Val Roseg

Val Roseg on vuorien välinen vehreä laakso, joka St. Moritzista katsoen lähtee Pontresinan kylästä ja päätyy yli neljän kilometrin korkuisen vuoren Berninan juurelle. Laakson pohjalla virtaa kirkas vuoristopuro, joka saa voimansa mm. vuorten välisten jäätiköiden sulamisvesistä. Alppijäätiköt sulavat vuosittain ilmaston lämpenemisen seurauksena useita metrejä. Maamerkeistä voikin seurata, missä jäätikön reuna on sijainnut esimerkiksi vuosikymmen sitten. Idyllisen laakson päädyssä sijaitsee hotelli, jonne kertyy matkaa Pontresinasta noin seitsemän kilometriä. Tie nousee tällä matkalla noin 250 metriä, hotellin sijaitessa noin 2000 metrin korkeudessa.

Reitti on maisemiltaan yksi upeimpia, missä olen ikinä juossut. Olenkin kivunnut tämän pätkän nyt jo kolme kertaa. Kahdella ensimmäisellä kerralla kyseessä oli ns. pitkä kevyt lenkki: 24 ja 28km. Kolmannella kerralla, eli tänään, kokeilin viiden kilometrin mittaista ylämäkivetoa. Verkkasin St. Moritzista viitisen kilsaa Pontresinaan.

Murmeleita (marmota marmota) voi myös bongata Val Rosegissa.

Sen verran oli lämmintä jo aamuysiltä, että viskasin t-paidan erään puupinon päälle. Nopea aurinkolasien kuivaus ja eiku menoks. Jo eka kilsa näytti missä vauhdeissa tänään madellaan. Vaikka kyseessä piti olla ns. TV-kova, kilsavauhti oli vain noin 4.00! Toisella kilometrillä vauhti hidastui entisestään, tosin kipuamista kertyi rontti 62 metriä, kun ekassa se oli vain 27 metriä. Kolmannella kilsalla ohitin hevosen vetämät vaunut, jossa eläkeläiset iloisesti hurrasivat ohittajalle.

Vikalla kahdella kilsalla nousukulma hieman tasoittui, noususumman ollessa noin 40 metriä kilsaa kohden. Sen verran piti lopussa vielä tsempata vastaan kävelevien retkeilijöiden edessä, että vitonen venyi ylipitkäksi. Eihän sitä kehtaa pysähtyä keskelle vaeltajien porukkaa huohottamaan! Sinänsä hengitys pelasi ylämäkeen ihan hyvin. Jos jossain sen ylämäen huomasi, niin jaloissa. Voimat meinasivat loppua, mutta eiköhän sitä tuosta tullut lisää. Täytyy myöntää, että hetken kävi jo mielessä, että loppuloman kierrän vain urheilukenttää...

Paluumatkalla Rosegista alamäkeen verkastessa vauhti oli suurin piirtein sama kuin ylämäkeen kovaa juostessa. Tempaisin alamäessä kokeeksi vielä yhden kilsan 3.20, kun oli sen verran kulku päällänsä. Kyllä siinä lonkat aukeaa ja alavatsan lihakset joutuu koville, kun yrittää pitää ryhdikästä juoksuasentoa, ns. aktivoitua. Loppuverkan raahautuminen St. Moritziin kerrytti treenin määräksi kilsoja puolimaratonin verran.

Ti: ap. 10km, ip. 17km, sis. 2x(2km/1.5km/1km)/pal. 2min + laskettelut
Ke: ap. 20km, ip. 5km
To: ap. 21km, sis. 5km TV-kova ylämäkeen + 1km alamäkeen, ip. 6km

Lisää kuvia