Ohessa pari aamulla simmut ristissä stetson-menetelmällä valittua kuvaa, lisää jatkossa kunhan tässä kerkee. Meni meinaa aika myöhään, kun ehtoolla oli vielä Placebon keikka Helsingin jäähallissa..
Jussi ja Säippä viimeisten kierrosten kapinoissa.
Matte jyräsi mahtavasti Kalevalaisiin.
Varsinaisten PM-kymppien jälkeen juostiin kansallinen kymppitonnin kisa. Siinä ripeintä vauhtia pitivät Joni Hulkko ja Kari Virtanen. Ukot juoksivatkin keliin nähden kelpo ajat: 32.33,54 ja 32.34,38. Naiset juoksutettiin samassa lähdössä miesten kanssa ja ilmeisesti kierroslasku meni järjestäjillä sekaisin, kuten aina näissä "sekalähdöissä". Siis jaksaa edelleen ihmetyttää tää suomalainen tapa järjestää kestokisoja tyyliin "antaa akkojen laskea ite kierroksensa".. No nyt kävi niin että Laakson Lompottaja Matleena Pankakoskelle saatiin virallisiin tuloksiin ajaksi 36.33,29. Todellisuudessa tuo on kierroksen vajaan matkan väliaika. Onneksi juoksijat itse ja muutama huoltaja tiesivät koko ajan todellisen tilanteen. Kenttäkuulutuksen ja kellon perusteella Matleena juoksi täyden matkan hienosti A-luokan aikaan n. 37.52. Ajat pitäisi kyllä löytyä maalikameranauhalta.. Tuloksissa muidenkin naisten ajat vaikuttavat olevan kierroksen vajaalta matkalta.
Tulokset
Placebon keikasta: Lämmittely aktiksi oli vaihtunut Manboy. Porilaislähtöinen bändi aloitti ihan hyvin, mutta kun kamat hajos (Karolla basso ja Antilta katkes skebasta kieli) niin koko homma meinas mennä vitsiksi. On se nyt kumma ettei noinkin kokenut kokoonpano osaa ottaa tilannetta haltuun. Kun tupa on täysi, niin ei silloin saa olla "anteeksi me nyt ollaan vaan tämmösiä kotimaisia, älkää ny vaan liikaa innostuko"-asenteella, ryhtiä touhuun!
Siinä missä Nine Inch Nails jyräsi yleisönsä vajaat pari kuukautta sitten runnomalla valmiiksi mietityn paketin henkeäsalpaavalla temmolla ja äärimmäisen tiukasti antoi Placebo rennomman, jopa välittömän vaikutelman. Bändin läsnäolo, karisma ja intensiteetti olivat sitä luokkaa että lavasteina olleet videotaulut olisi voinut jättää ripustamatta (ne filmit oli kyl niin huonoja, soittakaa Antonille). Setti oli alkuun ehkä pliisu, mutta parani loppua kohti. Oikeastaan vasta encoressa oli semmosta meisinkiä mitä lähdin hakemaan. Soundit oli melko ookoot. Vokaalit kuuluivat selkeästi, mutta kitaravalli puuroutui aika pahasti, joten siihen olis kaivannut selvempää erottelua. Ei pöllömpi ehtoo.
Lanzan Ironmanin voittaja Tiina Bomanin kisaraportti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti