sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Hämeenlinnan puolikas

Ennätin ennakkoilmoittautumaan Hämeenlinnan puolikkaalle jo viime sunnuntaina, joten sinnepä vei tie tänään, vaikka vastassa olikin helteiset olosuhteet. Matkaseuraksi lähti JaHa, joka pinkoi itekin puolikkaan kelpo kyytiä!

Minimaaliset alkuverkat. Kiersin kentän katuja myöten hiipivin askelin. Hiki tuli vaikka vauhti oli öbaut 5:00 min/km. Yksi aukaisu ja se oli siinä. Ehkä lyhimmät verkat sitten Kustaan kympin vuonna nakki, jolloin Askon kanssa ehdittiin nippanappa lähtöviivalle ennen kuin juoksijat lähetettiin matkoihinsa. Tuolloin muuten soitimme hölkän järjestäjälle ennen kisaa, että ehdittäiskö vielä mukaan, kun olimme jossain hevonkuusessa ja kello oli viittä vaille. Järkkäri sanoi, että emme ikinä jos kerran siellä hevonkuusessa olette. Oli väärässä. Askon raketilla ehtii vaikka minne...

No, tämänpäiväiseen. Tuumailtiin ennen kisaa Vaitsan kanssa, josko 3:30 min/km vauhti olisi tänään sitä sopivaa. Se kävi mulle. Jussi Makkonen oli kuitenkin eri mieltä, sillä ekat kilsat juostiin hänen johdollaan 5-10 sekkaa kovempaa vauhtia. Vitosen juomapaikalla Makkonen pääsi jopa vaivihkaa karkuun. Saimme hänet kiinni vasta seiskassa-kasissa. Tulipa siinä tohinassa ohitettua kärkiautokin.

Kympissä neljän hengen kärkijoukkomme oli kutistunut allekirjoittaneeseen, Vaitsaan ja Ilari Ahokkaaseen. Kovaa aloittaneen Makkos-Jussin oli siis antauduttava. 12-15 kilsan välillä johdin koko kisaa, kun kaverit jäivät lipittämään vettä. Ei siinä tosin kauaa mennyt kun saivat minut kiinni. 18 kilsassa koko matkan peesannut Ahokas meni ensi kertaa keulaan ja karkasi lopulta voittoon. Ite jouduin tyytymään kolmanteen sijaan ajalla 1.14.52. Lämpöä piisasi varjossa +25 asteen verran. Hyvin tarkeni.

Kisa sujui kohdaltani hyvin aina sinne 18-19 kilsaan asti, jolloin puhti loppui kaverien karatessa. Yllättävän hyvällä kululla jaksoi sinne asti juosta ja kivahan kisaa on kärjessä tehdä. Helteellä oli varmaan oma vaikutuksensa loppuaikoihin, mutta toisaalta vetreät lihakset toimivat lämmössä paremmin kuin normaalissa Suomen kesäsäässä.

Loppuverkka paljain jaloin Kaurialan kentän nurtsilla. Sopat huiviin, kiulu kainaloon ja nokka kohti pohjoista. Tulokset.

Hämeenlinnasta menin suoraan Ratinaan seuraamaan nuorten EM-kilpailuja. Reilut 7000 kilometriä vuodessa harjoitteleva 1500 metrin nakkipukumies oli vitosella pitelemätön!

Ei kommentteja: