Pm-maastot

Naisten ja tyttöjen lähtö.

Eilisiltana olivat vuorossa Hämeen pm-maastot. Kyseinen kilpailu yritettiin tänä vuonna kuoliaaksi vaientaa laittamalla se heti Pyynikkijuoksua seuraavalle päivälle vailla minkäänlaista ennakkomainontaa. Aikataulukin selvisi vasta kilpailuaamuna. Hyvästä yrityksestä huolimatta paikalle eksyi juoksijoita. Kisa piti muuten alkujaan juosta Kaupissa, mutta paikka vaihtui viime hetkessä Pirkkahallin takapihalle. Syyksi arveltiin ensin lumitilannetta ja sitten reitin märkyyttä. Eivät olleet Tampereen Pyrinnössä katsoneet viimeisimpiä MM-maastoja... No, kyseessä oli siis sama pannukakkureitti kuin viime vuonna.

Alle reilut seitsemän kilsaa verkkaa lastenvaunuja työnnellen. Samalla tuli seurattua nuorten ja naisten kilpailut. Pari aukkaria ja eiku viivalle.

Mira hallitsee Hämeen piirin naiskestävyysjuoksua.

Jätkät eivät lähteneet mitenkään tappovauhtia, mutta mä olin niin jäässä. Jo puolen kilsan jälkeen kärkiporukka oli karannut kymmenien metrien päähän. Ekan 1.5 kilometrin lenkuran jälkeen ero oli sama.

Noin kahden kilsan kohdalla tavoitin kärkiryhmän ihan vaan siitä syystä, että tyypit hiljensi vauhtia. Eiku koko kööristä ohi ja pitihän siinä nuorisolle huikata, ettei tästä ny mitään kävelykilpailua tehdä. Keikuin kärjessä seuraavan kilsan ja tais siinä muutama jannu pudota kelkasta.

Ekan kiekan jälkeen.

Kolmannen kierroksen alussa Heittola heräsi ja lisäsi vauhtia. Porukkamme venyi oitis letkaksi ja seuraavaksi siitä erkanivat Heittola, Huhtala ja Ruohola. Vaitsa, Laakso ja mä tiputtiin yksitellen yhä kauemmas kärkikolmikosta.

Vimosella kiekalla löytyi vielä jonkin verran puristusta ja tavoitin melkein nuoren Laakson, mutta häneltä löytyi loppusuoralla vielä yksi vaihde ja viides sija meni oikeutetusti hänelle. Ite olin kuudes ja aikani oli 20.20. Viime vuonna tuolla samalla reitillä meni aikaa 21.24, joten vanhanakin on mahdollista kehittyä :)

Loppuun pikaiset kahden kilsan verkat ja kotiin. Vire oli väsynyt, kuten viime päivien harjoittelusta piti ollakin. Tää oli kuitenkin hyvä, kova ja hauska harjoitus.

Tulokset

M 6 km
1. Tommi Heittola TampU 19.46
2. Kalle Ruohola VirtU 19.51
3. Pasi Huhtala TeivoSt 20.02
4. Marko Vaittinen ForssSa 20.10
5. Jaakko Laakso TampPy 20.15
6. Jarno Maimonen TeivoSt 20.20
7. Markus Välimäki KylmäkVei 21.02
8. Veikko Rintala NokU 22.03
9. Mikael Rantanen TampU 22.10
10. Asko Nuikka KylmäkVei 22.19
ulkop. Jouni Nyrönen JyväskKU 22.28
11. Jani Hevonoja KylmäkVei 22.32
12. Samuli Koskinen TampU 27.28
13. Aleksi Talvitie TampU 29.48
Tuomas Ranua TampU DNS
Martti Siikaluoma KangKi DNS

Pyynikki

Pyynikkijuoksu juostiin sunnuntaina. Korir oli aivan ylivoimainen. Nyt kun tuloksetkin ovat näköjään viimein valmiit, on muutaman kuvan vuoro.

Korir ja AP aloittivat koviten.

Heittola, Rotich ja muuta kakkossakkia.

Eläin

Lewis

AP

Venäläinen maileri voitti naisten kisan.

Pjh

Keikko ja Anna-Mari

Miesten palkintojenjako

Naisten parhaimmisto

 

Niinisalon kymppi

SM-maantiestä palautumiseen sopi hyvin Niinisalon kymppi Kankaanpäässä. Ite olin toki turistina matkassa Terhin hoitaessa meidän perheen juoksemiset. Niinisalon kympin reitti on nopea ja järjestelyt toimivat moitteetta. Oikein mukava kisa vaikkapa tulevaisuuden SM-maantiejuoksuille... Tulokset

Jouni näyttää malliesimerkkiä.

Joni Hulkko oli kilpailun ylivoimainen ykkönen. Huomaa Jonin käyttämät paljasjalkatossut.

Z ja Perälä. Tiukka taistelupari.

SM-maantie

Kylläpä juoksu on kivaa, kun herroja noin naurattaa. Kuva: Terhi

Tyttäremme kuumeilun vuoksi hieman normaalia heikompien yöunien jälkeen ohjelmassa oli vuorossa varovainen aamupala. En halunnut toistaa vuoden 1997 Imatran SM-maantien tapahtumia. Tuolloin tuli viihdyttyä aamupalapöydässä Kykkäsen Sepon kanssa sen verran pitkään, että pakki meni ite kisassa kympin jälkeen aivan romuksi. Sinä päivänä ei muuten muuta syötykään. Hassua, että enari 1.11.23 on myös tuosta kisasta, vaikka alikulkujuoksua tuolla lumisella reitillä tuli valehtelematta sen nelisen kilsaa, sillä sen verran hyvin oli ratamestari kaikki Imatran kevyen liikenteen väylien alikulkutunnelit kierroksellaan hyödyntänyt. Rahkeita olis tuolloin kaiketi ollut himpun verran parempaankin loppuaikaan.

Tuusulassa seurasin ensin nuorten sarjojen otatukset. Kyselin voittajien kommentit ja napsin valokuvat. Kolme varttia jäi verryttelyihin aikaa, mutta hyvinhän tuokin piisasi. Juoksin vain minimaaliset kahden kilsan verkat, sillä vire oli sen verran hyvä. Mitäpä sitä enempää riehumaan. Kaikki ylimääräinen olisi loppuajasta pois.

Eka kilsa hujahti aikaan 3.16. Kaisa Lehtonen porhalsi ohi ja hänen valmentajansa Paul Sjöholm keuhkosi pyörällä rinnalla. Kieltämättä kävi mielessä, että mitähän tästäkin seuraa. Juoksu tuntui helpolta ja päätin olla välittämättä väliajoista. Se olikin viimeinen kerta, kun kelloon katsoin. Painoin tunteella.

Lewis katosi horistonttiin. Samoin Takataka. Iso pääryhmä erkani pikku hiljaa pienemmästä ryhmästämme. Vastatuuli puhalsi todella voimakkaana välillä sivusta, välillä suoraan edestä. Tyydyin sikamaisesti peesaamaan koko vastatuulipätkän. No, se lienee veteraanien oikeus!


Loppusuoralla oltiin jo ihan kenollaan. Kuva: Terhi

Hosio ja Mannermaa huusivat kympin väliajaksi 34.59. Kuulosti korviini ihan sopivalta. Tavoitehan oli juosta alle 1.16. Olin silti itselleni armollisesti antanut luvan lipsua tuosta huonompaan suuntaan, mikäli reitti olisi todella mäkinen. No, sehän oli. Ei meinaa tasaista pätkää ollut muualla kuin lähtö- ja maalisuoralla. Koko ajan pientä rassaavaa ylä- tai alamäkee. Ei siis mikään vauhtibaana. Siihen nähden naisten tulokset ovat todella kovia!

Reitti kääntyi vihdoin myötätuuliosuudelle noin 12 kilometrin kohdalla. Vauhtihanat aukes. Hellström pinkoi alamäkeen kuin aropupu. Hytönen ja Koivu perässä. Pakko oli antautua. Reitin pahin ylämäki osui noin 13 kilsan kohdalle. Sen kinkesin säästellen, mutta sen jälkeen annoin mennä. Saavutin Hytösen ja sen jälkeen Koivun Vellun. Pikku hiljaa sain myös Hellströmin Mankun kiinni. Siinä sitten mentiin Mankun kanssa rinta rinnan täyttä höökiä viimeisille kilsoille asti. Tuolloin syntyi se 10 sekunnin ero, mikä jäi välillemme maalissa Mankun eduksi.

Viimeisillä kilsoilla tuli monta väsynyttä selkää vastaan: Keron Jukkaa, A-P Niinistöä ja Obed Kipkuruita. Huhtalan Hurunkin valkoinen paita lähestyi myös nopeaa vauhtia, mutta matka loppui tällä kertaa kesken. Kaiken lisäksi meinasin lopussa törmäillä pyöräilijän kanssa, kun liikenteenohjaaja tupiloi toimissaan. Muutenkin kisojen järjestelyt olivat luokkaa olemattomat.

Maalissa kuvittelin loppuaikani olevan 1.14-1.15. Terhi tuli sitten sanomaan, että 1.13! Olin innoissani. Virallisten tulosten 1.12.53 nosti riemuni pilviin. Sijoitukseni 16. oli sijan verran parempi kuin Imatralla 1997, vaikka aika heikompi olikin. Muuten kekkerit olivat tunnelmaltaan tai lähinnä sen köyhyydeltään samanlaiset kuin viimeksi osallistuessani SM-maantiejuoksuihin, eli Nurmossa 2002. Ehkä teen paluun näihin geimeihin vuonna 2024 todennäköisesti vieläkin paremmalla menestyksellä :)

Kuvia

Karhu-viesti

Sandells

Se oli taas se aika vuodesta, eli Karhu-viesti. Kisapäivänä oli vielä hieman auki ketä joukkueessamme juoksisi. Muuten kaiken piti olla kunnossa. Viikolla oli ollut pientä arpomista joukkueista. Periaatteessa olin lupautunut Porin Kuntoilijoihin, mutta lupauduin myös reservijuoksijaksi Arposen nonamesport.com joukkueeseen, sen varuilta mikäli joku viime hetken poisjäänti sattuisi. Onneksi kaverit pysyivät terveenä, enkä päässyt tupiloimaan nonamen voittoa :)

Jossain vaiheessa Porin Kuntoilijat vaihtoi nimensä Ahola Teamiksi. Osuustoiveeksi esitin kutosta eli ylämäkivoittoista hakkupätkää. Se luvattiin ja näin myös kyydit ennakolta sovittiin, sillä olinhan lupautunut myös Team Hevoskuurin huoltajaksi/kuskiksi. Paljon lupauksia :)

Team Hevoskuurin voittoisat mammat hetki ennen Karhu-viestin lähtöä. Juoksijat vasemmalta: Paula Nurmi, Terhi Halonen (sylissä Aila), Minna Lehtonen, Angela Kainulainen ja Minna Haka-Risku.

Aamulla auton pakkaus ja eikun menoksi. Ahola Teamin muut juoksijat olivat edelleen mulle mysteeri... Mutta olinhan luvannut käkkiä kutososuuden vaihdossa ajoissa. Eurajoella kilpailunumeroiden haku. Oman joukkueeni kontaktihenkilö antoi kilpailunumeron nelososuudelle. Oukei. Osuus meni heti kättelyssä vaihtoon. Entäs ne joukkuetoverit? Nimet löytyivät lopulta. Hjyvä! Sehän riittää, että joku tuo mulle viestin. Pientä sumplimista kyytien kanssa ja eikun oman osuuteni vaihtopaikalle.

Terhi lähti sattumoisin samalle pätkälle. Viuh! Sinne meni. Minnan sisko Sanna, Hevoskuurin aloittaja Paula ja lapsemme Aila kaasuttivat autollamme seuraavaan vaihtoon. Ite jäin Kämpän kaffetuvalle verkkailemaan. Laskeskelin päässä uusiksi aikataulua ja arvelin viestinviejämme tulevan joskus kolmen jälkeen. Perusteelliset verkat, tuttujen turinat ja vaihtoalueelle.

Minna juoksi huikean ankkuriosuuden nostaen joukkueen toiseksi nopeimmaksi naisjoukkueeksi.

Viestinviejämme Iiro löysi viimein osuutensa maaliin, mutta jäi jostain syystä sinkoilemaan päämääräämättömästi vaihtoalueelle. Jouduin huutamalla houkuttelemaan hänet oikeaan suuntaan. Vaihto saatiin vihdoista viimein tehtyä ja suunta tiestölle. Jalkojen vire oli muutaman kevyen päivän jälkeen hyvä. Eka kilsa varovaisesti. Sain silti Kukon, Wannaksen ja jonkun kolmannen hepun vaivattomasti kiinni. Vastaantulevan rekan väistö, kolmikon ohi ja seuraavia selkiä jahtaamaan. Simo korisi hetken aikaa olkapään vieressä, mutta sitten se jäi. Ihmeen hyvin hän kuitenkin juoksi, mitä kertoi pohjiensa nykyään olevan...

Seuraavat kilsat jahtasin Pellon Ponnen kaveria ja jotain toista selkää. Tavoitin molemmat ja kurvasin vaihtoon rennon letkeesti osuuden kolmanneksi nopeimmalla ajalla. Ite sain kyl neljä sekkaa paremman ajan, mutta se virallinen aika menee Iiron vaihtoaluesekoilun piikkiin. Aamun rankahko vesisade taukosi onneksi kisan ajaksi, eikä tuulikaan pahemmin haitannut. Vire oli hyvä ja vauhti yllättävänkin hyvä. +4.

Loppukaneetti. Ahola Team ei mainittavammin menestynyt. Kisan jälkeinen pihvi maistui silti erinomaisesti. Kiitos! Noname oli koko kisan nopein joukkue ja Team Hevoskuurin mammat veivät naisten kunto- ja erikoisseurojen sarjan. Ei pöllömpi päivä.

Data: 3:21/3:11/3:16/3:15/3:18/3:14/0:52

Porvoon Urheilijoiden nuori joukkue sijoittui naisten kilpasarjassa upeasti toiseksi.

Tapparan likka Satu oli elementissään patakaupungissa.

Kuivat nonamet päälle heti osuuden jälkeen. Näin pienennät sairastumisriskiä.

 

Tulokset

Teivocup 6/2013

Kauden 2013 Teivocup päättyi lauantaina Teivossa. Vimosessa osakilpailussa pidettiin vauhtia. Tulokset löytyy täältä.

Turinat omalta osaltani: Torstain rasittavan kolmikymppisen jälkeen perjantai meni koomaillessa. Lauantaiaamuna kävin nelosen verkan ja päätin sen jälkeen osallistumisestani Teivocupiin. Lihakset olivat toki väsyneet, mutta toisaalta TV-kova piti vetää joko lauantaina tai sunnuntaina, joten porukassa se olisi huisisti helpompaa. Vieraanamme ollut Terhin sisko Virpi lupautui lapsenlikaksi, joten pääsimme molemmat juoksemaan.


JJ:n kolmen minuutin lentoa rutkasti verkkaisampaa menoa. Kuvista kiitokset Anna Huhtalalle.

Lähdin ylivarovaisesti liikkeelle. Väsyneillä lihaksilla ei tod. viitsisi kompuroida porukassa tai keräillä itseään tienpinnasta.

JJ porhalsi ekalla kilometrillä näkymättömiin. Sain jotenkin vauhdin päälle ja kinkesin kakkosporukan jatkoksi. Ensimmäisen kilometrin lopussa oli parisataa metriä jäätä ja sohjoa. Se osuus meni mennen tullen varovaisesti hipsuttaen.

Tokan kilsan aluksi Teppo alkoi jättämään rakoa porukkamme kärkipäähän (Vaitsa, Huru, Heittola ja Mahla-Jokke), joka sitten karkasi tavoittamattomiin. Jouduin siis vetohommiin. Pidin sen verran vauhtia, että kolmospoppoomme harveni. Kääntöpaikalla meitä oli enää Taanilan Vesa, Niemen Aki ja mä.

Paluumatkalle käännyttäessä Vesa meni keuliin. Suunnistajan vetävä askel tuntui sopivan ylämäkiosuudelle. Jouduin antamaan Vesalle siimaa viitisen metriä. Aki putosi kelkastamme jossain vaiheessa. Vimosella kilsalla sain Vesan vielä kiinni, mutta tämä sai kehitettyä jostain jonkinlaisen kirin ja eroksemme jäi muutama sekunti. JJ paineli 15 minsan pintaan. Itellä loppuaika oli 16.39. Aika on heikohko, mutta toisaalta väsyneillä jaloilla ihan kelvollinen. Tyytyväinen saa siis olla.

Data: 3:21/3:16/3:22/3:28/3:09

Parit Annan ottamat fotot:

Kivasti porukkaa lähtöviivalla.

Heittola vetää toista ryhmää.

Saava tykkää kun juostaan pipo päässä huhtikuussa :)

Tällä miehellä on todistetusti kolmen minuutin tossut.

Tiukkaa loppukirikamppailua.

Minna Haka-Risku kohensi nimissään ollutta reittiennätystä!

Marjo Niittynen paransi omaa ennätystään lähes minuutin!