Sonian tarina

Lahjavinkki pukinkonttiin: Sonia: My Story

Sonia O’Sullivanista tulee usein ensimmäisenä mieleen pitkä, hoikka irlantilaisjuoksija, joka päihitti kilpailijansa armottomalla 150 metrin loppukirillään. Arvokisoissa O’Sullivan oli erittäin tuttu näky palkintopallilla tai vähintään pistesijoilla yli vuosikymmenen ajan. Menestystä tuli radalta eri matkoilta 1500 metristä 10 000 metriin, ja mestaruuksia löytyy myös maastojuoksusta. Sonia hallitsi Grand Prix–sirkusta naisten ratamatkoilla 1500 metristä ylöspäin muutaman vuoden ajan 90-luvun puolenvälin tienoilla.

O’Sullivanin menestys ja ahkera kilpaileminen huipputasolla luovat helposti mielikuvan poikkeuksellisen kylmähermoisesta kilpailijasta ja raudanlujasta voitontahdosta. Juoksijan elämänkerta kertoo kuitenkin sangen erilaista tarinaa. Menestyksen takaa paljastuu herkkä ja epävarma urheilija, jonka oli mestaruuksista ja huipputuloksista huolimatta vaikea uskoa omiin kykyihinsä juoksijana. Hermoilu pilasi lukuisia kisoja. Ajatukset harhailivat kesken kilpailun. Huonosti menneitä kisoja O’Sullivan saattoi murehtia viikkokaupalla, ja valmentajat sekä lähipiiri joutuivat valamaan uskoa urheilijaan kerta toisensa jälkeen.

Harjoittelu

Paras lääke, minkä Sonia epävarmuutensa voittamiseksi keksi oli äärettömän kova harjoittelu. Jos tiesi pystyvänsä kuntonsa puolesta juoksemaan takuulla kovempaa kuin kilpakumppanit, pystyi kisoja voittamaan, vaikka hermoilu vaatikin veronsa. Lienee todennäköistä, että O’Sullivanin parhaat tulokset radalla jäivätkin tekemättä. Kirjassaan hän esimerkiksi arvioi pystyneensä parhaimmillaan juoksemaan 5000 metriä noin 15 sekuntia kovempaa kuin kisoissa koskaan juoksi.

Kovinta harjoittelu oli vuosina 1993-1996. Kiinalaisten naisjuoksijoiden hirmutulokset mielessään O’Sullivan nosti harjoittelunsa määrää ja laatua. Kirjassa todetaan harjoittelun olleen tuolloin pakkomielteenomaista. Esimerkkinä tyypillisestä rataharjoituksesta Sonia mainitsee 3000 m + 2000 m + 1000 m kahden minuutin palautusajalla aikoihin 8.45, 5.40 ja 2.40. Välillä meni kovempaakin. Ellei tavoitteisiin päästy, saatettiin seuraavana päivänä kokeilla uudestaan.

Elämässä ei ollut lopulta juurikaan muuta kuin juoksu, muutama treenikaveri sekä elämänkumppani Kim McDonald, jota Sonia kutsui leikkisästi kirjainyhdistelmällä ABC: Agent, Boyfriend and Coach. Olympiavuonna 1996 O’Sullivan ajautui pahaan henkiseen ja fyysiseen ylirasitustilaan. Lopullinen romahdus tapahtui juuri Atlantassa, eikä toipuminen ehtinyt tapahtua kunnolla edes seuraavaan vuoteen mennessä. Irtiotto McDonaldista ja sitä seurannut muutos valmennuksessa sekä ihmissuhteissa toivat lopulta juoksuhalut takaisin.

Doping

Sonia O’Sullivanilta on usein kysytty, kuinka paljon häntä harmittaa olympialaisten neljäs sija Barcelonassa 1992, kun edellä olleista juoksijoista yksi jäi kiinni dopingtestissä seuraavana vuonna ja kisan voittaja kuoli aikanaan epämääräisiin, mahdollisesti dopingista johtuneisiin sydänoireisiin hieman yli 40-vuotiaana. Vuonna 1993 Stuttgartin 3000 metrillä O’Sullivan oli neljäs kolmen kiinalaisen takana ja 1500 metrillä toinen –edellään jälleen kiinalaisjuoksija. Samana vuonna kiinalaiset juoksivat edelleen voimassa olevat käsittämättömän kovat maailmanennätykset monilla naisten ratamatkoilla. Jos kiinalaisten ennätyksiä ei olisi hyväksytty, olisi O’Sullivankin ollut aikanaan maailmanennätyksen omistaja.

Kirjassaan Sonia kertoo tietoisesti päättäneensä olla välittämättä edellä mainituista asioista. Jos urheilija ei jää testeissä kiinni, on häntä vastaan juostava kilpaa ja koetettava pärjätä parhaansa mukaan. Kiinalaisten hirmutulokset puolestaan auttoivat O’Sullivaniakin kehittymään. Vuosien ajan hän pyrki saavuttamaan heidän tulostasonsa, ja ellei tällaista tavoitetta olisi ollut, kenties omatkin tulokset olisivat jääneet vaisummiksi.

Nykyään Sonia O’Sullivan suostuu kuitenkin jo myöntämään, ettei hän usko kiinalaisten juosseen maailmanennätyksiä vuonna 1993 ilman dopingin apua.

Sonia Helsingissä 1994 filmipokkarilla ikuistettuna.

Olympialaiset ja muut arvokisat

Sonia O’Sullivan osallistui neljiin olympialaisiin vuosina 1992-2004. Olympiapaikka oli lähellä myös jo vuonna 1988. Alle 18-vuotias O’Sullivan juoksi 3000 metrillä ajan 9.01 vuonna 1987, mikä alitti kyseisen matkan olympiarajan. Säännöt olivat kuitenkin tuohon aikaan sellaiset, että osallistumiseen oikeuttava tulos täytyi tehdä samana kalenterivuonna kuin olympialaiset järjestettiin. Varsinaisena olympiavuonna Sonia ei loukkaantumisien vuoksi kyennyt edellisvuoden vauhtiinsa.

Uran ehdoton huipentuma olympiakullan muodossa jäi O’Sullivanilta kuitenkin saavuttamatta. Barcelonassa 1992 sijoitus 3000 metrillä oli neljäs. Atlanta 1996 oli puolestaan irlantilaisjuoksijan uran pohjenoteeraus, kun loppuunpalanut urheilija keskeytti 5000 metrin finaalin kaksi kierrosta ennen maalia, eikä selviytynyt 1500 metrillä alkueristä jatkoon. Vuonna 2000 Sydneyssä tuli uran ainoa olympiamitali: hopeaa 5000 metriltä äärimmäisen tiukan loppukirin Gabriela Szabolle hävinneenä. Lisäksi 10 000 metriltä irtosi kuudes sija. Ateenassa 2004 uraansa jo jäähdyttelevä perheenäiti O’Sullivan osallistui vielä kerran olympialaisten 5000 metrille, ja tuli maaliin finaalin viimeisenä eli sijoitus oli 14.

O’Sullivan oli Euroopan mestari 3000 metrillä Helsingissä 1994 ja maailmanmestari 5000 metrillä Göteborgissa 1995. Vuonna 1998 tuli maastojuoksun maailmanmestaruus lyhyeltä ja pitkältä matkalta Marokossa sekä Euroopan mestaruudet Budapestissä 5000 metriltä ja elämän ensimmäiseltä 10 000 metriltä. Hopeaa MM-kisoista 1500 metriltä löytyy vuodelta 1993, MM-halleista 3000 metriltä vuodelta 1997 ja EM-kisoista 5000 metriltä ja 10 000 metriltä vuodelta 2002. Lisäksi palkintokaapista löytyy pari kappaletta MM-maastopronssia vuosilta 1997 sekä 2002.

Teksti: Terhi