Taivalkunnan joutsenet. Kuva: Terhi
Aloittelin hiljalleen juoksua ja toivoin lisääntyvän liikunnan auttavana. Not! Kitkuttelin kuukauden. Ei kehitystä parempaan tahi pahempaan. Sen verran kolotti, ettei juoksu ollut nautinnollista. Marssin lekurin pakeille. Kokeiltiin kortisoonia. Apu oli väliaikainen. Kipu palasi. Eiku takaisin tohtorin syyniin. Päädyttiin kokeilemaan ESWT-hoitoa. Kolme kertaa kävin Turussa naputeltavana. Ei mainittavaa edistystä. Seuraavaksi kaivettiin piikit uudestaan esille ja polveen tökättiin pari pruutallista kortisoonia. Muutama lenkki ja tuntemus polvessa oli sama vanha ja epämiellyttävä.
Vähän on turvotusta. Niket kurkkii jo pöydän alta lenkille.
Tiistaina sitten kurkattiin polveen uudessa Turkuun avatussa ortopedisessa sairaala Neossa. Veitsihommat hoiteli tuttu ja turvallinen Sakari Orava. Polveen viilto (ei siis tähystetty) ja polven kunnon tsekkaus. Kipukohdalla luun pinta oli harmaa, eli joko kuoliossa tai sitten luukalvo oli irti luusta. Akuuttivamma oli tod.näk. syntynyt jo silloin 1.5 vuotta sitten, eikä ollut parantunut ajan kanssa, vaan kehittynyt krooniseksi. Muistuukin pari vamman mahdollisesti aiheuttamaa tapausta. Sinä syksynä jalkaprässissä napsahti kerran tosi ikävästi, ja toisella kertaa kompuroin Mikan perässä kivikossa niin että polvet kolisivat vereslihalle. No, nyt tuo sitkas kipukohta porattiin reikiä täyteen, jotta luu paranisi. Patella-jänteessä ja ympäröivissä nivelsiteissä oli myös jonkun verran arpeutumaa, jotka putsattiin.
Sakke kuvasi vammaa epätyypilliseen paikkaan syntyneenä hyppääjän polvena. Tavallisesti tämänkaltainen oireyhtymä kehittyy polvilumpion alakärkeen. Mulla siis sääriluun kyhmyyn. Pitkällä levolla tuo olis kai lopulta parantunut, mutta kun ei ollut tietoa vamman laadusta, niin tuskin olisin milloinkaan jaksanut tarpeeksi (min. 6 kk) kauan elbailla. Juoksuaskeleita saa tapailla kuukauden päästä.
Teivolla oli kaksi naisjoukkuetta Karhussa matkassa. Old Ladies ylitti uutiskynnyksen täm päivän Moros.
Tommi Hytönen oli toinen puolimaratonilla Budapestissa ennätysajallaan 1.12.24. Tulokset
Haastattelussa Leena Puotiniemi
Viikonlopun maratonkatsaus
Juoksu-uutisia 11.4.
4 kommenttia:
Toivottavasti tuolla operaatiolla koipi saadaan juoksukuntoon! Pääset sitten Mikan kanssa juokseen 160 viikkoja...
T. Heka
Jepujep. Kyl täst pitäis päästä jo lenkille, ettei Mika aivan villiinny. Tätä menoa kaverit on kesällä niin hyväs lyönnis, että mun on pakko treenata alkuun pari kuukautta issekseni, että pääsen treenaa niitten kanssa. Ei täällä ole ennenkään muita odoteltu :)
Eiköhän homma lähe taas parantelun jälkeen rullaamaan. Tsemppiä ja malttia kuntoutukseen.
Tattista A! Eilen kinkkasin jo ilman keppei postilaatikolle ja takaisin :)
Lähetä kommentti