Lämppärinä toiminut Katatonia ei pahemmin nostattanut tunnelmaa yleisön joukossa. Pumppu pääsi oikeastaan vauhtiin vasta vikassa biisissä, joka oli improvisoitu valinta bassorummun pedaalin sanottua yhteistyön irti. Olisipa heidän settinsä koostunut kokonaan vastaavanlaisesta jylhästä kitaroinnista, niin kuva bändistä olisi myönteisempi.
Porcupine Treen konserttiin kuului kaksi osaa. Ensimmäinen tunnin mittainen setti oli käytännössä heidän tuorein levynsä Incident ja jälkimmäinen tunti koostui aiempien albumien raidoista.
Voi kyl olla kahta mieltä toimiiko tuorein albumi ollenkaan livenä soitettuna. Ainakin albumin biisijärjestyksessä vedettynä kokonaisuudesta syntyi jotenkin vuoristoratamainen. Mulla oli ekan puolen tunnin aikana koko ajan sellainen fiilis, että yritän juosta asemalta lähtevää junaa kiinni koskaan sitä saavuttamatta.
The Incident-biisin kohdilla ajattelin jo, että ny tää homma lähtee elämään, mutta ilo oli ennenaikaista... Suomalainen keikkayleisö on poikkeuksetta jäyhää, niin myös eilen. Olisiko Steven Wilsonin yliyrittäminen johtunut siitä, että testattavana ollut uusi materiaali ei näyttänyt uppoavan kuuntelijoihin?
Time Fliesin jälkeen äänimies nojasi miksauspöytään sillä seurauksella, että äänenvoimakkuus nousi merkittävästi. Tason nousu oli niin selvä, että se otti korviini ja jouduin tunkemaan korvasuojaimia syvemmälle... Ei hjuva. (sijaintini oli keskellä kenttää noin 15m lavasta) Volumen muutos aiheutti kuitenkin sen, että sointi hallissa parani ja sitä myöten myös fiilis!
Jäähallin akustiikka on tunnetusti karmea ja varsinkin keikan alkupuolella huomasi keskiäänten puuroutumisen eritoten vauhdikkaimmissa osioissa. Hassua katsoa kitaristin soittavan, mutta ääntä ei kuulu... Toisaalta samoilla mestoilla mm. Placebon soitto on kuulostanut kirkkaalta... Soinnin paranemisen saattoi myös aiheuttaa bändin olemuksen vapautuminen Degree Zero of Libertyn kuluessa. Olikin korkea aika. Muuten olisin jäänyt raiteille.
Onneksi ensimmäisen setin loppupuolen mahtava vire jatkui yhtä hyvänä toisessa setissä. Tosin volumepotikan ja korvasuojaimien säätämisten uusinta koettiin jälleen Lazaruksen aikana... Bonnie the Cat on levyllä varsin vaatimattoman kuuloinen, mutta livenä se yllättäen toimi! Encore oli myös yhtä juhlaa ja jäähallilta sai poistua lopulta varsin hyvillä mielin. Ei huono!
Mieliin jäivät erityisesti: The Incident, I Drive the Hearse, Russia on Ice, Bonnie the Cat ja Trains.
Porcupine Tree esitti jäähallissa maailman komeinta uusprogea
Keikalla nähtiin myös videokitara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti