Marion Jonesin kirja On the Right Track - From Olympic Downfall to Finding Forgiveness and the Strength to Overcome and Succeed ei ole oikeastaan urheilijan elämäkerta, vaikka Jones eräs kaikkien aikojen tunnetuimmista yleisurheilijoista onkin. Vuodet yleisurheilun huipulla sivuutetaan teoksessa lyhyesti, mikä on sääli. Vaikka menestys Jonesin kohdalla olikin doping-aineiden siivittämää, niin olisi silti ollut mielenkiintoista lukea pikajuoksu- ja pituushyppyvuosista hieman enemmän. On Marion Jonesista henkilönä mitä mieltä tahansa, on kyseessä silti äärimmäisen lahjakas urheilija, minkä nuoruusvuosien huimat, ilmeisen puhtaana tehdyt tulokset todistavat. Jonesin tiedetään harjoitelleen äärimmäisen kovaa, mutta treenitietoja ja -kuvauksia tai kilpailutunnelmia ei kirjasta löydy. Jonesin kakkoslajista koripallosta kirjassa kerrotaan yleisurheilua enemmän. Yliopistovuosien aikana koripallo oli Jonesin päälaji, ja siirtyminen kokonaan yleisurheilun puolelle tapahtui vasta valmistumisen jälkeen.
Dopingia ja oikeustoimia
Jonesin kirjasta ei löydy myöskään skandaalinkäryisiä doping-paljastuksia, vaikka Marionilla olisi epäilemättä yhtä jos toistakin yllättävää kerrottavaa kiellettyjen aineiden käytöstä amerikkalaisessa yleisurheilussa. Doping-aihetta käsitelläänkin kuitenkin teoksessa jonkin verran. Marion itse ei ole koskaan jäänyt varsinaisesti kiinni doping-testeissä, eikä kiellettyjen aineiden käyttö sinänsä ollut syy sille, miksi hän joutui vankilaan, vaikka näin välillä erheellisesti oletetaan. Vuonna 2006 tapahtunutta puolittaista EPO-käryä kirjassa ei mainita lainkaan. Silloinhan A-näyte oli positiivinen, mutta B-näyte puhdas.
Marion myöntää käyttäneensä kiellettyjä aineita kolmen vuoden ajan 1999-2001. Hän kertoo ottaneensa tuolloisen valmentajansa Trevor Grahamin suosituksesta aluksi lisäravinteeksi luulemaansa ainetta, joka nautittiin suun kautta. Vasta myöhemmin hän tajusi aineen olevan BALCO-laboratorion kehittelemä design-steroidi THG, aine, jota moni muukin huippu-urheilija käytti. Mistään muista doping-aineista Jones ei mainitse kirjassaan sanaakaan.
BALCO-laboratorion toimien selvityksissä on kuitenkin ilmennyt, että Jones käytti monen muun THG-urheilijan tapaan lisäksi kasvuhormonia, EPO:a sekä mahdollisesti myös insuliinia. BALCO:n johtaja Victor Conte, Jonesin ensimmäinen aviomies C.J. Hunter sekä aiempi poikaystävä Tim Montogomery ovat myös todistaneet oikeudessa näiden lääkeaineiden doping-käytöstä Jonesin kohdalla. Jostain syystä Marion Jones haluaa siis pysyä kiellettyjen aineiden käytöstään jonkinlaisessa osatotuudessa. Hän antaa ymmärtää ajautuneensa dopingin käyttöön hyväuskoisuuttaan valmentajansa ja ”muun lähipiirinsä”, eli kai miesystäviensä, vaikutuksesta.
Mutta miksi Marion Jones sitten päätyi vankilaan? Kun BALCO-urheilulaboratorion toimia alettiin selvitellä vuonna 2003, myös Marion joutui kuulusteltavaksi. Tutkimuksissa Jonesille näytettiin THG-ampullia, ja kysyttiin, tiesikö hän mitä se oli, ja oliko hän käyttänyt kyseistä valmistetta. Jones tunnisti luonnollisestikin aineen, mutta päätti valehdella asiasta, ja pitäytyi vuosia kannassaan.
”I got a deep, cold feeling inside. Admitting I had used it would be disastrous. My mind at that that instant was a snapshot of everything I stood to lose if I revealed the truth – my child’s future, my reputation, my earning power, my athletic career. I decided to lie – and lie willingly… Lying was a form of self-protection. All the hard work and sacrifices I had made since I was a kid would be gone in the blink of a moment if I told the truth. I couldn’t let that happen. My answers were not going to change.”Vuonna 2006 Jones oli jälleen liittovaltion tutkijoiden kuulusteltavana. Entinen miesystävä Tim Montgomery oli sotkeutunut tahollaan laajaan shekkipetokseen, ja Marion valehteli tutkijoille, ettei ollut tietoinen hänen toimistaan. Myöhemmin selvisi kuitenkin, että Jones oli lunastanut yhden lukuisista tekaistusta shekeistä, vaikkei muuten huijauksessa mukana ollutkaan.
Jones kertoo kirjassaan, että vuonna 2007 hän ei kestänyt enää elää valheidensa keskellä, vaan päätti tunnustaa vapaaehtoisesti, vaikka tiesikin sen merkitsevän yleisurheilu-uransa loppua ja olympiamitaliensa menetystä.
”I will never forget the day I finally plucked up the courage to admit the truth and give up the lie that had been burning up inside me for so many years. It was in September 2007… I couldn’t live like this anymore. I couldn’t sleep, I couldn’t eat, I felt no joy.”Jonesin on sanottu olleen tunnustuksensa kanssa pakkoraossa. Valehtelusta liittovaltion esitutkimuksissa BALCO- ja shekkihuijaustutkimuksissa oli saatu näyttöä, ja tämä tiesi pahimmillaan useamman vuoden vankilatuomiota. Tunnustamalla vapaaehtoisesti Jonesin oletettiin selviävän ilman vankeutta, mutta toisin kävi. Hänet tuomittiin valehtelusta ja harhaanjohtamisesta puoleksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen, ja sen jälkeen kahden vuoden erityistarkkailuun. Lisäksi Jonesin tuli suorittaa vankilasta vapauduttuaan 800 tuntia yhdyskuntapalvelua. Tuomion ankaruus Jonesin kohdalla on herättänyt kummastusta. BALCO-tutkimuksissa valehdelleita urheilijoita on muitakin, mutta he ovat onnistuneet pääsemään pienemmillä rangaistuksilla, ja joidenkin tapausten oikeuskäsittelyjä on onnistuttu siirtämään niin, ettei niitä ole vieläkään käsitelty loppuun.
Vankilassa
Jones vietti kuusi kuukautta Carswellin vankilassa Fort Worthissa Teksasissa 2008. Kirjassaan Marion kuvaa amerikkalaisen naisvankilan elämää tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Vankilassaoloaikanaan Jones joutui myös eristysselliin useammaksi viikoksi ajauduttuaan tappeluun. Marionin mukaan kyse oli pelkästään itsepuolustuksesta.
”She kept lunging at me. I fell down, hard, on the floor. This woman was going to render me unconscious or she was going to kill me. There was no one to help me. She wouldn’t stop, and after a while, I felt like my life was in danger. And I just lost it. I hit her in the face with my cooler and kicked her in the ribs... I realize that people in close quarters with each other can easily become paranoid about each other and full of rage. But Penny, she was bad news.”On the Right Track -kirja perustuu ilmeisesti pitkälti Jonesin vankilasta aviomiehelleen Obadele Thompsonille lähettämiin kirjeisiin. Vankilakuvaukset kattavatkin ison osan 213-sivuisesta teoksesta.
Elämässä eteenpäin
Vankilassa olleessaan Marion Jonesilla oli pakon edessä aikaa pysähtyä miettimään elämäänsä. Kirja kertoo, kuinka Jones pohdiskelee uskonnollista vakaumustaan, äitiyttä sekä perhettään ja sitä, mitä tehdä elämällään jatkossa. Jones osoittaa myös tietynlaista luonteenlujuutta. Hän ei masennu, ala käyttäytyä itsetuhoisesti, katkeroidu tai vanno kostoa.
Vapautumisensa jälkeen Jones palaa kotiin aviomiehensä ja kahden lapsensa luo, ja perheeseen syntyy vuonna 2009 kolmaskin lapsi. Marion Jones alkaa kiertää kouluissa kertomassa nuorille elämästään ja vankilakokemuksistaan teemalla ”Take a Break”. Jones saa myös hieman yllättäen kutsun takaisin koripallon pariin, ja pelaa vuonna 2010 naisten NBA:ssa Tulsa Shock – joukkueessa. Yleisurheiluradoille Jones ei ole palaamassa.
On the Right Track – kirjaa voisi kuvailla itsepohdiskelevaksi teokseksi siitä, miten koota elämänsä palaset yhteen, kun on onnistunut sotkemaan asiansa oikein kunnolla:
”This is my story, and my story is about my mistakes, how I came to grips with them, the consequences of my actions, and how I made meaning from all of it. My story is different from the one you read in magazines, newspaper, tabloids, or watch on a sports cable channel. My story is about confronting your mistakes, taking responsibility, picking yourself up, moving forward.”
http://www.marionjones.org/
Teksti: Terhi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti