Kauden vimonen Aktia cup

Kauden viides ja viimeinen Aktia cup juostiin Vantaalla keväisissä olosuhteissa. Alla muutama Terhin ottama kuva. Tulokset löytyy tuolta.

Timo ohittaa johtoautoa.

Alkumetrejä.

Kisan isä Harri Mannermaa lasten esijuoksijana.

Hänä.

Venla Paunonen.

Happo.

Sari Juuti voitti naisten kisan.

Timo esitelmöi valmennuksesta.

Sitten omat jorinat kisan kulusta. Lähdimme helmikuun tapaan JaHan kanssa Vantaan Aktia cupiin. Tiestön oli luvattu olevan sula ja niinhän se olikin. Sää oli sumuinen ja taisipa ilmassa olla pari lämpöastettakin.

Lähtö piti ottaa varovaisesti. Ekat kymmenet metrit olivat jäässä ja juoksijat lähtivät kuin mullit kevätlaitumelle. Oli tönimistä jne. Hyvä kun pystyssä pysyi! Tielle kun pääsi, oli baana vapaa. Nousin muutaman sadan metrin kiihdytyksellä suuren kärkiporukan kantaan. Päätin vetää hieman riskillä, sillä tiesin matkalla olevan vastatuulta, jota vastaan ei viittinyt issekseen puskea.

Ekat kilsat tuntuivat kummallisen hitaalta ottaen huomioon kärjessä jyräävät kansalliset tähdet. Siinä sitä lompoteltiin sulassa sovussa aina kolmeen kilsaan saakka. Sitten tapahtui vauhdissa kiristymistä ja hetkessä syntyi porukan kahtia jakava rako, johon en ehtinyt reagoida.

Neljännellä kilsalla yritin imeä rakoa kiinni, mutta en onnistunut. Punapaitainen nuori jolppi (Rautiainen) lähti yksinään imuttamaan kärkiporukkaa kiinni ja onnistui! Lopputuloksissa hän nousi kahdeksanneksi.

Kääntöpaikalla mulle huudettiin väliaikaa 15.25. Pikkasen hämmennyin, mutten uskonut korviani. Ehkä siitä puuttui minsa... Takastulomatkalla Pete ja Sakkara saivat mut kiinni. Siinä mentiin kissaa ja hiirtä pari kilsaa. Sakkara kypsyi meikän kiihdyttelyihin ja karkasi matkoihinsa. Pete jäi seuraksi ja oli jojon päässä. Välillä hän sinni peesiin ja välillä askeleiden äänet ja muut korinat vaimenivat.

Vimpan kilsan vastatuuliosuudella Pete teki paluun peesiini ja odotettavissa oli ankaraa loppukirivääntöä. Viimeisen kurvin takaa ilmestyi pahaenteisesti Hännisen Harri viime cupin tapaan tsemppaamaan kollegaansa ja siinä sitten sitkeiltiin rinta rinnan Hänän huutaessa Petelle naama punaisena.

Molemmat tekivät ratkaisuyrityksiä ja peli kääntyi lopulta allekirjoittaneelle. Kirivoittoa makeammalta taisi kuitenkin maistua loppuaika 33.47, kuten varmaan Petellekin hänen oma hieno kellotuksensa 33.53. Eipä ole tullut moista vauhtia hetkeen kirmattua!

Kaiken kaikkiaan tämänpäiväinen retki Vantaalle oli onnistunut!

Data: 10km = 33.47 3:14/3:12/3:17/3:23/3:31//3:31/3:21/3:27/3:28/3:19