tiistai 27. heinäkuuta 2010

EM + EB

Barcelonan EM-kisat alkavat tänään. Miesten kympillä ovat heti tulessa Matti Räsänen ja Jussi Utriainen. Kumpainenkin on osoittanut kuluvalla kaudella erinomaista kuntoa. Räsänen on parantanut ennätyksiään huomattavasti, ja Utriainenkin on yltänyt aivan enariensa tuntumaan.
Jussi ja Matti Savonlinnan SM-maastoissa. Tsemppiä!

Saapa nähdä kuinka kuuma ja hiostava Katalonian ilta vaikuttaa kisan kulkuun. Tilastokärkenä juoksuun lähtee brittien Mo Farah, joka juoksi huippuaikansa 27.28,86 lähestulkoon soolona EC kympillä. Farahin ystävä ja maanmies Chris Thompson yllätti jopa itsensä keväisellä Stanfordin kympillä, missä hän kellotti 27.29,61. Vuosikausia piinallisessa vammakierteessä kitunut Thompson onkin terveenä miehenä radalle päästessä kuin kevätlaitumelle irti päässyt mullikka. Silloin tanner tömisee ja aitaa (ennätyksiä) kaatuu.

Muita suosikkeja ovat ilman muuta isäntämaan Castillejo, Lamdassen ja Penas. Puolustava euroopan mestari Jan Fitschen oli tuttu näky St. Moritzin lenkkipoluilla. Iloinen Fitschen ei kuitenkaan ole aivan mestaruusvuotensa kunnossa, mutta kamppailee sijoituksesta kahdeksan joukkoon.



Viisipäiväinen etappijuoksu Bornholmin saarella Tanskassa alkoi eilen. Suomalaisia kärkijuoksijoita on usein nähty tässä maratonin mittaisessa kilpailussa. Niin myös tänäkin vuonna.

Miehissä Obed Kipkurui voitti avauspätkänä olleen kympin ajalla 29.56. Osuudelta toisena maaliin saapunut Tanskan viisinkertainen maastomestari Steen Walther jäi Kipkuruista peräti puoli minuuttia. Waltherin loppuaika oli 30.28. Kaksi seuraavaa sijaa menivät ruotsalaisille. Ruotsalaisen huippujuoksijan Ida Nilssonin veli David oli kolmas 30.39, ja viime vuonna Etape Bornholmissa toiseksi sijoittunut Henry Gross neljäs 30.45. Suomen Simo Wannas sijoittui 13. ajalla 32.14.

Naisten sarjassa Sanna Kullberg tykitti metsäpolkuja pitkin kulkevan kybän huippuaikaan 35.29 sijoittuen sillä etapin toiseksi. Päivän nopein nainen oli Tanskan Anne-Mette Aagaard 34.51. 38-vuotias Aagaard on ollut tuttu näky Tanskan maajoukkueessa niin EM-, MM- kuin olympiatasolla. Tänään Etape Bornholm jatkuu 5.8 kilometrin mittaisella dyynipätkällä. Tsemiä suomalaiset!

Tulokset

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Pori Jazz-hölkkä

Lähtötunnelmia. Kuvat otti Teppo Lanne. Kiitokset vielä!

Saavuimme Suomeen keskiviikon-torstain välisenä yönä. Heti aamulla oli kahden tunnin pow-wow koskien salaojaurakkaa. Hyvä ystäväni kaivurimies Asko ja kaupungin henkilöt pääsivät lopulta konsensukseen suoritettavista kaivuista, ja eiku hommiin. Se päivä menikin sitten puutteellisten yöunien aiheuttamassa koomassa urakoiden.

Perjantaina kerkesin jo lenkille, ja kävin Koukun poluilla fiilistelemässä. On se metka tunne, kun syke ei meinaa nousta yli sadan. Sen verran oli pää pilvissä, että unohdin nostella jalkoja tarpeeksi korkealle. Niinhän siinä kävi, että tein kuperkeikan metsäpolulla. Onneksi ei tullut kosmeettisia vammoja kummempia...

Tänään kipaistiin sitten perinteinen Pori Jazz-hölkkä Kirvatsin maisemissa. Porukkaa oli paikalla kivasti, ja sää oli mitä mainioin. Lämpötila kohosi auringonpaisteessa reilusti päälle kahdenkymmenen asteen.

Tarkoitus oli kuulostella, miltä oma meno tuntuu. Ei siis ollut mitään aavistusta kilpailuvauhdista, joten vertailua saatoin tehdä vain tehtyihin harjoituksiin. Jo ensi metreistä olimme Karran Tommin kanssa kahden keulassa. Eka kilsa juostiin sulassa sovussa Porin keskustassa noin 3.30 vauhtia. Varsin verkkaista siis, mutta eipä siinä kovempaakaan uskaltanut mennä...

Kirvatsiin! Ehtoolla siellä veivaa N.E.R.D ja Massive Attack. Karmakoma...

Pohjoisrannan kapeilla polkupätkillä Tommi meni keulaan, ja vauhtikin taisi kiihtyä, olisko ollut jotain 3.25 luokkaa. Kirvatsiin sillan kautta puikattuamme siirryin vuorostani johtopaikalle. Tiesin Tommin erinomaiset kirikyvyt, ja koitin siinä vikalla kahdella-kolmella kilsalla parhaani mukaan hiillostaa. Eipä se Karran poika perästäni minnekään tippunut, vaan takiaisen lailla roikkui askeleen päässä. Puolisen kilsaa maalista Tommi sitten lähti omille teilleen. Ei mulla vaihtunut rytmi, vaikka yritystä kyllä oli :)

Garmin näytti matkaksi 7.7km ja loppuajakseni sain 26.15. Yllättävän hyvin siis kulki. Ennakkoon mua oli varoiteltu huonon kulun olevan 3-5 päivää korkealta tulon jälkeen. No, enpä mää siellä korkeallakaan juuri havainnut ohuen ilmanalan vaikutuksia...


Tulokset

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Viimeisiä viedään

Eilen käytiin minigolfissa Suomi-Ruotsi maaottelu. Kuten yleensä, Finnkampenissa kävi huonosti. Hauskaa oli silti!
Suomi-tytöt ja Ruotsi-pojat
Suuruuksien jalanjäljillä. INNsport neuvoo ja auttaa.
Kuka maailmanmestari on kuvassa? Btw. urheilukenttä on päivittäin ihailtavan aktiivisessa käytössä. Kentälle mahtuvat niin maailmanhuiput kuin kaltaisemme kuntoilijatkin. Eikä todellakaan tarvitse kuunnella asiatonta poskensoittoa korkeushyppypatjoilta, kuten valitettavasti Suomessa.
Pauliina ja Terhi
Sunnuntain perinteisellä pitkällä lenkillä piipahdimme kurkkaamassa Morteratschin jäätiköt ja kuohuvat kosket.



Viime päivien treenit:

Pe: ap. 12km, ip. 10km
La: ap. 21km, sis. 16km TV, ip. 7km
Su: 24km
Ma: ap. 11km + kiihdytykset, ip. 10km + kiihdytykset
Ti: ap. 13km kevyt-VL + kiihdytykset, ip. 8km
Ke: 8km

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Lomalukemista: Charlie Spedding


Charlie Spedding on suomalaisille kenties hieman tuntemattomampi brittijuoksija, mutta Speddingin viime vuonna julkaisemaa teosta From Last to First voi lämpimästi suositella juoksukirjallisuuden ystäville. Kirja kertoo poikkeuksellisen vahvatahtoisen juoksijan tarinan urheilullisesti lahjattomasta pikkupojasta kansainvälisen tason huippujuoksijaksi. Teoksen nimi on siis sangen osuva.

Speddingin paras arvokisasaavutus oli Los Angelesin olympia-maratonin pronssisija, ja muita merkittäviä arvokisasijoituksia olivat Soulin olympiamaratonin kuudes sija sekä Ateenan EM-kisojen 10 000 metrin kahdeksas sija. Charlie Speddingin vuonna 1985 tehty maratonennätys 2:08:33 on edelleen paras englantilaisen koskaan juoksema aika. Iso-Britannian ennätys se ei sentään ole, vaan se kunnia kuuluu walesilaiselle Steve Jonesille tuloksella 2:07:13. Lisäksi Spedding on edelleen viimeisin britti, joka on saavuttanut olympiamitalin maratonilla, miehet ja naiset mukaan lukien.

Spedding aloitti tavoitteellisen juoksuharjoittelun 16-vuotiaana. Kuten moni muukin juoksija, Charlie haaveili arvokisamenestyksestä ja olympialaisiin pääsystä. Vuosien sitkeällä työllä hän nousi kotimaassaan kansalliselle tasolle, mikä 70- ja 80-luvun Britanniassa merkitsi sangen hyviä tuloksia. Uraa haittasivat kuitenkin pahat akillesvaivat, jotka vaativat useita leikkauksia ja rikkoivat harjoittelua kuukausiksi kerrallan. Ja kuten arvata saattaa, harjoittelu tapahtui tavallisen päivätyön ohessa, mikä ei ollut aina helppoa.

Tarina etenee kohtaan, jossa 28-vuotias Charlie pohtii vakavasti juoksu-uraansa kaikilta kannoilta. Hän päättää haluavansa katsoa, mihin omat juoksijanlahjat riittävät, ja toteuttaa sen tekemällä kaiken astetta huolellisemmin, tarkemmin ja päättäväisemmin. Vastoin odotuksia Spedding juoksee Iso-Britannian mestariksi, pääsee mukaan arvokisoihin ja lopulta voittaa olympiapronssia.

Valtavan tahdonvoiman merkitystä Speddingin tulosten takana kuvaa hyvin seuraava lainaus liittyen Soulin olympialaisiin, missä Charlie taisteli itsensä kuudenneksi loukkaantumisesta ja puutteellisesta harjoittelusta huolimatta:

”I have looked at my '88 training diary several times, and there is nothing in it to suggest I was going to run the way I did. There is a conclusion to be drawn from this. If you don't believe the mind is the most important factor in athletic performance, it's quite simple – you are wrong... It was a goal I had made sitting on a cold, dark road when I was too tired to run up a hill. If you don't believe it is vital to know what you want, why you want it and how much you want it, it's quite simple – you are wrong.”
Kuten Suomessakin, on Iso-Britanniassa kestävyysjuoksun yleinen taso muutamaa tähteä lukuunottamatta romahtanut verrattuna 70- ja 80-lukuihin. Myös Spedding murehtii tätä kirjassaan:

”If I, or any of my contemporaries, were running now we would have fewer serious injuries thanks to the progress in treatment. We would be able to train more scientifically, thanks to the developements in training, technology and psychology. We would have less pressure to earn a living, thanks to the money that is available through lottery funding. With all these benefits I believe that most, if not all, the British runners I competed against would have produced faster times if they were running now, that they did in the 1980s. So why, why, why are today's best British runners running slower times than we did twenty to thirty years ago?”
Charlie Speddingin juoksuelämäkerta ei kuitenkaan ole pelkästään tarina siitä, kuinka ennen miehet olivat rautaa ja miten asia on nykyään toisin. Kirja kertoo siitä, kuinka tärkeää on löytää elämässään jotain, missä pärjää ja mistä pitää, ja koettaa tehdä siinä parhaansa. Tärkeintä ei kenties olekaan aina määränpää, vaan se, että on matkalla. Spedding ei nimeä uransa hienoimmaksi hetkeksi sitä, kun hän tuli mitalistina olympialaisissa maaliin. Parasta kaikessa oli pieni hetki kilpailun aikana, kun hän tajusi vihdoinkin elävänsä unelmaansa juoksemalla olympiamaratonin kärjessä kovempaa, paremmin ja rohkeammin kuin koskaan ennen.

Teksti: Terhi



http://www.charliespedding.com/
Charlie Spedding Interview
The Power of 10 (tilastot)

torstai 15. heinäkuuta 2010

Val Roseg


Val Roseg on vuorien välinen vehreä laakso, joka St. Moritzista katsoen lähtee Pontresinan kylästä ja päätyy yli neljän kilometrin korkuisen vuoren Berninan juurelle. Laakson pohjalla virtaa kirkas vuoristopuro, joka saa voimansa mm. vuorten välisten jäätiköiden sulamisvesistä. Alppijäätiköt sulavat vuosittain ilmaston lämpenemisen seurauksena useita metrejä. Maamerkeistä voikin seurata, missä jäätikön reuna on sijainnut esimerkiksi vuosikymmen sitten. Idyllisen laakson päädyssä sijaitsee hotelli, jonne kertyy matkaa Pontresinasta noin seitsemän kilometriä. Tie nousee tällä matkalla noin 250 metriä, hotellin sijaitessa noin 2000 metrin korkeudessa.


