Aamulehti uutisoi tänään: Joka kolmas potilas hakeutui päivystyspolille liukastumisen vuoksi.
Tampereen Hatanpään päivystysaseman lääkäri Peeter Kasemets on järkyttynyt kaupungin katujen huonosta hoidosta.
- Miten meillä on varaa tällaiseen? Viime viikon myrskyn jälkeen Hatanpään päivystyspoliklinikan potilaista jopa joka kolmas on hakeutunut hoitoon liukastumisen takia. Lasku tulee perästä, täräyttää Kasemets. (www.aamulehti.fi)
Joku saattaa siellä ruudun takana pyöritellä epäuskoisena päätään, niin minäkin.
Keskiviikkona hölköttelin kevyttä lenkkiä pyörätiellä kunnes jalka meni alta. Ensin sattui oikean jalan nilkan sisäsyrjään ihan kuin puukolla olisi pistänyt ja sitten seuraavaksi nilkan ulkosyrjään. Tiesin heti että joku meni paskaksi. Olin kait epähuomiossa astunut jonkun jääröpelön tai -kokkareen päälle ja nilkka vääntyi. Eiku kenkää pois ja jalkaterän/nilkan tunnustelua.
Ajattelin kinkata läheiselle kioskille ja soittaa taksin kotiin, olihan matkaa kotisoffalle semmoset kolmisen kilsaa. Kioskin pihassa harmistus oli jo sen verran huipussaan että päätin sittenkin kävellä kotiin. Kotona popot veks ja nilkan ulkosyrjällä mollotti puolen tennispallon kokoinen möykky. Kolmen Koon (kylmä, kohoasento ja kompressio) ensiapu käyttöön ja turvotus laski hieman illanmittaan.
Eilen lekurille ja röntgeniin ja tänään piipahdus magneettikuvissa. Alustavan diagnoosin mukaan nivelsiteet ovat venähtäneet ja kenties pieni repeämä jossain, luita ei ole murtunut mutta röntgenkuvissa näkyi pieni löydös joka tarkistetaan magneettikuvin (saan tulokset iltapäivällä). Mustelmien perusteella oletan myös peroneuksessa olevan jonkin sortin repeämä.
Surkuhupaisinta tässä on se että tiistaina täällä oli pahemmat olosuhteet ja tein tehokkaan treenin mutta kun keskiviikkona nylkkäsin kevyttä niin sitten sattui "koistista" leukaan. Pitäs vissiin ymmärtää lopettaa moinen sätkintä ja siirtyä sisätiloihin pumpuleihin niin kuin 99prossaa suomalaisista.. Mutta mistä sitten haastetta arkeen?
Taisin olla se tilastouhri.. Onhan tässä nylkätty vuodesta 1993 ja tätä ennen olen kerran polkassut nilkan ympäri tapaturmaisesti lenkillä joten olihan se todennäköistä että näin aktiivisella harrastamisella jossain vaiheessa jotain sattuu. No, pienet vastoinkäymiset vain kasvattaa, joten hoidetaan kinttu kuntoon ja jatketaan siitä mihin jäätiin, sillä olihan treeni jo hyvällä mallilla..
Jos jollain on hoito-/kuntoutusvinkkejä niin antaa palaa, sana on vapaa.
Tampereen Hatanpään päivystysaseman lääkäri Peeter Kasemets on järkyttynyt kaupungin katujen huonosta hoidosta.
- Miten meillä on varaa tällaiseen? Viime viikon myrskyn jälkeen Hatanpään päivystyspoliklinikan potilaista jopa joka kolmas on hakeutunut hoitoon liukastumisen takia. Lasku tulee perästä, täräyttää Kasemets. (www.aamulehti.fi)
Joku saattaa siellä ruudun takana pyöritellä epäuskoisena päätään, niin minäkin.
Keskiviikkona hölköttelin kevyttä lenkkiä pyörätiellä kunnes jalka meni alta. Ensin sattui oikean jalan nilkan sisäsyrjään ihan kuin puukolla olisi pistänyt ja sitten seuraavaksi nilkan ulkosyrjään. Tiesin heti että joku meni paskaksi. Olin kait epähuomiossa astunut jonkun jääröpelön tai -kokkareen päälle ja nilkka vääntyi. Eiku kenkää pois ja jalkaterän/nilkan tunnustelua.
Ajattelin kinkata läheiselle kioskille ja soittaa taksin kotiin, olihan matkaa kotisoffalle semmoset kolmisen kilsaa. Kioskin pihassa harmistus oli jo sen verran huipussaan että päätin sittenkin kävellä kotiin. Kotona popot veks ja nilkan ulkosyrjällä mollotti puolen tennispallon kokoinen möykky. Kolmen Koon (kylmä, kohoasento ja kompressio) ensiapu käyttöön ja turvotus laski hieman illanmittaan.
Eilen lekurille ja röntgeniin ja tänään piipahdus magneettikuvissa. Alustavan diagnoosin mukaan nivelsiteet ovat venähtäneet ja kenties pieni repeämä jossain, luita ei ole murtunut mutta röntgenkuvissa näkyi pieni löydös joka tarkistetaan magneettikuvin (saan tulokset iltapäivällä). Mustelmien perusteella oletan myös peroneuksessa olevan jonkin sortin repeämä.
Surkuhupaisinta tässä on se että tiistaina täällä oli pahemmat olosuhteet ja tein tehokkaan treenin mutta kun keskiviikkona nylkkäsin kevyttä niin sitten sattui "koistista" leukaan. Pitäs vissiin ymmärtää lopettaa moinen sätkintä ja siirtyä sisätiloihin pumpuleihin niin kuin 99prossaa suomalaisista.. Mutta mistä sitten haastetta arkeen?
Taisin olla se tilastouhri.. Onhan tässä nylkätty vuodesta 1993 ja tätä ennen olen kerran polkassut nilkan ympäri tapaturmaisesti lenkillä joten olihan se todennäköistä että näin aktiivisella harrastamisella jossain vaiheessa jotain sattuu. No, pienet vastoinkäymiset vain kasvattaa, joten hoidetaan kinttu kuntoon ja jatketaan siitä mihin jäätiin, sillä olihan treeni jo hyvällä mallilla..
Jos jollain on hoito-/kuntoutusvinkkejä niin antaa palaa, sana on vapaa.
Maastojuoksun PM-kisat juostaan huomenna Norjan Fredrikstadissa, Teivosta mukana Juna, Tsemiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti