Juoksijat tehdään juosten, suurjuoksijat maastojuosten

Viime kevään Edinburghin MM-maastoissa moni kysyi: "Missä ovat eurooppalaiset juoksijat?" Pekingin olympialaisten miesten 10 000m finaalia seuratessa saattoi kuvitella saman kysymyksen pyörivän useimpien katsojien mielissä. Vastauksia ja parannuskeinoja vallitsevaan surkeaan tilanteeseen on pohdittu taholla jos toisella.

MM-maastojen yhteydessä pidetyssä paneelikeskustelussa (Wendy Sly, Steve Jones, Ian Stewart, Liz McColgan ja John Treacy) syitä nykytilanteeseen ruodittiin ja päädyttiin mm. seuraaviin lopputulemiin.

- Kestävyysjuoksu on kovaa urheilua ja vaatii todella paljon työtä. Menestykseen ei ole oikopolkuja.
- Täysipäiväisesti harjoittelevalle urheilun täytyy olla sen hetkisen elon keskipiste. Suurimmasta osasta urheilijoista ei ole sitoutumaan harjoitteluun riittävällä panoksella.
- Useimmilta urheilijoilta puuttuu asenne.
- Vaatimustaso esim. maajoukkueeseen on liian matala. Kun joukkueeseen pääsee kohtuu heikoilla tuloksilla, miksi nähdä vaivaa enempään?
- Missä yksilöiden sisäinen nälkä, menestyksen jano? Useimmiten tyydytään piirikunnalliselle tai kansalliselle tasolle.

Kovalta kuulostavaa tekstiä, mutta väittämissä lienee perää. Jokaisen tavoitteellisesti harjoittelevan olisikin syytä aika ajoin pysähtyä ja miettiä asenteensa ja sitoutumisensa astetta urheiluun. Mikäs sen parempi ajankohta tarkistukselle kuin syksy, uuden harjoittelukauden alku.

Briteille muta ei ole vierasta.

Naps, kun raadolliset tosiasiat on jätetty kunkin takaraivoon muhimaan on aika funtsia parannuskeinoja. Samaisissa MM-maastokarkeloissa mestarijuoksija Sir Sebastian Coe herkesi myös esittämään huolensa britti- ja eurooppalaisjuoksijoiden vajavaiseen esiintymiseen kisoissa. Vaikka brittijuoksijoista useimmat (etunenässä Radcliffe, Yelling(it), Farah, Baddeley, Lemonchello, Lancashire jne.) kilpailevat maastossa, on Coe erityisen näreissään nuorten urheilijoiden suuntauksesta jättää maastojuoksukausi kokonaan väliin.

"Cross country should be a standard part of preparation for middleand long distance athletics" said Coe, "as it was for myself, Ovett, Cram, Elliot, John Walker, Aouita, Gebrselassie, Bekele and many others who have also been successful on the track."

"Until we get back to recognising that cross country is an important part of the conditioningprocess then we will not see standards of European distance running rise."

Maastojuoksuko avain eurooppalaisen juoksun uuteen nousuun? Mikä ettei! Esitettyjen esimerkkien valossa maastojuoksu on äärimmäisen tehokas harjoitusmuoto myös mailereille!

Muutama päivä sitten luin erinomaisen uutisen IAAF:n sivuilta. Ranskassa järjestetään vuosittain valtakunnallinen maastojuoksuviikko (eikä vain viikko, vaan 10 päivää!). Viisi vuotta sitten ensimmäisen kerran toteutettu tapahtuma kokosi 80 000 osallistujaa eri oppilaitoksista ympäri Ranskaa. Viime vuonna maastoissa juoksi jo 350 000 oppilasta ja tämän vuoden osallistujamääräksi toivottiin jopa puolta miljoonaa.

“This most basic of all athletics disciplines is an excellent means, in fact, of getting everyone to move themselves by running and in natural surroundings. It’s a basic activity. It’s a natural event, everyone can try it whatever their age.”

Eivät em. britit ja fransmannit ole yksinään pappia kyydissä patistaessaan juoksijoita maastoon. Elokuussa kolme kaikkien aikojen suurimpiin juoksijoihin lukeutuvaa mestaria Paul Tergat, Haile Gebrselassie ja Kenenisa Bekele, lähettivät avoimen kirjeen kansainväliselle olympiakomitealle. Aiheena oli maastojuoksun palauttaminen olympialaisten ohjelmaan. Vuosittain juostavat MM-maastot ovat maailman kovatasoisin juoksutapahtuma ja niiden paikka olisi kiistämättä olympialaisissa. Ehkä rengaskisojen maastojuoksun avulla saataisiin myös eurooppalaiset (mies)juoksijat houkuteltua takaisin olympialaisten kestomatkoille. Mutta, nyt siis maastoon sieltä, mars MARS!