Polvioperaatiosta on kohta kulunut pari viikkoa. Kuntoutus on edennyt vaiheittain. Ensimmäisinä päivinä keskityin lähinnä pötköttelyyn. Jumppaliikkeinä olivat nilkan koukistelut ja polven ojennukset. Polvihan oli vain siteessä, joten sitä pitikin aktivoida.
Kaksi vuorokautta leikkauksesta vaihdettiin haavasiteet. Sen jälkeen saatoin hylätä kyynärsauvat ja varata jalalle. Parissa päivässä kinttu tottui jo hyvin kinkkaamiseen. Toisella toipumisviikolla aloitin erilaiset jalan nostelut niin lattialla maaten kuin seistenkin. Polven ympäristön aktivoiminen vähensi huomattavasti leikkauksesta aiheutunutta turvotusta, ja pian polvi alkoi mennä koukkuun. Tällä hetkellä pystyn kävelemään melkein normaalisti lukuunottamatta portaissa kiipeilyä.
Hevoskuurin juttujen kirjoittamisen ohessa olen lukenut läpi englanninkielisen käännöksen Haruki Murakamin kirjasta 走ることについて語るときに僕の語ること (What I Talk About When I Talk About Running). Pitkän linjan elämäntapalöntystäjänä pystyn hyvin samaistumaan Murakamin tekstiin. Suomennoskin opuksesta on ilmestynyt, mutta kirja-arvosteluista päätellen joko kääntäjä tai lukija on ollut hakoteillä... Pitänee hankkia sekin itselleen joskus, ja tarkistaa asian tila.
Murakamin lukemisen lisäksi uhrasin päivän Apulannan Kesäaine -rockumenttiin.
"Koko kymmenen tunnin katsomisurakan jälkeen katsoja on taatusti yhtä väsynyt kuin ahkera rockbändi elokuun lopussa. Luultavasti hän myös ymmärtää paremmin sekä tällaisen kesänviettotavan raadollisuuden että ihanuuden. Kaikkiaan Kesäaine-laatikon eteen on nähty niin paljon vaivaa, että olisi moukkamaista sanoa, että vähemmälläkin olisi tullut toimeen."
Yhtenä päivän kävin fiilistelemässä Verden uusia luomuksia. Siitä nyt kipin kapin kaikki uutta suomalaista High Endiä ostamaan! Kaikesta kivasta huolimatta lenkille tekis jo mieli. Vaikka kävellen :)
2 kommenttia:
Tsemppiä ja voimia kuntoutukseen!
Tattis! Malta sinä nyt sen jalan kanssas siellä. Rasitusmurtuma ei luudu sormia napsauttamalla.
Lähetä kommentti