 |
Neljä viikkoa leikkauksesta
Mentiin lenkille Pinsiöntielle, missä saa ainakin alkumatkasta kitkuttaa tasaisella hiekkatiellä. Verkkasin alle kilometrin verran kävelyä. Siitä sitten Terhin rohkaistessa otin ensimmäiset juoksuaskeleeni kuukauteen. Hiippailin varovaisesti kunnes huusin. En kivusta, vaan säikähdyksestä. Astuin melkein kyykäärmeen päälle. Terhi jo luuli patellajänteeni vähintään katkenneen. Sivuaskelien jälkeen sain taas rytmistä kiinni ja hiihdin matalalla kanta-askelluksella kuin kuvitteellinen ultraaja parkkihallissa 23 tunnin ja 59 minuutin suorituksen jälkeen. Tuskin koin aivan yhtä suurta helpotusta kuin se samainen ultraaja minuutin kuluttua kellon piipatessa, mutta ei se siitä paljoa jäänyt. Polveen ei sattunut. Toistin saman kaavan vielä neljä kertaa, joten sain määräksi kymmenen minuuttia hölkkää. Lenkin mitaksi tuli kaikkine kävelyineen hölkkineen ruhtinaalliset neljä kilometriä. Ilma oli kaunis ja lämmintä oli +17 astetta.
Viisi viikkoa leikkauksesta
Olin tehnyt viikon mittaan kävely-hölkkää Niken Freet jalassa. Tänään sovitin kinttuihin normipopoa. Alkuun muutama kävelyaskel ja juoksuksi. Hölkkäilin semmosta kuuden minsan kilsavauhtia Liukuslahden ulkoilureiteillä. Jyrkimmät mäet kävelin ylös sekä alas. Polveen ei tuntunut, vaikka hieman eloton se on. Loppulenkistä sain seuraa Terhistä, Mikasta ja Santusta. Raskasta oli. Periksi ei kuitenkaan anneta, kuten ei tee Franciskaan. Vitonen tuli lenkille pituudeksi. Tuuli tuiversi ja lämpöä piisas +14 asteen verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti