Eipä tuolla Tampere-Nokia välillä montaa lenkkeilijää näkynyt - jokunen sentään. Tahmelassa vastaan pompotteli kevyellä askeleellaan Pirkan hölkänkin takavuosina voittanut Pasi. Vaihdoimme iloiset tervehdykset ja matka jatkui kohti kylmempää.
Laskeutuva aurinko värjäsi ohuen jääpeitteen saaneen Pyhäjärven takana taivaanrannan tulipunaiseksi. Hieman harmittelin mielessäni, ettei taskussani painolastina olleella kännykällä saisi tuosta upeasta näkymästä edes välttävää kuvaa. Toisaalta, miksi kaikki pitäisi taltioida, kerätä mukaan? Nurkat pullistelevat jo muutenkin turhasta roinasta. Maailmakin on dataa pullollaan. Mitä parhainta, muistorikkaat hetket palautuvat mieliin silmänräpäyksessä takaraivon uumenista ilman valokaapeliakin.
Kolmannen pakkasta uhmaamaan nousseen juoksijan tavoitin Kaarilan kohdilla. Huuruisten pipojen alta vilkkuivat riemukkaat silmät heimoveljien kohdatessa. - Vilposta on, huikkasin. - Niin on vilponen keli juosta, vastasi reippailija jäätyneet hikitipat korvissa askelten tahdissa heiluen.
Talvipäivänseisausta kohti lyhenevä päivä ottaa vielä loppukiriään. Kiirettä pitää joulun alla. No, saapui se pimeys tännekin ennen kuin ehdin kotikadulleni. Töistä lähtiessäni huvitusta herättänyt otsalamppu oli tarpeen viimeisiä kilometrejä hämärässä taivaltaessani. Kotipihassa huikkasin tervehdyksen marjapensaan takana jäätynyttä omenaa nakertavalle rusakolle. Läheppä sinäkin jänöjussi ensi kerralla mukaan.
ma: 13km
ti: ap. 7.5km, ip. 11km TV
ke: 19km töistä kotiin.
to: ap. puntti 1h, ip. 11km
pe: ap. 7.5km, ip. 10km
la: ap. 9km, ip. 10km sis. 20min TV-kova juoksumatolla + lihaskuntoa 20min.
su: 20km
SUL:n seurasiirtolista
7 kommenttia:
Ihan hyvää perusmättöä sulla näyttää olevan keleistä huolimatta. Mä "korkkasin" mun juoksukauden (no joo, onhan sitä jo 13 km lokakuusta lähtien alla) ja vetäsin 5 km "kovaa" matolla. Ei ollut herkkää.
Semmostahan se, perusmättöö peruskuntokaudella... Uskomatonta, mutta totta. Tällaiseen vanhaan jäärään iski nuorten kölvien kasvukivut polveen. Mitähän vielä ennen veteraanisarjoihin siirtymistä? Finni nenään? Oho, sehän on jo siinä... Sen polven vuoksi oon joutunut viime aikoina ottamaan hieman kevyemmin. Määrää nuorille, myös sinne umpioon!
Ei olla enää nuoria:) Itekin alkanut huomaa kaikenlaista uutta pientä vikaa, salilta on tullut polvet kipeäksi. Onneksi kammen kääntäminen kuitenkin vähemmän vammaherkkä kuin köpöttely, toivottavasti. Varo, ettei tuu seuraavaksi penikkatautia:)
Olikohan sattumaa, mutta tuli tuo sama otsikko mun blogiin tällä viikolla vai kenties käyty lukemassa ;)
Tuosta kuvan asennosta tulee mieleen ennemmin Jänis istui maassa kuin ritiratiralla.
Rakkaat veteraanikommentoijat ovat varmaan lisäksi todenneet hieronnan autuaaksi tekevän vaikutuksen.
Vuonna 2013 veteraanisarjoihin!
Totta Miika. Hieronta on parhautta. Sitten kun sattuu se loton jättipotti kohdalle, niin palkkaan samantien Tampereen seudun parhaimman hierojan, Mäntysen Karin, täyspäiväiseksi pohkeideni pehmittäjäksi :) Rikki menneelle paikalle ei hyväkään hieroja mahda mitään...
Äläkä sä Miika vielä mieti vetskusarjoja. Sulla on meinaa kaiken mennessä nappiin ihan realistiset mahdollisuudet päästä vaikka ensi kesän EM-maralle! Runtua reeneihin!
Lähetä kommentti