Muutama kuva Tampereen Laukontorilta ja Ratinasta.
perjantai 12. heinäkuuta 2013
Puistojuoksijain Ratakymppi
Tulipa piipahdettua Forssassa torstaina. Terhi halusi nimittäin juosta Puistojuoksijain Ratakympin. Tapahtuma on ns. matalan kynnyksen kilpailu jokaiselle ratakymppiä kokeilevalle ja tuntuu erittäin toimivalta konseptilta.
Juoksijakööri oli jaettu kahteen erään tavoiteajan mukaan. Yli 45 minuutin aikaa juoksevat lähtivät radalle kello 18:00. Nopeampi erä starttasi puolestaan kello 19:30. Niin, ja sitä väkeähän riitti molempiin lähtöihin todella paljon! Kyllä kestävyysmatkat edelleen kiinnostavat, mikäli vain annetaan jokaiselle tilaisuus kokeilla! Forssan Salaman puuhamiehen Teppo Määttäsen mukaan tapahtumaa ei tarvitse edes mitenkään markkinoida, sillä tulijoita on jo nykyisellään niin paljon.
Btw. Tukholmassa juostaan samantyyppistä kilpailua. Kolme kympin erää kokoaa noin sata juoksijaa. Tulokset.
Alla muutama kuva, mitä nyt kierrosten laskemiselta ja lapsen vahtimiselta kykenin :)
Ratakymppi
1) Vanhanen Jari 33.18
2) Vaittinen Marko 33.28
3) Hellström Magnus 33.56
4) Järvelä Juha 34.09
5) Seppälä Vesa-Matti 35.42
6) Salo Ahti 36.31
7) Urmas Petteri 36.49 Visala Petri 38.36
9) Kärkkäinen Heimo 39.10
10) Parisod Heikki 39.13
11) Ihonen Jari 39.14
12) Mäkinen Sari 39.43
13) Mehtonen Mikko 39.45
14) Ojala Panu 39.50
15) Mäkelä Mikko 40.02
16) Hongisto Osmo 40.05
17) Leppänen Pekka 40.09
18) Karvonen Linda 40.15
19) Leponiemi Klaara 40.15
20) Boman Matti 40.32
21) Arpala Markku 40.43
22) Koskenoja Juha 40.47
23) Koskela Jarmo 41.14
24) Halonen Terhi 41.33
25) Majander Jukka 41.42
26) Jääskeläinen Paula 42.46
27) Castello Pekka 42.53
28) Tynkkynen Mirjam 43.23
29) Talvisilta Mika 43.24
30) Kaunisto Pasi 43.27
31) Kumpulainen Jari 43.38
32) Saarikoski Aki 43.45
33) Varalahti Marko 44.24
34) Määttänen Teppo 44.51
35) Eskola Jorma 45.02
36) Kivistö Seppo 45.06
37) Jokinen Heikki 45.14
38) Voutilainen Tuula 45.20
39) Numminen Jukka 45.53
40) Jussila Ari 46.19
41) Lähdekorpi Heikki 46.36
42) Virtanen Juhani 48.38
43) Parikka Vesa 48.41
44) Santamäki Helena 48.43
45) Nikkanen Juha 49.38
46) Kujansuu Heikki 50.14
47) Laitinen Panu 51.36
48) Nikkanen Nea 52.04
49) Lahti Aino 52.20
50) Haapa-Aho Sulevi 52.32
51) Lepänkoski Lauri 52.41
52) Nikkanen Netta 53.38
53) Nurminen Mika 55.07
54) Tiiri Jorma 56.31
55) Turunen Eija 1.04.21
56) Turunen Seija 1.08.40
Lahtinen Ilari DNF
Nyyssönen Juha DNF
Ilman aikaa kuntoilevat
Halonen Anne
Jumisko Timo
Kare Anu
Korhonen Osmo
Mikkola Raimo
Nurminen Erkki
Piminäinen Soile
Ryhtä Irkka
Rämö Esko
Tokko Markku
Juoksijakööri oli jaettu kahteen erään tavoiteajan mukaan. Yli 45 minuutin aikaa juoksevat lähtivät radalle kello 18:00. Nopeampi erä starttasi puolestaan kello 19:30. Niin, ja sitä väkeähän riitti molempiin lähtöihin todella paljon! Kyllä kestävyysmatkat edelleen kiinnostavat, mikäli vain annetaan jokaiselle tilaisuus kokeilla! Forssan Salaman puuhamiehen Teppo Määttäsen mukaan tapahtumaa ei tarvitse edes mitenkään markkinoida, sillä tulijoita on jo nykyisellään niin paljon.
Btw. Tukholmassa juostaan samantyyppistä kilpailua. Kolme kympin erää kokoaa noin sata juoksijaa. Tulokset.
Alla muutama kuva, mitä nyt kierrosten laskemiselta ja lapsen vahtimiselta kykenin :)
 |
| Komea rivi kympin juoksijoita! |
 |
| 14-vuotias Klaara Leponiemi aloitti hurjaa 3.35 min/km kyytiä. |
 |
| Kossu ja Vaitsa oikeassa järjestyksessä :) |
 |
| Vane oli päivän nopein. Ratakymppi taittui aikaan 33.17,9. |
 |
| Mirjam Tynkkynen juoksi epävirallisen N60-sarjan SE:n 43.23,2! |
Tulokset
Forssan Lehden Puistojuoksu ja –kävely 11/07/13Ratakymppi
1) Vanhanen Jari 33.18
2) Vaittinen Marko 33.28
3) Hellström Magnus 33.56
4) Järvelä Juha 34.09
5) Seppälä Vesa-Matti 35.42
6) Salo Ahti 36.31
7) Urmas Petteri 36.49 Visala Petri 38.36
9) Kärkkäinen Heimo 39.10
10) Parisod Heikki 39.13
11) Ihonen Jari 39.14
12) Mäkinen Sari 39.43
13) Mehtonen Mikko 39.45
14) Ojala Panu 39.50
15) Mäkelä Mikko 40.02
16) Hongisto Osmo 40.05
17) Leppänen Pekka 40.09
18) Karvonen Linda 40.15
19) Leponiemi Klaara 40.15
20) Boman Matti 40.32
21) Arpala Markku 40.43
22) Koskenoja Juha 40.47
23) Koskela Jarmo 41.14
24) Halonen Terhi 41.33
25) Majander Jukka 41.42
26) Jääskeläinen Paula 42.46
27) Castello Pekka 42.53
28) Tynkkynen Mirjam 43.23
29) Talvisilta Mika 43.24
30) Kaunisto Pasi 43.27
31) Kumpulainen Jari 43.38
32) Saarikoski Aki 43.45
33) Varalahti Marko 44.24
34) Määttänen Teppo 44.51
35) Eskola Jorma 45.02
36) Kivistö Seppo 45.06
37) Jokinen Heikki 45.14
38) Voutilainen Tuula 45.20
39) Numminen Jukka 45.53
40) Jussila Ari 46.19
41) Lähdekorpi Heikki 46.36
42) Virtanen Juhani 48.38
43) Parikka Vesa 48.41
44) Santamäki Helena 48.43
45) Nikkanen Juha 49.38
46) Kujansuu Heikki 50.14
47) Laitinen Panu 51.36
48) Nikkanen Nea 52.04
49) Lahti Aino 52.20
50) Haapa-Aho Sulevi 52.32
51) Lepänkoski Lauri 52.41
52) Nikkanen Netta 53.38
53) Nurminen Mika 55.07
54) Tiiri Jorma 56.31
55) Turunen Eija 1.04.21
56) Turunen Seija 1.08.40
Lahtinen Ilari DNF
Nyyssönen Juha DNF
Ilman aikaa kuntoilevat
Halonen Anne
Jumisko Timo
Kare Anu
Korhonen Osmo
Mikkola Raimo
Nurminen Erkki
Piminäinen Soile
Ryhtä Irkka
Rämö Esko
Tokko Markku
lauantai 6. heinäkuuta 2013
Linnahölkkä
Perjantaiehtoolla ajeltiin JaHan ja JJ:n kanssa Linnahölkkään. Nokialla ukkonen jyrisi ja
vettä satoi aivan kaatamalla. Onneksi Hämeenlinnassa sää oli juoksuun
otollisempi. Lämpötila rapiat +25 ja pilvipoutaa.
Alkuverkka Jahan kanssa. Vähän nihkee fiilis, mutta kolme lyhyttä avausta viritti kehon kisakuntoon. No, niin ainakin luulin... Pum! JJ katosi jo ekalla kilsalla horisonttiin. Hänen perässään Alexey Smirnov näytti karkaavan meidän kolmoskööriltä. Vähän ihmettelin kolmosporukkamme vauhtia. Kilsa taittui aikaan 3.16 ja en uskonut kenenkään jaksavan samaa kyytiä kilpailun loppuun asti. Itelläkin oli vaikeuksia pysyä moisessa vauhdissa. Toisella kilsalla ajauduin kuitenkin ryhmämme kärkeen ja rivit alkoivat välittömästi rakoilla.
Noin kolmessa kilsassa Smirnovin selkä alkoi selkeästi lähestyä. Tavoitinkin hänet kilpailun puolivälissä rautatiesillalle saavuttaessa. Takastulomatkalla sain kehitettyä häneen muutaman metrin eron, mutta taisin kuitenkin ottaa hänet liian nopeasti kiinni, sillä oma vauhti rupesi hyytymään. Seiskassa Smirre imi takamatkan kiinni ja pyyhkäisi ohi. Siinä vaiheessa itellä oli huonompi vaihe ja rakoa alkoi vääjäämättä tulla. Kaiken lisäksi pakki meni loppumatkasta sekaisin. Liekö tämän viikon rautakuurilla ja kisan alla syödyillä karkeilla oma osansa vatsakipuihin. No, Smirre karkasi ja yritin vain selvitä maaliin housujani säästäen. Maalissa kello näytti 34.19. Lievä pettymys, mutta eipä paljoa enempää voinut odottaakaan alkuviikon huono vire huomioiden.
Juoksun jälkeen säntäsin suoraan vessaan. Loppuverkkaa yritin juosta JaHan ja Niemen Akin kanssa, mutta vatsa oli sen verran sekaisin, että piti poiketa taas puskassa. Autokunnastamme JJ juoksi reittienarin 30.19. Oli kuulemma rendoo, eikä viittiny liikaa parantaa enaria. Jääpähän tuleville vuosille jotain tavoiteltavaa. JaHalta myös tyylikäs kympin enkka!
Data: 3:16/3:20/3:18/3:21/3:22/3:31/3:32/3:32/3:39/3:23
Tulokset
Alkuverkka Jahan kanssa. Vähän nihkee fiilis, mutta kolme lyhyttä avausta viritti kehon kisakuntoon. No, niin ainakin luulin... Pum! JJ katosi jo ekalla kilsalla horisonttiin. Hänen perässään Alexey Smirnov näytti karkaavan meidän kolmoskööriltä. Vähän ihmettelin kolmosporukkamme vauhtia. Kilsa taittui aikaan 3.16 ja en uskonut kenenkään jaksavan samaa kyytiä kilpailun loppuun asti. Itelläkin oli vaikeuksia pysyä moisessa vauhdissa. Toisella kilsalla ajauduin kuitenkin ryhmämme kärkeen ja rivit alkoivat välittömästi rakoilla.
 |
| Hämeen Sanomat 6.7.2013. Kuva ja otsikko eivät liity toisiinsa. |
Noin kolmessa kilsassa Smirnovin selkä alkoi selkeästi lähestyä. Tavoitinkin hänet kilpailun puolivälissä rautatiesillalle saavuttaessa. Takastulomatkalla sain kehitettyä häneen muutaman metrin eron, mutta taisin kuitenkin ottaa hänet liian nopeasti kiinni, sillä oma vauhti rupesi hyytymään. Seiskassa Smirre imi takamatkan kiinni ja pyyhkäisi ohi. Siinä vaiheessa itellä oli huonompi vaihe ja rakoa alkoi vääjäämättä tulla. Kaiken lisäksi pakki meni loppumatkasta sekaisin. Liekö tämän viikon rautakuurilla ja kisan alla syödyillä karkeilla oma osansa vatsakipuihin. No, Smirre karkasi ja yritin vain selvitä maaliin housujani säästäen. Maalissa kello näytti 34.19. Lievä pettymys, mutta eipä paljoa enempää voinut odottaakaan alkuviikon huono vire huomioiden.
 |
| JaHa ja JJ eivät kyenneet pidättelemään riemua. |
Juoksun jälkeen säntäsin suoraan vessaan. Loppuverkkaa yritin juosta JaHan ja Niemen Akin kanssa, mutta vatsa oli sen verran sekaisin, että piti poiketa taas puskassa. Autokunnastamme JJ juoksi reittienarin 30.19. Oli kuulemma rendoo, eikä viittiny liikaa parantaa enaria. Jääpähän tuleville vuosille jotain tavoiteltavaa. JaHalta myös tyylikäs kympin enkka!
Data: 3:16/3:20/3:18/3:21/3:22/3:31/3:32/3:32/3:39/3:23
Tulokset
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Suvi-iltaa
Suvea pukkaa.
 |
| Raastajia liikenteessä. |
 |
| A-P ja Tyni Suvi-illan kympillä. |
 |
| Kaitsu kirmasi kympin reippaasti. Lysti ei loppunut hänellä siihen, vaan hän työnsi kisan päälle fillarilla 106 kilsaa 35km/h keskarilla + vitonen juosten. Sunnuntaina odotti 180 kilsan pyöräfiilistely... Ei mikään ihmemies vaan teräsmies. |
 |
| Rauman Masa voitti puolikkaan. |
 |
| Hanna Jantunen on myös kovassa lyönnissä. Forssassa irtosi puolikkaan voitto. Kykkis juoksi 55-vuotiaiden reittienarin. |
 |
| Mats fiilistelee. |
 |
| Janica Mäkelä. |
 |
| Aila ja Hilla. |
 |
| R5 juostiin muutama keskiviikko sitten. |
 |
| Raparperipenkissä asuu joku... |
sunnuntai 2. kesäkuuta 2013
Tuhkolman maraton
Olen ollut Tukholman maratonilla turistina lukemattomia kertoja. Kerran olen jopa startannut. 2001 juoksin Mäkisen Santun mukana ekan kympin ja keskeytin siihen suunnitellusti. Tuona vuonna kesän tavoitteet olivat radalla. Tukholman maratonin tuloksista löytyy nimelläni yksi toinenkin tulos vuodelta 1999, mutta silloin numerollani juoksi joku muu.
Tapahtumana Stokis hurmasi minut jo vuosia sitten ja kuuluu maratonina ehdottomasti niiden joukkoon, jotka juoksijan pitää kerran elämässä kokea. Kesäkuun eka viikonloppu on Terhin ammatin vuoksi ollut yleensä varattu, joten yhteinen reissu tuona ajankohtana on aiemmin ollut mahdoton. Ailan syntymä kuitenkin mahdollisti tänä vuonna koko perheen retken Tukholmaan ja näin palasin naapurimaan pääkaupunkiin juoksijana.
Kun tilaisuus osallistua Stokikseen välähti ensi kertaa viime syksynä mielessäni, otin oitis yhteyttä Pariisin maratonmatkalta tuttuun Välisalon Jouniin. Välimatkojen katalookista löytyi nääs myös Tukholman maratonmatka. Muistin Jounin ja Maaritin olleen matkanjärjestäjinä sen verran konkareita, että hommat hoituivat rutinoituneella, mutta välittömän iloisella otteella. Juoksijan ja huoltojoukkojen ei tarvinnut muuta kuin hypätä kyytiin mukaan ja keskittyä olennaiseen. Järjestelyjen puolesta matka onnistui tälläkin kertaa erinomaisesti. Kiitokset vielä Välimatkoille ja koko rempseälle maratonseurueellemme, joka ei pahaksi pistänyt pienen prinsessamme mukaan tuloa!
Maratonpäivän sääennusteita olin ennakkoon tiiraillut sekä Suomen, Ruotsin että Norjan säätiedotteista. Suomen erkkinyysteenit lupasivat sadetta, Ruotsin juhaföörit hellettä ja Norjan vastaavat jotain siltä väliltä. Vielä maratonin aattonakin paikallinen asema ennusti aamupäiväksi sadetta. Olikin yllätys kun astuimme laivasta aurinkoiseen Tuhkolman lauantaiaamuun. Taivaalla ei ollut pilvenhattaraakaan.
Sää muuttui kuitenkin pilviseksi aamupäivän mittaan. Lämpötila oli startissa parinkymmenen hujakoilla ja muutenkin ilma oli nihkeän kostea. Sadetta en niskaani saanut missään vaiheessa. Se alkoi vasta kun olin raahautunut maalista Östermalmin kentälle noutamaan maratonpaidan sekä pakolliset syömingit.
Ylimääräisiä sydämentykytyksiä lähdössä aiheutti Garmin. Satelliitit eivät tahtoneet millään löytyä. Jouduinkin painamaan starttia ennen kuin yhteys oli luotu. Myöhemmin datasta selvisi, että matkanmittaus lähti jo tuolloin käyntiin. Lähdin varovaisesti. Puotiniemen Leenan ohitin jossain kilometrin kohdalla ja huikkasin hänelle tsempit. Eka vitonen meni selkeesti käsijarru päällä, mutta täysin 3:40 tavoitekilsavauhtia. Muutenkin juoksin enemmän tunteen, kuin aikaraudan mukaan.
Tukholman maratonmatkaa viime syksynä varatessani mielessä oli lähinnä osallistumisen ilo. Viime kesä meni piloille polvivaivan vuoksi ja se edelliskevätkin oli siitepölyjen vuoksi onneton. Pelkäsin saman toistuvan tänäkin keväänä. Toisin kuitenkin kävi. Siitepölyt eivät liiemmin vaivanneet ja jalkaroleemitkin onnistuin jollain ihmetsäkällä välttämään. Kevään mittaan maratontreenillä yllättävän kovaksi kohonnut alimatkojen suorituskyky alkoi melkein jo muodostaa itellekin pieniä suorituspaineita. Ennakkoon ajattelin kykeneväni juoksemaan alle 2.40.00, joten tavoitevauhdiksi kaavailin jotain 2.35-2.40 haarukkaan sopivaa.
Ähöttävän sään vuoksi aloitin juomaan vettä jo ensimmäisillä huoltopisteillä. Ekan geelin imaisin noin kympissä Västerbron jälkeen ja jatkoin niiden syöntiä noin 5-6 kilometrin välein. Geelit ja vesi upposivat kiitettävästi. Missään vaiheessa ei tullut energiapuutosta. Btw. pelätty Västerbro ei niin pelottava ollutkaan. Pitkähän se on, mutta loiva.
Eka kiekka meni kohtuu iisillä tunteella, kuten pitikin. Kilpailun puolimatkassa kierretään Kaknäsin tv- ja radiomasto ja sen jälkeen sukkuloidaan ympäri puistomaista Djurgårdenia. Peltoaukeiden vastatuulipätkät sekä Djurgårdenin mäet hidastivat kilsavauhtini noin 3.45. Tuossa vaiheessa oli muutenkin vaikeata. Hälle IF:n suomea puhunut kaveri tsemppasi ja pääsin huonon vireen yli. Kun palasimme Djurgårdenista takaisin ihmisten ilmoille, oli kulku taas lennokasta.
Rantabaanojen ja keskustan yleisön mieletön kannustus oli huikea kokemus! "Hyvä Suomi" ja "hakkaa päälle Suomen poika" huudot vain raikas ja kansa suorastaan mylvi, kun innostuin tervehtimään katselijoita. Suomalaisena oli todella hieno juosta pitkin Tukholman katuja. Mahtavaa oli myös bongata Terhi ja Aila reitin varrella kannustamassa.
Slussenin jälkeen vasen pohje alkoi tuikkimaan. Jalkaa oli heitettävä oikoseen heti vähänkin tehokkaamman ponnistuksen jälkeen. Kramppaileva pohjelihas paheni kilometrien kuluessa sen verran huonoksi, että pakko oli hidastaa vauhtia ja sopeuttaa askelta sellaiseksi, että maaliin pääsy onnistuisi. Kilsavauhti putosi 4:00 ja päälle, mutta eipä siinä muutakaan mahtanut. Muuttunut juoksutapa söi hiljalleen oikean jalan varpaista nahat. Ei ollut mukavaa lasketella pitkin Västerbrota alas, kun Adioksen kärki sai uuden punaisen sävytyksen.
Maaliin kuitenkin pääsin ja siihen olen tyytyväinen. Loppuaika 2.42.51 (50.) ei nyt niin kovin huono ole, mutta jäi tavoitteesta. Orastaneen pettymyksen käänsi voiton puolelle symppis ruotsinsuomalainen radiotoimittaja, joka haastatteli mua Radio Sisuun. Ruotsissa kaikesta osataan kaivaa se positiivinen puoli esiin!
Maalissa olin toki voipunut, mutta voimia jäi paljon varastoon, eikä lihakset vasenta pohjetta ja takareittä lukuunottamatta hakkautuneet läheskään yhtä muusiksi, kuin aiemmilla maratoneilla. Jatkossa pitää miettiä syitä vasemman kintun oireiluun. Tiedän, että se 2.35-2.40 maratonkunto on jo nyt jaloissa, mutta en saa sitä ulosmitattua huonon lihaskuntoni vuoksi. Berliinissä on luvassa tuplakosto!
Väliajat:
5km 18.20/10km 37.09/21.1km 1.18.31/30km 1.52.09/42.2km 2.42.51
Tapahtumana Stokis hurmasi minut jo vuosia sitten ja kuuluu maratonina ehdottomasti niiden joukkoon, jotka juoksijan pitää kerran elämässä kokea. Kesäkuun eka viikonloppu on Terhin ammatin vuoksi ollut yleensä varattu, joten yhteinen reissu tuona ajankohtana on aiemmin ollut mahdoton. Ailan syntymä kuitenkin mahdollisti tänä vuonna koko perheen retken Tukholmaan ja näin palasin naapurimaan pääkaupunkiin juoksijana.
Kun tilaisuus osallistua Stokikseen välähti ensi kertaa viime syksynä mielessäni, otin oitis yhteyttä Pariisin maratonmatkalta tuttuun Välisalon Jouniin. Välimatkojen katalookista löytyi nääs myös Tukholman maratonmatka. Muistin Jounin ja Maaritin olleen matkanjärjestäjinä sen verran konkareita, että hommat hoituivat rutinoituneella, mutta välittömän iloisella otteella. Juoksijan ja huoltojoukkojen ei tarvinnut muuta kuin hypätä kyytiin mukaan ja keskittyä olennaiseen. Järjestelyjen puolesta matka onnistui tälläkin kertaa erinomaisesti. Kiitokset vielä Välimatkoille ja koko rempseälle maratonseurueellemme, joka ei pahaksi pistänyt pienen prinsessamme mukaan tuloa!
Maratonpäivän sääennusteita olin ennakkoon tiiraillut sekä Suomen, Ruotsin että Norjan säätiedotteista. Suomen erkkinyysteenit lupasivat sadetta, Ruotsin juhaföörit hellettä ja Norjan vastaavat jotain siltä väliltä. Vielä maratonin aattonakin paikallinen asema ennusti aamupäiväksi sadetta. Olikin yllätys kun astuimme laivasta aurinkoiseen Tuhkolman lauantaiaamuun. Taivaalla ei ollut pilvenhattaraakaan.
Sää muuttui kuitenkin pilviseksi aamupäivän mittaan. Lämpötila oli startissa parinkymmenen hujakoilla ja muutenkin ilma oli nihkeän kostea. Sadetta en niskaani saanut missään vaiheessa. Se alkoi vasta kun olin raahautunut maalista Östermalmin kentälle noutamaan maratonpaidan sekä pakolliset syömingit.
 |
| Toiselle kierrokselle. Kuva: Terhi |
Ylimääräisiä sydämentykytyksiä lähdössä aiheutti Garmin. Satelliitit eivät tahtoneet millään löytyä. Jouduinkin painamaan starttia ennen kuin yhteys oli luotu. Myöhemmin datasta selvisi, että matkanmittaus lähti jo tuolloin käyntiin. Lähdin varovaisesti. Puotiniemen Leenan ohitin jossain kilometrin kohdalla ja huikkasin hänelle tsempit. Eka vitonen meni selkeesti käsijarru päällä, mutta täysin 3:40 tavoitekilsavauhtia. Muutenkin juoksin enemmän tunteen, kuin aikaraudan mukaan.
Tukholman maratonmatkaa viime syksynä varatessani mielessä oli lähinnä osallistumisen ilo. Viime kesä meni piloille polvivaivan vuoksi ja se edelliskevätkin oli siitepölyjen vuoksi onneton. Pelkäsin saman toistuvan tänäkin keväänä. Toisin kuitenkin kävi. Siitepölyt eivät liiemmin vaivanneet ja jalkaroleemitkin onnistuin jollain ihmetsäkällä välttämään. Kevään mittaan maratontreenillä yllättävän kovaksi kohonnut alimatkojen suorituskyky alkoi melkein jo muodostaa itellekin pieniä suorituspaineita. Ennakkoon ajattelin kykeneväni juoksemaan alle 2.40.00, joten tavoitevauhdiksi kaavailin jotain 2.35-2.40 haarukkaan sopivaa.
 |
| Leena Puotiniemi oli upeasti 8. Kuva: Terhi |
Ähöttävän sään vuoksi aloitin juomaan vettä jo ensimmäisillä huoltopisteillä. Ekan geelin imaisin noin kympissä Västerbron jälkeen ja jatkoin niiden syöntiä noin 5-6 kilometrin välein. Geelit ja vesi upposivat kiitettävästi. Missään vaiheessa ei tullut energiapuutosta. Btw. pelätty Västerbro ei niin pelottava ollutkaan. Pitkähän se on, mutta loiva.
Eka kiekka meni kohtuu iisillä tunteella, kuten pitikin. Kilpailun puolimatkassa kierretään Kaknäsin tv- ja radiomasto ja sen jälkeen sukkuloidaan ympäri puistomaista Djurgårdenia. Peltoaukeiden vastatuulipätkät sekä Djurgårdenin mäet hidastivat kilsavauhtini noin 3.45. Tuossa vaiheessa oli muutenkin vaikeata. Hälle IF:n suomea puhunut kaveri tsemppasi ja pääsin huonon vireen yli. Kun palasimme Djurgårdenista takaisin ihmisten ilmoille, oli kulku taas lennokasta.
Rantabaanojen ja keskustan yleisön mieletön kannustus oli huikea kokemus! "Hyvä Suomi" ja "hakkaa päälle Suomen poika" huudot vain raikas ja kansa suorastaan mylvi, kun innostuin tervehtimään katselijoita. Suomalaisena oli todella hieno juosta pitkin Tukholman katuja. Mahtavaa oli myös bongata Terhi ja Aila reitin varrella kannustamassa.
 |
| Janne Holmén sijoittui 13. Kuva: Terhi |
Slussenin jälkeen vasen pohje alkoi tuikkimaan. Jalkaa oli heitettävä oikoseen heti vähänkin tehokkaamman ponnistuksen jälkeen. Kramppaileva pohjelihas paheni kilometrien kuluessa sen verran huonoksi, että pakko oli hidastaa vauhtia ja sopeuttaa askelta sellaiseksi, että maaliin pääsy onnistuisi. Kilsavauhti putosi 4:00 ja päälle, mutta eipä siinä muutakaan mahtanut. Muuttunut juoksutapa söi hiljalleen oikean jalan varpaista nahat. Ei ollut mukavaa lasketella pitkin Västerbrota alas, kun Adioksen kärki sai uuden punaisen sävytyksen.
Maaliin kuitenkin pääsin ja siihen olen tyytyväinen. Loppuaika 2.42.51 (50.) ei nyt niin kovin huono ole, mutta jäi tavoitteesta. Orastaneen pettymyksen käänsi voiton puolelle symppis ruotsinsuomalainen radiotoimittaja, joka haastatteli mua Radio Sisuun. Ruotsissa kaikesta osataan kaivaa se positiivinen puoli esiin!
Maalissa olin toki voipunut, mutta voimia jäi paljon varastoon, eikä lihakset vasenta pohjetta ja takareittä lukuunottamatta hakkautuneet läheskään yhtä muusiksi, kuin aiemmilla maratoneilla. Jatkossa pitää miettiä syitä vasemman kintun oireiluun. Tiedän, että se 2.35-2.40 maratonkunto on jo nyt jaloissa, mutta en saa sitä ulosmitattua huonon lihaskuntoni vuoksi. Berliinissä on luvassa tuplakosto!
Väliajat:
5km 18.20/10km 37.09/21.1km 1.18.31/30km 1.52.09/42.2km 2.42.51
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)