Käytiin perjantaina Karran Kaken ja Torisevan Sepin kanssa UKK-Instituutissa kuuntelemassa suunnistajien järjestämää "Suunta huipulle"-seminaaria. Ilta oli suunnattu pääasiassa nuorille suunnistajille, mutta kaikki muutkin olivat lämpimästi tervetulleita.
Liikuntatutkija ja ravitsemuksen ammattilainen Hannele Hiilloskorpi neuvoi nuoria kestävyysurheilijoita ravintoasioissa, eikä kertaus vanhemmillekaan ollut pahitteeksi. Tampereen urheilulääkäriaseman ylilääkäri Jari Parkkari valisti rasitusastmasta, sen diagnoosista, hoidosta ja paperisodasta lajiliiton ja antidopingtoimikunnan suuntaan.
Suunnistajien päävalmentaja Janne Salmi kävi läpi nuorten suunnistajien harjoittelua. Suunnistus on kohdannut samat haasteet kuin kestävyysjuoksu, miten saada nuoret harjoittelemaan määrätietoisemmin, kovempaa, enemmän, monipuolisemmin ja aikaisemmin?
Nuorten lähtötaso on nykyään niin matala että vaatii hirmuisesti perustyötä että kykenee edes aloittamaan kunnon harjoittelemisen. Samaa ongelmaa kommentoivat myös Rolf Haikkola ja Lasse Viren äskettäin:
– Tuntuu siltä, että nykyajan suomalaisten perusliikuntapohja on niin heikko, että monipuolisen huippu-uran luominen erityisesti kestävyyslajeissa on vaikeaa vaikka harjoittelisi miten kovaa tahansa. (www.sul.fi)
Varsinaista viisasten kiveä tähän ongelmaan ei löytyne, mutta kestävyyslajien laajempi ja aktiivisempi yhteistyö voisi aluksi parantaa tilannetta? Salmi lupailikin suunnistajien näkyvän suurempana joukkona kevään pm- ja SM-maastoissa.
Suunnistajien nuorten olympiavalmentaja Tainin Juha esitelmöi urheilijan rasituksesta palautumisen seurannasta. Menetelmistä ehkä se tärkein ja helpoiten käytettävä on edelleen urheilijan oma tuntemus ja sen aktiivinen seuranta. Nuorilla urheilijoilla oman kehon tuntemuksien analysoiminen ja varsinkin niistä valmentajalle selkeästi ilmaiseminen voi olla vaikeaa. Hyvä ja seurantaa helpottava apukeino tähän on harjoituspäiväkirjaan tehtävä merkintä, joka voi olla hyvinkin yksilöllinen (plussat, miinukset, naamankuvat hymyineen itkuineen jne.) kunhan se on vain selkeä ja vertailukelpoinen aiempiin merkintöihin. Valmentajan työtä voidaan helpottaa myös teettämällä urheilijalla säännöllisiä kontrollitestejä esim. juoksuttamalla sama matka suht'samoissa olosuhteissa jne.
Toinen tuttu urheilijan palautumisen seurantamenetelmä on ortostaattinen sykereaktio, jota kestävyysurheilijat käyttävätkin ahkerasti. Tätä täydentämään on kehitteillä vieläkin tarkempi, urheilijan sykevälivaihteluun perustuva mittari. Tällä menetelmällä mitataan urheilijan autonomisen hermoston tilaa. Aihetta on käsitelty tuoreimmassa Valmentaja-lehdessä "Suunnistajien harjoitustilan seurantaa Etelä-Afrikassa 2006"-artikkelissa, mutta melko pintapuolisesti. Tainin esitelmässä olikin tuoreinta tietoa tämän vuoden alun leiriltä ja mittaria havainnollistettiin parilla käytännön esimerkillä, niihin voinee tutustua SSL-sivuille myöhemmin tulevista luentomateriaaleista. Eräässä esimerkissä tämä mittari toi uuden näkökulman urheilijan palautumistilasta seuraavasti: vaikka ortostaattinen sykereaktio näytti normaalilta aiempiin verrattuna, eikä urheilijan omatkaan tuntemukset olleet hälyttäviä niin sykevälivaihtelua esittävä otoskäyrä näytti hermoston palautumisen olevan vielä vaiheessa, joten kovemmat treenit suositeltiin jätettävän tuonnemmaksi.
Luennon pointti oli kuitenkin se että urheilijan palautumista rasituksesta voidaan mitata monella tavalla. Käyttämällä useampaa mittaria tarpeeksi pitkällä tarkkailujaksolla voidaan oppia ymmärtämään urheilijan kehon palautumiskäyttäytymistä entistä tarkemmin ja harjoittelua voidaan jatkossa suunnitella vieläkin järkevämmin pahimpia ylilyöntejä välttäen. Edelleen on muistettava etteivät hienoimmatkaan mittarit korvaa harjoittelua, vaan ovat vain apukeino huippukuntoon pyrkimisen tiellä l. auttavat ajoittamaan levon oikein. Nii-in, kunto kasvaa levossa, tietenni.
Firstbeat Technologies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti