Selasin uuden Juoksija-lehden eilen pikaisesti läpi. Mieltäni suuresti ilahdutti Matti Hannuksen kirjoitus sokeasta kenialaisjuoksija Henry Wanyoikesta. Erinomainen ja positiivinen juttu. Mitä muuta voikaan odottaa niinkin laajan urheilutietämyksen omaavalta kirjoittajalta kuin Hannus, kiitos! Mutta mitä gummaa? Sisälläni oikein kuohahti kun selasin muutaman sivun ja saman kirjoittajan artikkeli Erkki Vettenniemen kirjasta: Joutavan juoksun jäljillä: kestävyysjuoksun varhaisvaiheet Suomessa, oli taas aivan päinvastainen ellei peräti omituinen kirjoitus kuin em., luinkohan/ymmärsinköhän edes oikein? Ennen kaikkea jutun sävy oli arveluttava..
Päällimmäisenä jäi mieleen se että Hannus käsitteli enemmän kirjan kirjoittajaa kuin itse teosta. Mistä moinen suhtautuminen? Entä mitä tämä kertoo artikkelin kirjoittajasta? Ihme fiilikset jäi..
En ole Vettenniemen tuoreinta opusta lukenut joten en osaa itse teokseen ottaa kantaa. Mutta samasta aiheesta hän on kirjoittanut ainakin Aamulehteen ja olen pitänyt hänen aiemmista teoksistaan (mm. Juoksun hurma ja tuska) ja artikkeleistaan, mitä Juoksijassakin on usein julkaistu. No, parempaa mainospuhetta Hannus ei voisi pitää, aion ostaa kirjan.
Maataide ja maraton...
1 kommentti:
Täsmennyksenä vielä että kyse oli vapaista assosiaatioista. Kirjoituksen alussa Hannus kertoo kirjan luettuaan syntyneistä assosiaatioista. Minä taas kerron Hannuksen kirjoituksen luettuani syntyneistä mielleyhtymistä. Hannuksen teksti kertoo oletettavasti hyvin Erkin opuksesta aina ensimmäiseen Hannus-mainintaan asti..
Lähetä kommentti