Satasen ensikertalainen ei olekaan kuka tahansa tallustaja, vaan maratonin tuore Suomen mestari Anssi Raittila Viipurin Urheilijoista. Päätinkin hieman kysellä ennakkotunnelmia Anssilta sekä Suomen joukkueessa kokemusta edustavalta Endurancen Asmo Aholalta. Satasen SE-miehellä (7.01.36 -06) Teivo Stayersin Saavalaisen Petrillä oli myös sanansa sanottavana :)
Anssi Raittila
Mogulin blogi: Onnittelut vielä kerran Suomen mestaruudesta ja henk.koht. ennätyksestä! Raastoon kirjoititkin harjoittelustasi ja ei voi kuin ihmetellä palautumiskykyäsi kovista harjoitus- ja kilpailujaksoista. Miten palautuminen on nyt sujunut SM-maralta ja oletko kenties tehnyt jotain "erikoistreeniä" satasta varten, vai eroaako harjoittelu/valmistautuminen ultraan mitenkään maratonista?
Anssi Raittila: Kiitos. Ensimmäinen viikko SM-maratonin jälkeen oli melko vaikea, mutta sen jälkeen juoksu on kulkenut taas ihan hyvin. Olen harjoitellut SM-maratonin jälkeen määrällisesti melko vähän (juoksua n. 120 km/vk + jonkin verran korvaavia). Tuohon on mahtunut pari 40 km lenkkiä, muttei mitään sen pidempiä. Tavoitteena on ollut lähinnä kunnon säilyttäminen ja pitää jalat kunnossa, ettei satanen kaatuisi ainakaan jalkavaivoihin.
Mb: Juokset siis ensimmäisen 100km kisasi ensi lauantaina Italian World Cupissa/EM-kisoissa. Olet toki juossut ennenkin pitkiä kisoja, mutta jännittääkö lauantain kisa mitenkään?
AR: Jännittää, varmaan enemmän kuin mikään kisa koskaan.
Mb: Kumpi oli kauden päätavoite, SM-mara vai 100km MM-kisa?
AR: Alunperin 100km oli ehdoton päätavoitteeni. Syyskuussa hyvin menneen Jungfrau-maratonin jälkeen alkoi kuitenkin tuntua siltä, että SM-maratonilla saattaisi olla mitalisaumaa, ja viimeiset neljä viikoa ennen SM-maratonia keskityin puhtaasti maratonille, ehkä jopa hieman 100km:n kustannuksella. Alkuperäinen suunnitelmani oli juosta syys-lokakuussa ainakin pari ylipitkää (50-60km) lenkkiä, mutta se ei tuntunut SM-maratonia ajatellen järkevältä, kun takana oli monta pitkää kisaa lyhyen ajan sisään.
Mb: Millaista taktiikkaa olet kilpailuun miettinyt? Onko suomalaisten välillä viritelty yhteistyökuvioita vai soveltuuko semmoinen mitenkään ultrakisaan?
AR: Alustava taktiikkani on juosta tasaista 4 min/km-vauhtia niin pitkään kuin mahdollista. Ainakin Petellä saattaa olla melko samanlainen taktiikka, mutta muista en tiedä. Varmaan jokaisen kannattaa juosta omaa vauhtiaan muista välittämättä.
Mb: Mihin kaikkeen satasen kisan kilpailutilanteessa joutuu varautumaan ja onko jossain vaiheessa matkaa odotettavissa ns. haasteita?
AR: Eniten olen huolissani energian riittävyydestä ja mahdollisista vatsavaivoista. Uskoisin, että ensimmäiset 60-70 km menee suhteellisen helposti, mutta loppu tullee olemaan vaikea.
Mb: Millaiseen lopputulokseen olet tyytyväinen?
AR: Alle seitsemän tunnin aikaan, sijoituksesta riippumatta. Tietysti maaliinpääsykin on arvo sinänsä, enkä aio keskeyttää ilman pakottavaa syytä.
Mb: Olet ahkerasti kilpaillut Keski-Euroopassa mm. vuoristokisoissa. Miten tulit sinne alun alkaen lähteneeksi ja mikäs niissä (ja myös ultramatkoissa) viehättää?
AR: Halusin kokeilla jotain erilaista kisaa. Kaupunkimaratonit alkoivat jo hieman kyllästyttää, kun tuloskehitystä ei ollut tullut pitkään aikaan.Vuorikisat ovat kivaa vaihtelua ja ovat vaikuttaneet positiivisesti myös maratontuloksiini. Jos asuisin Keski-Euroopassa, saattaisin keskittyä pelkästään vuorijuoksuihin, mutta täältä käsin homma on hieman hankalampaa. Ultramatkoillekin motiivina on ollut lähinnä kokeilunhalu. Tarkoitukseni ei ole välttämättä siirtyä pysyvästi ultramatkoille, vaan lähinnä laajentaa skaalaa.
Asmo Ahola
Mb: Mikäs on tämän hetkinen kunto ja terveystilanne?
Asmo Ahola: Kunto tuntuu hieman paremmalta kuin ennen viime vuoden satasta, mutta ainahan se ei ratkaise lopputulosta. Mm. vatsan toiminta on tärkeässä osassa juoksun onnistumiselle ja mulla yks toinen seikkakin. Jalat eivät pitäisi olla ongelma esim. kramppeja ei ole tullut koskaan toisin kuin muille. Vuosi sitten operoitu oikea kantapää (luun talttaus, luukalvon poltto, jänteen putsaus) ei ole vieläkään kunnossa. Esim aamulenkkien alussa ekat n. 3km ovat vaikeita, kun kantapäähän koskee. Toisaalta ei se ole niin paha, että treenejä olisi pitänyt jättää väliin. Tällä tavalla (=juoksemalla) se ei ainakaan parane, joten kisan jälkeen rauhoitan sen lähes täysin ja toivottavasti se siten tulee kuntoon.
Mb: Millä mielin olet lähdössä kisaan ja mihin tulokseen olet tyytyväinen?
AA: Hieman rauhallisemmalla mielin olen nyt kuin aiemmin, sillä valmistautumisaikaa on ollut nyt hieman enemmin kuin muilla kerroilla. Ennätystä siis lähden hakemaan eli n.7h 15min paikkeilla olevaa aikaa.
Mb:Suomen joukkueen kokoonpano on tänä vuonna varsin mielenkiintoinen. Minkälaista panosta odotat joukkueelta?
AA: Kaikkien onnistuessa kykyjemme mukaan saatamme joukkuekisassa olla jopa 4-6 joukossa. Toisaalta mitalikaan ei välttämättä ole "kaukana". Tähän päästäksemme tulisi muutaman vahvan maan joukkuejäsenen epäonnistua. Niin on monelle käynytkin heidän aloittaessaan liian lujaa. Siinä piilee siis meidän mahdollisuutemme.
Mb: Olet melkoinen ikoni suomalaisessa kestävyysjuoksussa, mm. päättymätön SM-maastoputki, pioneerina suomalaisen ultrajuoksun (uuden tulemisen) eturintamassa jne. Mistä löytyy vielä kipinää yhä uusiin haasteisiin kun esim. Comradeskin on valloitettu?
AA: Haasteitahan riittää. Mikä ettei ens vuonna vielä MM-100:lle taikka sitten Ranskaan 50 mailin maastoMM-ultraan. Samoin Comrades 2010 ylämäkivuosi. Motivaatiota siis riittää näiden uusien ultrien tiimoilta. Myös nuo veteraanien SM-maastot ovat pienenä houkuttimena PaVi:n joukkueessa. Tietenkin varsinaiset SM-maastot ovat tärkeät. Niissä täytyy saada 30 kertaa putkeen täyteen, kun se on vain kolmea kertaa vajaa. HCM:lläkin ois yks haaste, mitä pitäisi yrittää. Lisäksi ja ennen kaikkea en osaa olla juoksematta, se on elämäntapa!
Petri Saavalainen
Mb: Mikä on miehen vire ja tavoite?
Petri Saavalainen: Alla on huono kuukausi. Peruslenkkii on tullut mätettyä paljon mutta mihinkään ei kulje. Ensisijainen tavoitteeni on päästä maaliin. Olen siinä kunnossa, että kaiken mennessä nappiin on seitsemän tunnin alitus realistista, mutta kuten viime kerrallakin (EM-100km 2006) takareidet ovat pahin ongelmakohta. Ne tulevat jossain vaiheessa varmasti kiristelemään ja sitten nähdään millä tyylillä se loppumatka tullaan. Kävelemään en tosin ala.
Mb: Suomelta on kisaan lähdössä mielenkiintoinen kokoonpano. Oletteko sopineet minkäänlaisesta yhteistyöstä?
PS: Ei tuollaisessa kisassa voi juurikaan mitään yhteistyötä tehdä. Jokainen juoksee omaa kisaansa ja kaikkien pitää löytää oma rytminsä. Vauhti on kuitenkin niin hiljaista, ettei mistään peesistä ole niin paljon hyötyä kuin kovemmissa vauhdeissa. Toisaalta matka on myös sen verran pitkä, ettei kenen tahansa vauhtiin voi suinpäin lähteä mukaan. Oleellisinta on siis juosta taloudellisesti ja tasaisesti omaa rentoa rytmiä. Tunteella, pitää vetää tunteella!
Mb: Entäs se joukkuekisa, mitaleille?
PS: Meillä on kohtuullisen hyvä joukkue. Ei me tietenkään mistään voitosta taistella, mutta kaiken mennessä nappiin voi sijoituskin olla realistisen hyvä! Joku Shvetshov voi tietenkin vetää vaikka ME:n ja Venäjällä on mukana muitakin kovia kavereita. Onhan noita muitakin hyviä joukkeita, kuten Espanja, Italia, Usa, Japani, Ranska jne. Anssi on hyvässä kunnossa ja voi juosta 6.30-6.40 ajan. En yhtään yllättyisi kovemmastakaan tuloksesta. Aholan Asmokin tulee takuuvarmasti hyvässä ajassa maaliin.
Suomea Italiassa edustavat em. lisäksi Arto Ahola (7.42.25 -05), Harri Anttila (8.58.47 -07) ja 100km Suomen mestari mallia 2008 Kari Salomaa (7.55.04 -08).
Ei muuta kuin lykkyä tykö koko porukalle!
Kisajärjestäjän kotisivut
Seppolan spekuloinnit
Osallistujaluettelo
Reittikartta
SUL:n juttu
IAU
3 kommenttia:
RAASTAKAA NIIN PERKELEESTI!!!!!
Joku kyseli tulospalvelusta. Seppolan MM-100-threadiin tihkunnee tietoja paikan päältä.
Täytyy kahtella josko saisin lauantaina jonkin sortin yhteyden itse Pylvikseen. Ei sitä silti kehtaa kesken kisan hirveästi häiritä...
Haha.. oli loistokommentit. Anssi ja Asmo luottavaisina ja oikealla tavalla itsevarmoina. Ja sit Pete: ei kulje mihkään ja jalat on jumissa. Ihme.. mä kun odotin et Pete uhois miten valmistautumiset on menneet ihan putkeen ja jalat on rennoimmillaan. No mut raastakaa nyt perkele! -Happo
Lähetä kommentti