torstai 22. lokakuuta 2009

Sakari Oravan elämäkerta

Sakari Oravan nimi on varmasti monelle Mogulin blogin lukijalle tuttu. Ellei itse ole käynyt Oravan vastaanotolla, niin urheilevasta lähipiiristä todennäköisesti löytyy joku, joka on. Sakari Oravasta on nyt julkaistu myös kirja. Tarja Lappalaisen kirjoittama elämäkerta on nimeltään Urheilukirurgi Sakari Orava – meillä ja maailmalla.

Urheilukirurgi Sakari Orava - meillä ja maailmalla (Päivä Osakeyhtiö)

Lappalaisen kirja ei ole ole mikään pohdiskeleva syväluotaus Oravan elämään, vaan nopeasti lukaistavissa oleva teos, jonka selvittää kannesta kanteen melkeinpä yhdellä istumalla. Kuvia kirjassa ei ole, eli lukija ei pääse tirkistelemään otoksia Oravan vuosien varrella auki leikkaamista tai kiinni kursimista urheilijakuuluisuuksista. Kirjassa käydään läpi Oravan elämän tärkeimpiä käänteitä lapsuudesta nykypäivään, ja kirjailijan kerrontaa elävöittävät sitaatit urheilukirurgin sanomisista.

”Kun ortopedi leikkaa 250 potilasta vuodessa, hän on omasta mielestään jo suurikin asiantuntija ja voi kehua kotona, että on tänä vuonna tullut töitä tehtyä”, kertoo Orava, joka on parhaimmillaan leikannut Turun Mehiläisessä 750 potilasta vuodessa.

Orava haluaa kumota väitteet siitä, että huippu-urheilu olisi itsessään terveydelle vaarallista, tai että urheilija ei tervettä päivää näe: ”Varsinkin kestävyysurheilua harjoittaneet entiset huippu-urheilijat ovat tavallisiin ihmisiin verrattuna huomattavasti terveempiä vanhemmalla iällään… Jos urheilijaa verrataan sohvalla makaavaan, keskikaljaa kittaavaan kaveriin, kyllähän jälkimmäiselle aina huonommin käy.”

Kun Oravalle selvisi, että hän oli amerikkalaisten lääkäreiden tutkimustyö- ja erikoisosaamislistalla maailman paras urheiluvammojen tutkija vuonna 2008, kommentoi hän seuraavaa: ”Tuijotin listaa ensimmäisellä kerralla hämmästyneenä… Listaa tutkiessani laskin leikkiä, että kaikkein tärkeintä on se, ettei yhtään ruotsalaista mahtunut sinne viidenkymmenen parhaan joukkoon. Suomalaisia sen sijaan oli peräti neljä.”

Oravan ääni kirjassa onkin sen parasta antia. Hänet tunnetaan eriomaisena puhujana, joka osaa kertoa asiat sopivasti huumorinpilke silmäkulmassa. Vastaanotolta on tullut itsekin poistuttua monta kertaa suunpielet virneessä, vaikka jalan vamma ei aihetta iloon olekaan antanut. Mikäli on mahdollista päästä kuuntelemaan Oravan luentoa jonnekin, kannattaa mennä.

Lappalaisen kirjan taustalla on kristillinen kustantamo Päivä, ja elämäkerta tuo vahvasti esiin uskonnon merkityksen Sakari Oravan elämässä. Kutsumus näkyy kirurgin työssä esimerkiksi siinä, että jokainen vastaanotolle tuleva ihminen on yhtä tärkeä, eikä hän valikoi potilaitaan. ”Tuli ovestani kuka tahansa – tehdastyöläinen, olympiamitalisti tai kovaa palkkaa tienaava huippu-jalkapalloilija – kohtelen ja hoidan kaikkia heitä yhtä hyvin”, kertoo Orava kirjassa. Toki joskus maailmantähtiä hoitaessa on mielessä sentään käynyt että ”nyt taisi jäädä laskun lopusta yksi nolla pois”.

Tulevaisuuden suunnitelmissa vuonna 1945 syntyneellä Sakari Oravalla on eläkepäivät Espanjan auringossa. ”Pianhan pääsisin eläkkeelle ikäni puolesta, ja pääsenkin varmaan vuonna 2009.” Nähtäväksi jää, malttaako Orava eläkkeelle kuitenkaan jäädä lähiaikoina. Oman takareisivammani seuraava tarkastus on sovittu alustavasti tammikuulle 2010. Mikäli joku on potenut jalkavaivaa pitkään ja ajatellut hyvälle urheilulääkärille menoa, niin mars Turkuun ja pian!

Teksti: Terhi

8 kommenttia:

moguli kirjoitti...

Kurre on paras! Iteltä tää mestari on korjannut oikeasta jalasta nilkan sekä vasemmasta kintusta akilleksen. Molemmat pelittää kympillä!

Oravalla on myös mainio taito kuunnella potilasta ja rauhoittaa tämän "hätä" asiantuntemuksellaan.

olli kirjoitti...

Minäkin olen ollut Sakari Oravan leikattavana. Nuorempana"penikkatautien" takia, jotka paikallinen tohtori täällä Rovaniemellä sai leikkaamalla vain hunompaan kuntoon.
Se jäi siitä leikkauksesta mieleen kuinka huolellisesti kaikki tehtiin, ja kuinka hän ymmärsi heti kuinka tärkeää juokseminen minulle on.
Rovaniemeläis lääkäri ensimmäisen leikkausyrityksen epäonnistuttua, alkoi vain puhumaan että aina ei ihminen voi tehdä sitä mitä haluaa.

Anonyymi kirjoitti...

Orava korjasi sääriluun rasitusmurtuman ja myös polvivamman.Molemmat kunnossa nyt.Heikkous useammalla(myös orava)kirurgilla on se,että jälkihoitoon(mitä saa tehdä,milloin aloittaa,ja kuinka paljon)ei juurikaan panosteta! Sääriluun rasitusmurtuma leikattiin ensin Porin keskus-sairaalassa(Orava antoi sinne ohjeet,eivät noudattaneet),sitten orava korjasi muiden virheet! Kesti 4 vuotta ennenkuin pystyi juoksemaan! Orava kyllä leikkaa jos muut eivät leikkausta suosittele.

Veterano kirjoitti...

Itse olin n. pari vuotta sitten tilanteessa, jossa eräs ortopedi totesi, että "ei tuolle mitään voi tehdä, leikkaus vain pahentaisi" ja sanoma oli se, että voisi miettiä jotain muuta liikuntamuotoa, jos ei kerran juoksemaan pysty. Kantapää ei silloin sallinut juoksemista.

Menin O:lle tsekkaukseen ja homma vaikutti selvältä: "laitetaan kuntoon" totesi ja aika viikon päähän. Kuntoon laittoi: talttausta, siivousta, pitkittäistä rei'itystä akillekseen ja limapussi roskiin.

Sen jälkeen on podettu montaa muuta, mutta kantapää pelaa ! Kiitos osaavan ortopedin, sanoisin !

Anonyymi kirjoitti...

Kurre on yksi johtavista Guruista.

Anonyymi kirjoitti...

Kertokaa ihmeessä, jos keksitte tuosta Oravasta jonkun inhimillisen piirteen. Kuulisin mielelläni edes pienen heikkouden niin menisi jotenkin täydestä. Onko kova polttamaan röökiä vai syökä makkaraperunat aamupalaksi.

Käänteismies

moguli kirjoitti...

Sakke on tosiaankin melkoinen mies. Tiesittekö, että hänellä on niin ilmiömäinen taito piirtää ja niin vahva silmä-käsi koordinaatio, että jopa hänen tekemä ihoviiltokin paranee tavallista nopeammin. Se on niin "soluystävällinen".

Eli, aika pahan kysymyksen kysyit, Käänteismies. Olisiko inhimillinen piirre se, että Orava on nuorena harrastanut niinkin hurjaa lajia kuin nyrkkeily. Siinä hän oli tietenkin Suomen mestari.

Anonyymi kirjoitti...

Nuorten Suomen mestari!