Juoksua maastossa

Juostiin eilen Terhin kanssa Koukkujärven latupohjia myöten tarkoituksena kierrellä mukava palauttava lenkki maastossa. En muistanut että Koukun majalta jatkuva reitti oli noin umpeenkasvanutta polkua ja osin suota (onneksi ei ole satanut viime aikoina). No, sitä pitkin sitten tarvottiin jotain kolmisen kilsaa kunnes saavuimme hiekkatielle. Rehellisesti sanoen en tarkkaan tiennyt missä olimme, mutta tietenkin joku haju oli sijainnista ja siitä missä asti olimme. Muutaman hetken päästä hokasin että Hopeatiehän tämän täytyisi olla. Kello oli raksuttanut kolme varttia ja oli vaihtoehtona joko kääntyä ja tarpoa takaisin samaa polkua tai kiertää "pahimmassa" tapauksessa Julkujärven kautta (+5-6km), ellei oikaisevaa tienpätkää Koukkujärventielle löytyisi. No, eihän sitä oikoreittiä tietenkään löytynyt kunnei ollut suunnistuskarttaa mukana. Joten piti siis juosta Julkkarille asti ja koukata sieltä halutulle reitille. Näin lenkin pituus aluperäisestä tavoitteesta piteni viitisen kilsaa. Kokonaismatkaksi kertyi semmoset parikymppiä. Tosin maastossa juokseminen on rasitukseltaan vähän maantiellä suoritettua raskaampaa, eli ihan mukava iltapuhde tuli tehtyä. Meinas kyl tulla uni simmuun kun seuras Liegen yleisurheilukisoja Urheilukanavalta. Mottram peesaili Belgiassa kolomosen pikkunätisti 7.32:een, eipä juuri muuta mainittavaa..

Raastossa Hännisen Peten haastattelu.

Hyppölän Tero ui Sulkavan soudun (58km) viime viikonloppuna.. Teron kommentti Sepon sivuilta:

"Ei se tosiaan helppoa ollut tälläkään kertaa. Viime vuotista paremmasta valmistautumisesta huolimatta ranteet tulehtuivat suunnilleen samoilla kilometrilukemilla, kuin viime kesänä. Oikea käsi 20 km kohdalla, ja vasen käsi 35 km kohdalla. Koko viimeistä 25 kilometriä voisi kuvata taistelulla; pää + uintikunto vastaan luonnonvoimat + muu kroppa. Tällä kertaa pää + uintikunto voitti, mutta kyllä sai pistää kaiken psykologian peliin. Esimerkiksi oli ajateltava, että ranteiden vihlominen joka vedolla on oikeastaan hyvä sen takia, että kaulan ja kainalon vereslihalle hiertyminen, jatkuva kylmyys, niskan puutuminen, olkapääkivut, ruokatorven kirvely vatsahapoista, toisen nivustaipeen puutuminen eivät rannekipujen takia tunnu ollenkaan niin paljon. Koko yön jatkuneesta vastatuulesta ajattelin, että eipähän ainakaan tarvitse lauantai-iltana uhrata lammasta Poseidonille, kun noin paskamaisen vastatuulen järjesti. Maalissa ajattelin, että nyt taksilla Sulkavan terveyskeskukseen, mutta tuhannen kapakan kautta.Tuli muuten lähes törmättyä Saimaan norppaan ( noin 2 metrin päähän pääsin ). Tällä kertaa kyseessä oli vielä ihan oikea tapaus, toisin kun on epäilty, että v. 2003 kaukopartiohiihdossa toisena yönä näkemäni muumipappa oli vain vahvasti muumipapan näköinen kanto."

Teron aiemmista raastoista voi lukea Ultrajuoksija-lehdestä, suosittelen.

Hirvosen Ekin toimittamaa Urheilun Aika-lehteä voi lukea täältä.