle viikon) harjoitustauon jälkeen paluu normivireeseen kestää sen pari kolme kovempaa treeniä. Pitkästä tauosta "elävien kirjoihin" nouseminen on itellä taas ottanut sen 1.5-2 x tauon pituus.
Uudella lelulla, Polarin GPS:lla leikkiminen on myös ollut hauskaa. Esimerkiksi tiistain TV-lenkin juoksin Kaupissa Niihaman reitillä, minne olen aikoinaan pyörällä mitannut kilsat. Ne osoittautuivatkin yllättävän hyvin paikkaansa pitäviksi. Suurin osa oli melkein metrilleen määrämittaisia, jotkut myös parikytä metriä ylipitkiä. Näin ollen voin hyvillä mielin luottaa myös muiden mittaamieni reittien olevan suunnilleen oikean mittaisia. No, kyllä tähän ikään mennessä osaa vauhdin muutenkin tuntea :)
ma: hieronta
ti: 10km TV, syke 155, vauhti ~4.00-4.10
ke: 19km töistä kotiin
to: ap. puntti, ip. 9km VL + mäkiloikkia
pe: 8km
la: 9km, 5 minsan kiihdytys
su: Heikin hölkkä 9.75km 33.55
ma: 10km
ti: 12km TV, vauhti ~3.55-4.00 + mäkiloikkia
ke: 20km töistä kotiin
to: 10km mäki-VL
Birminghamissa juostun MM-puolikkaan voittivat odotetusti Zersenay Tadese 59:35 ja Mary Keitany 66:36. Kilpailujen ohessa puitiin kestävyysjuoksun nykytilaa oikein seminaarin muodossa. Paneeliin osallistunut kaarti oli varsin nimekästä: Alberto Salazar, Liz McColgan, George Gandy, Ian Stewart, Wilson Kipketer, Lisa Dobriskey jne. 2.18 maratoonari Adrian Marriott on tehnyt käydyistä teemoista mahtavat muistiinpanot. Ne kannatta tsekata hänen blogistaan.
Jenkeissä opiskelee useampikin kotimainen yleisurheilija. Alla taas ote tietämieni juoksijoiden viime aikojen edesottamuksista.
Kennesaw State yliopiston riveissä juoksevat Jaakko Nieminen ja Peikko Solla. A-Sun konferenssin mestikset juostaan DeLandissa Floridassa 31.10.
10.10. Walt Disney World Cross Country Classic, Lake Buena Vista Florida
Miehet 8km XC
1. Chebii-Singh, Andrew SO Winston-Salem St. 5:06.3 25:22.40
2. Burley, Scott SR Kennesaw State 5:12.3 25:52.40
3. Hamid, Nabil FR Kennesaw State 5:14.8 26:04.80
12. Nieminen, Jaakko SO Kennesaw State 5:20.9 26:35.00
17. Solla, Peikko SR Kennesaw State 5:25.4 26:57.40
26.9. Mercer RunFit Sports Invitational, Macon Georgia
Miehet 8km XC
1. Koyiaki, Meshack JR Columbus State U 24:57.81
2. Kering, Nicholas JR Columbus State U 25:28.84
3. Burley, Scott Kennesaw State U 26:54.03
5. Nieminen, Jaakko Kennesaw State U 27:00.41
15. Solla, Peikko Kennesaw State U 27:39.91
Missouri Southern State yliopistossa puolestaan karaavat Aki Nummela ja Jarkko Järvenpää. Jälkimmäisellä on viime aikoina ollut pientä jalkavaivaa, joten sen vuoksi startit ovat jääneet väliin. MIAA:n mestikset ovat Kansasin Emporiassa 24.10.
10.10. GLVC-MIAA Challenge, Rolla Missouri
Miehet 8km XC
1. Drew Harris Northern Kentucky 24:17.9
2. Derek Berry Drury 24:33.8
3. Mujahid Hassaballa Pittsburg State 24:36.8
25. Aki Nummela Missouri Southern 25:42.0
3.10. OSU Cowboy Jamboree, Stillwater Oklahoma
Miehet 8km XC
1. Chipangama, Jordan Northern Arizona 23:44.70
2. Medigovich, Brian Adams State Univ. 23:51.70
3. Kosgei, John Oklahoma State Univ 23:53.60
69. Nummela, Aki Missouri Southern 25:36.90
At Home with Abderrahim Goumri
Mikko Tyni juoksi Eindhovenin puolikkaalla 69:32
Saara Pekkarinen juoksi New Yorkin puolikkaalla 1.30.05
maanantai 12. lokakuuta 2009
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Heikin hölkkä
Itse kisan voitti 44-vuotias Jouko Mahlamäki vahvalla loppuvedolla. Toivolan Pekka on aloitellut uutta harjoituskautta, eikä meno ollut tänään sitä herkintä. Tuloksena oli toinen sija ja yleisen sarjan voitto. Näillä molemmilla edellä mainitulla kavereilla oli kaksi kiinnitystä kiertopalkintoon, joka matkasi nyt siis lopullisesti Huittisiin.
Itsellä oli joku ihmeen käsijarru päällä, enkä päässyt missään vaiheessa vauhtiin. Olin kokonaiskisan neljäs hieman Juha Kesti-Heliaa perässä. Mittasin Polarin GPS:lla matkaksi 9750 metriä. Koitan pykätä huomenna videon Terhin kuvaamasta materiaalista :)
Miehet 9.750 km
1. Pekka Toivola AholaTeam 32.57
2. Juha Kesti-Helia PreKiri 33.47 +50
3. Jarno Maimonen TeivoSt 33.55 +58
Miehet 40-v 9.750 km
1. Jouko Mahlamäki LautLuja 31.52
Naiset 9.750 km
1. Mirva Asp APK-Marato 42.56
2. Marika Papinaho APK-Marato 45.11 +2.15
3. Tiina Salmi KyrPonsi 45.44 +2.48
Samuel Wanjiru voitti Chicagon maratonin reittiennätyksellä 2.05:41 (puolikas 62:01). Naisten kisan voitti uransa toisen maratonin juossut Venäjän Liliya Shobukhova ajalla 2.25:56 ennen Saksan Irina Mikitenkoa 2.26:31. Mårten Boström juoksi kauden kotimaisen kärkiajan 2.19:12. Tulokset
torstai 8. lokakuuta 2009
Puolimaratonin MM-kisat
Isäntien Paula Radcliffen jäätyä kisoista pois angiinan vuoksi uhkaa koko tapahtuma hieman latistua, ainakin brittikatsojien mielestä. No, naisten kisa jäi nyt ilman suurinta voittajasuosikkia. Radcliffen ja viime vuoden mestarin Lornah Kiplagatin poissaollessa voitosta tiukimmin taistelevat Kenian Mary Keitany (PB 66:48), Philes Ongori (67:50) ja tietenkin etiopialaiset.
Jos nyt mistään yllätyksestä voi enää jenkkien kohdalla puhua, niin Amy Yoder Begley tulee parantamaan reippaasti enariaan 73.39 ja voi hehheh kaikkien yllätykseksi viedä vaikka koko kisan... Japseista vahvin lienee Sapporon puolikkaan voittanut Yurika Nakamura. Mielenkiinnolla odotan myös Kim Smithin edesottamuksia.
Miesten puolikkaan suurin suosikki on ehdottomasti Eritrean Zersenay Tadese. Puolustava mestari saa kyllä kovan vastuksen ite Gebren nuijineelta Kenian Sammy Kitwaralta (PB 58:58). Tää samainen kaiffarihan ei päässyt Berliinin MM-kympille, vaikka voitti karsinnat!!! Hän kun sattui saman kohtalon kokeneen Gideon Ngatunyn tavoin kilpailemaan Kenian karsintojen jälkeen ulkomailla, mikä on vissiin aivan ennenkuulumatonta Keniassa... No, sotakirveet on toistaiseksi haudattu, ja Kenialla on asettaa viivalle nippu muitakin vakavasti otettavia mitaliehdokkaita.
Bernard Kipyego tyrkkäsi Berliinin voittoisalla debyyttipuolikkaallaan ajan 59:34 ja paranteli sittemmin enariaan Rotterissa aikaan 59:10. Wilson Kiprotich kruisaili puolihuolimattomasti Ras Al-Khaimahissa 58:59. Wilson Chebet omaa taas edellä mainittuihin verrattuna hieman vaatimattoman enarin 59:15.
Tänä vuonna saatetaan nähdä sekin ihme, että valkoinen amerikkalainen juoksee alle 59min ja kyykyttää sekä Tadesen että koko kenialaisjoukkueen... Kuuleman mukaan tämä nykyisin Eugenessa majaileva hot dogin purija Dathan Ritzenhein olisi harjoituksissaan juossut liki ME:n kymmenellä maililla...
Osallistujalista
Universalsports lupaa näyttää netissä sekä MM-puolikkaan, Chicagon maratonin että Havaijin Ironmanin. Toivottavasti pelittää ja ajallaan.
Havaijin Ironmaniin osallistuvien suomalaisten kuulumisia
Mårten Boström on liekeissä ensi viikonlopun Chicagon maratonilla
Ryan Hallin valmentajan Terrence Mahonin haastattelu
Ryan Hall haastattelu
Sportmagasinet Elävässä arkistossa
Diskauksia maratonilla. Syinä iPodin käyttö ja juottaminen huoltoalueen ulkopuolella
tiistai 6. lokakuuta 2009
Vierivä kivi ei sammaloidu
Menneellä kaudella juostuja kilsoja kertyi noin 4500, mikä oli vähemmän kuin oli suunniteltu. Harjoittelua haittasivat: lokakuussa kärsitty enterorokko, vuodenvaihteessa vaivannut pohjekramppi, kesäkuussa tulehtunut ITB-jänne/limapussi polvessa (meni ohi kortisonilla), heinäkuun takareisikramppi (kesti 1.5kk saada se normikuntoon) sekä pari vuoden aikana sairastettua flunssaa. Muuten meni ihan hyvin :)
Alkukauden tavoitteena oli päästä lähtöviivalle. Se onnistuikin 100 prosenttisesti. Eurajoella juostu pm-maantiekymppi kulki viime vuosien harjoittelutaustaan nähden erinomaisesti aikaan 33.42 ja nosti omia odotuksiani kesälle. Kerkeiskö sitä kympillä jopa sub-33 -kuntoon? Kevään siitepölykausi tuli ja meni. Maastokisat höngin, vai pitäiskö sanoa vinguin, menemään enemmän tai vähemmän vajailla keuhkoilla.
Kesällä könysin kaikkien kauhuksi jopa ratakisoihin ensi kertaa sitten vuoden 2001! Tulokset eivät hääppöisiä olleet... Vitonen kulki kuitenkin 3.15 vauhtia \o/ Seuraava tavoite olikin saavuttaa maalilinja aiempaa vikkelämmin. Kesän ratakisaturnee päättyi Dumarin lasten mehuhetkeä lainaten ikävästi pm-kisoissa sattuneeseen takareisikramppiin. Kaksi perättäistä kisapäivää väsyneillä lihaksilla oli sillä kertaa liikaa.
Kesän paras juoksuvire oli Lakeuden varttimaratonilla Nurmooossa. Ite kisa oli silkkaa pelleilyä, mutta juoksu kulki aivan siivillä. Viikkoa myöhemmin tilanne oli kuitenkin päinvastainen. Pieni ylirasitus veti kropan punaiselle, enkä kerinnyt toipumaan siitä pm-kisoihin. Kauden huonoimmat juoksuni osuivatkin juuri sinne... Erityisen miellyttäviä kisamuistoja jäi myös Karhu-viestistä, Jämsän kestokarnevaaleilta ja Yyterin piikiltä.
Kaiken kaikkiaan kaudesta jäi positiivinen fiilis. Harjoittelu maistui ja huumori pysyi kuvioissa mukana läpi vuoden. Tästä onkin hyvä jatkaa samalla hyväksi havaitulla mukaellulla teemalla: "juoksu on kivaa ja mulla on kotiasiat kunnossa".
Kohti uusia haasteita
Alla on nyt vuoden kestänyt suht' ehjä harjoitteluputki. Pikkuvaivoista huolimatta kohdalleni ei ole onneksi osunut pidempiä totaalisia treenitaukoja. Uusi kausi alkoi eilen vuotuisella kehityskeskustelulla valmentajani kanssa. Menneitä on ruodittu ja tavoitteita asetettu. Yritysmaailmasta tuttu palkitsemisjärjestelmä on tosin vielä viimeistä pilkkua vaille viilaamatta :) No, vuoden kuluttua sitten nähdään menikö mahkut bonukseen ja tuliko potkut anukseen.
Alkavan kauden tavoitteiksi asetin pudottaa vitosen ajasta minuutin veke ja kympiltä kaksi. Tonnifemmaltakin toivoisin lähtevän sen puoli minsaa, mutta se nyt on tällaiselle perushitaalle nylkylle ihan utopistinen haave :) Saavan pettymykseksi marasta ei ollut mitään puhetta... Sitä vastoin Kunto-Pirkkojen veteraanikisoihin syöksyn ihan intoa piukkana jo tammikuussa...
Viikon harjoitusrytmitys on näin alkuun seuraavanlainen:
ma: kevyt
ti: TV/TV-kiihtyvä
ke: puolipitkä
to: VL/mäkijuoksu
pe: kevyt
la: TV-kova
su: pitkä
Treeneihin saa vapaasti liittyä mukaan. Esimerkiksi keskiviikkoisin juoksen puolipitkän töistä kotiin, joten hölköttelyseura Hatanpäältä Nokialle on tervetullutta. Järvi voidaan kiertää kumpaa kautta tahansa. Syssyn pääpaino on ulkoilla ja juosta kevyttä määrää riittävästi. TV-kova on viikon tärkein treeni ja nopeutta haetaan vauhtileikittelyllä. Eiku lenkille!
Silas Sang won Portugal Half Marathon 60:20!
Radcliffe to miss half marathon
Marius Bakken speaks
When the Running Is R-Rated
Brett Larner interview part 1
Brett Larner interview part 2