torstai 16. lokakuuta 2008

BMC-kisat Suomessa?

Uusimmassa Athletics Weeklyssä oli kahden sivun juttu Pihtiputaan keihäskarnevaaleista – mahtavaa mainosta suomalaistapahtumalle. Karnevaaleja suorastaan ylistävän raportin oli kirjoittanut tapahtumaan osallistunut pieni brittiryhmä. Kirjoitus sopivine valokuvineen oli kattava kuvaus karnevaaliviikonlopun tapahtumista, ja siinä käytiin yhtä lailla läpi nuorten keihäskoulu kuin suomalaisten olympiapaikan karsintakin. Jutun lopussa oli kommentti, että Suomessa on muidenkin lajien karnevaaleja ja linkki SUL:n sivuille.

”For the true enthusiast of the sport this was javelin heaven, no doubt about it. Next year the event will be on June 25-28 and diaries are already being marked accordingly. Entries open in March on www.keihaskarnevaalit.com. There are many other sport-specific carnevals just like this one in Finland every summer, so take a look on www.sul.fi to find yours.”


Entäpä jos joku ryhmä nuoria brittijuoksijoita sitten tulisi edellisen innoittamana kestävyyskarnevaaleille, niin mahtaisikohan tunnelmat olla samanlaiset? Tuskinpa, mutta voisivatko olla?

Sitähän voisi spekuloida, että sopivalla mainostuksella ja profiilin nostolla saataisiin kestävyyskarnevaalitkin jälleen uuteen nousuun, tai jotain sinne päin. Kestävyyskarnevaaleista kansainvälinen, tai edes pohjoismainen, juoksutapahtuma. Startteihin jäniksiä, ja vaikka kotimaassakin arvokisarajojen yrityksiä tai edustuspaikkojen jakoa -vähän samaan tapaan kuin BMC-meetingeissä. Niitä BMC-kisojen tapaisiahan taidettiin jossain kolumnissa jokin aika sitten Suomeenkin haikailla, kun suomalaisjuoksijat ovat alkaneet niissä enenevissä määrin vierailla hyvin kokemuksin.


Mutta miksi keksiä aina pyörä uudestaan? Kestävyyskarnevaalithan on jo Suomen vastaava tapahtuma, ainakin periaatteen tasolla: kestävyysmatkojen startteja eri sarjoissa tytöille ja pojille, miehille ja naisille. Lätkäistään päälle brittien tapaan naisten startteihin miesjäniksiä, vauhdittajia vaikka A-luokan vauhtiin, kauden kärkituloksen vauhtiin tai arvokisarajavauhtiin. Juoksutetaan sitä kymppiä, kun sitä kerran haikaillaan, ja muutenkin jo juoksijat joutuvat itse toimimaan puuhamiehinä. Jaetaan karnevaaleilla vaikka yksi maaottelupaikka, jos ei arvokisapaikkaa. Ja paikalle juoksun kotimaiset kärkinimet edes nuorten leireille vierailemaan, ellei itse voi (halua) syystä tai toisesta juosta. Pitäväthän Briteissäkin Kelly Holmes ja Liz Yelling nuorten juoksijoiden leirejä – jälkimmäinen jopa kesken olympiavalmistautumisen viime kesänä.

Mutta, mutta… Ongelmiahan siitä vain seuraisi. Ei meillä ennenkään ole näin tehty. Mistä miehille jänikset? Miksei rahapalkintoja? Miksi juosta ylipäätään joillain karnevaaleilla? Ja sitten on niitä pinnan alla kyteviä vanhoja kaunoja liittyen karnevaalipaikkakuntiin tai mihin lie seurojen välisiin yhteistyöerimielisyyksiin. Ja kestävyysurheilua lyttäävä media ei ainakaan mitään positiivista sanoisi – ilkkuisi vain onnettomille yrityksille. Ja sitten ihmetellään, miksei ne muutamat vielä jäljellä olevat kestävyysihmiset puhalla yhteen hiileen juoksun tason nostamiseksi... Eihän niitä kestävyyskarnevaaleja sentään Tampereella oltaisi järjestämässä.

Teksti: Terhi Halonen

Tämmöinenkin löytyi: Tirunesh Dibaban kotisivut.

4 kommenttia:

Miika Takala kirjoitti...

Hyvä keskustelun avaus! Toivottavasti oma lajikapteenimme joskus lukisi kotimaan juoksijoiden mielipiteitä ja blogeja tai vastaisi edes sähköposteihin...
Itselle kestävyyskarnevaalit olivat tärkeä tapahtuma silloin kun a-luokkaa haikailin. Muistan kun ässä-vasala voitti 1500m ja 5000m mistä palkkioksi boombox stereot. Mä ajattelin, että joskus juoksen yhtä kovaa...

Anonyymi kirjoitti...

Ideassahan ei vikaa...
Mutta mistä löytyy se joka haluaa maksaa omaksi tappiokseen nuo voittobonukset...

Kyllähän jo nyt olisi mahdollista saada kovatasoisia kisoja, mutta harvoin kaikki juoksijat on viivalla. Kun katsoo kympin sm-tuloksia, niin tällä hetkellä ei piisaa juoksijoita 5000m ja esteiden takia enää kympille edes sm-arvosta...

Ilman rahaa ei oikein pysty tyhjästä saamaan edes kansallisia kärkimenijöitä mukaan ja kun yu ei vedä yleisöä ilman keppimiehiä, niin voittopotit olis aina joko lahjoittajien hyvän tekeväisyyttä tai jonkun kukkarosta.

Mutta itse jaksan uskoa että yksinkertaisesti vielä joku päivä on niin paljon kehityshaluisia juoksijoita, että raha ei ole se ainoa motiivi.

Sitä odotellessa hatunnosto jokaiselle sileälle yli 3000m kisalle!

Anonyymi kirjoitti...

Ja eka semmonen hatunnoston arvoinen on lauantaina Teivossa!
Tarkoitus olis olla mukana. Ihan jo jännittäää... ;)

Edellinen anonyymi!

;)

moguli kirjoitti...

BMC-kisoissa ei makseta ilmestymis- tai sijoituspalkkioita edes olympiatason urheilijoille. Tärppinä useimmille riittää BMC:n sivuilta löytyvä kohta:

http://www.britishmilersclub.co.uk/aboutbmc/vision2000.asp

BMC Races are designed to be a development tool for members to improve their personal best times, to practice tactics under fast conditions, to stretch their limits without fear of reprisals or mockery, and to race against their peers to become the Best.