Reitti on maisemiltaan yksi upeimpia, missä olen ikinä juossut. Olenkin kivunnut tämän pätkän nyt jo kolme kertaa. Kahdella ensimmäisellä kerralla kyseessä oli ns. pitkä kevyt lenkki: 24 ja 28km. Kolmannella kerralla, eli tänään, kokeilin viiden kilometrin mittaista ylämäkivetoa. Verkkasin St. Moritzista viitisen kilsaa Pontresinaan.

Murmeleita (marmota marmota) voi myös bongata Val Rosegissa.

Sen verran oli lämmintä jo aamuysiltä, että viskasin t-paidan erään puupinon päälle. Nopea aurinkolasien kuivaus ja eiku menoks. Jo eka kilsa näytti missä vauhdeissa tänään madellaan. Vaikka kyseessä piti olla ns. TV-kova, kilsavauhti oli vain noin 4.00! Toisella kilometrillä vauhti hidastui entisestään, tosin kipuamista kertyi rontti 62 metriä, kun ekassa se oli vain 27 metriä. Kolmannella kilsalla ohitin hevosen vetämät vaunut, jossa eläkeläiset iloisesti hurrasivat ohittajalle.


Vikalla kahdella kilsalla nousukulma hieman tasoittui, noususumman ollessa noin 40 metriä kilsaa kohden. Sen verran piti lopussa vielä tsempata vastaan kävelevien retkeilijöiden edessä, että vitonen venyi ylipitkäksi. Eihän sitä kehtaa pysähtyä keskelle vaeltajien porukkaa huohottamaan! Sinänsä hengitys pelasi ylämäkeen ihan hyvin. Jos jossain sen ylämäen huomasi, niin jaloissa. Voimat meinasivat loppua, mutta eiköhän sitä tuosta tullut lisää. Täytyy myöntää, että hetken kävi jo mielessä, että loppuloman kierrän vain urheilukenttää...

Paluumatkalla Rosegista alamäkeen verkastessa vauhti oli suurin piirtein sama kuin ylämäkeen kovaa juostessa. Tempaisin alamäessä kokeeksi vielä yhden kilsan 3.20, kun oli sen verran kulku päällänsä. Kyllä siinä lonkat aukeaa ja alavatsan lihakset joutuu koville, kun yrittää pitää ryhdikästä juoksuasentoa, ns. aktivoitua. Loppuverkan raahautuminen St. Moritziin kerrytti treenin määräksi kilsoja puolimaratonin verran.

Ti: ap. 10km, ip. 17km, sis. 2x(2km/1.5km/1km)/pal. 2min + laskettelut
Ke: ap. 20km, ip. 5km
To: ap. 21km, sis. 5km TV-kova ylämäkeen + 1km alamäkeen, ip. 6km

Lisää kuvia

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Puolivälissä

Moni kotimainen huippu hioo EM-kuntoaan St. Moritzin maisemissa.

Viimeksi kirjoitin, etten ole pahemmin huomannut korkean ilmanalan vaikutuksia kropassani tai harjoituksissani. Nyt voin kertoa, että huomattu on :) Torstain tasavauhtisella lenkillä vauhdit olivat noin 10 sekkaa hitaampia verrattuna samaan rasitustunteeseen merenpinnan tasolla juostuna.

Myös Marius Bakkenin muistiinpanojen periaatteet anakynnyksen putoamisesta 10 pykälällä yli 1800 metrin korkeudessa harjoiteltaessa pitävät paikkansa. Lauantain TV-kovalla en saanut sykkeitä millään nousemaan samalle tasolle, mitä ne olivat olleet vastaavassa harjoituksessa aiemmin kotimaassa. Vauhti sentään oli sitä, mitä piti :)

Pe: ap. 10km, ip. 11km
La: ap. 13km, sis. 5km TV-kova + laskettelut, ip. 9km
Su: 28km
Ma: 10km