keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Ryan Hall: Running With Joy - My Daily Journal To The Marathon

Kirjan tuotot menevät The Hall Steps Foundation -hyväntekeväisyysjärjestölle.

Ryan Hallin kirja Running With Joy on päiväkirjanomainen teos huippujuoksijan maratonille valmistautumisesta. Hall kuvaa kirjassaan 14 viikon harjoittelujaksonsa ennen vuoden 2010 Bostonin maratonia. Päiväkirjan merkinnöissä käydään läpi jokainen treeni tuntemuksineen, ja lisäksi lukija pääsee tutustumaan hieman siihen, mitä muuta Ryanin elämään kuuluu harjoittelun lisäksi.

Päiväkirjaosiota edeltää lyhyehkö esittelyosa. Siinä käydään läpi Hallin lapsuutta, nuoruutta sekä juoksu-uran eri vaiheita. Lisäksi osiossa kerrotaan Hallin maratonharjoittelun pääperiaatteista sekä kuvataan harjoitteluolosuhteita ja treenikavereita Mammothissa Kaliforniassa, missä Hall on asunut pitkään.

Kirja piirtää kuvan kovaa harjoittelevasta ja erittäin analyyttisestä juoksijasta, joka vaatii itseltään äärimmäisen paljon. Kaikki harjoitteluun ja kilpailemiseen liittyvä pohditaan hyvin huolella. Ryan Hall uskaltaa myös kirjoittaa rohkean avoimesti juoksuun liittyvistä epävarmuuden tunteistaan. Vaikka harjoittelu viedään äärimmilleen ja tekee parhaansa, ei silti ole takeita siitä, että kisapäivänä maraton onnistuu, tai että urallaan pääsee uudestaan samaan kuntoon ja huipputuloksiin kuin aiemmin. Kilpailu huipulla on todellakin kovaa. Aina ei ole helppoa uskoa itseensä.

Lontoon maraton 2007. Ryan Hallin vaimo Sara on myös kansainvälisen tason juoksija.

Juoksu-ura pääpiirteittäin

Ryan Hall on asunut neljävuotiaasta asti korkeassa ilmanalassa, mistä lienee ollut merkittävää hyötyä kestävyysjuoksu-uraa ajatellen. Lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunki Big Bear Lake Kaliforniassa sijaitsee noin 2000 metrin korkeudessa. Hallin lapsuuteen kuului erilaiset pallopelit, ja juoksu tuli mukaan teini-iässä melkeinpä sattumalta. Hall kuvaa kirjassaan, kuinka hän sai kerran 13-vuotiaana päähänpiston juosta lenkin kotiseudullaan olevan järven ympäri. Matkaa kertyi 15 mailia eli 24 kilometriä. Lenkki otti koville, mutta innostus juoksuun oli syttynyt.

High school – ikäisenä Ryan oli maansa mestari radalla mailimatkoilla (1500 m 3:42), ja lisäksi menestystä oli tullut myös maastojuoksusta. Juoksusaavutukset takasivat stipendin Stanfordin yliopistoon. Mutta vaikka yliopisto tarjosi urheilulle kaikin puolin erinomaiset puitteet, ei Hallin juoksu-ura yllättäen edistynytkään, kuten olisi voinut olettaa. Ryan epäili mahdollisuuksiaan kehittyä juoksijana, motivaatio oli hukassa ja lisäksi kuvioihin tuli mukaan, ehkäpä hieman yllättäen, paino- ja syömisongelmat. Nuori mies söi mitä milloinkin, ja aluksi paino nousi vaikuttaen epäedullisesti juoksutuloksiin. Tätä seurasi tiukka laihduttaminen, ja puutteellisen ravitsemuksen seurauksena juoksutulokset kärsivät jälleen. Jossain vaiheessa Hall kuitenkin löysi tasapainon ravintoasioissa, ja viimeisenä yliopistovuonna juoksutuloksetkin kehittyivät jälleen. Syöminen ja paino nousevat kuitenkin esille kirjassa useampaan otteeseen, ja aihe lienee edelleen Ryanille arka.
Weight is one of my least favorite issues to deal with as a runner. Obviously, a lot of comparison and self-approval issues are involved. I just want to see myself as God sees me and not let my eating habits develop into emotional reactions as they did in college, particularly after poor races or injuries.
Vuonna 2005 Ryan Hall pääsi edustamaan maataan Helsingin MM-kisoihin 5000 metrillä, muttei päässyt finaaliin. Seuraavana vuonna Hall juoksi maansa mestariksi maastoissa lyhyellä ja pitkällä matkalla, ja pääsi Fukuokan MM-maastoihin. Sijoitukset olivat lyhyellä matkalla 19. ja pitkällä 43. Alkuvuodesta 2007 oli vuorossa puolimaratonin kokeilu, ja Ryan juoksi kaikkien yllätykseksi, itsensä mukaan lukien, Yhdysvaltojen ennätyksen 59:43. Myöhemmin samana vuonna seurasi uran ensimmäinen maraton erinomaisella ajalla 2.08:24. Seuraavana vuonna ennätys parani Lontoossa jo aikaan 2.06:17, ja samana vuonna oli edessä myös olympiaedustus Pekingissä, jossa Hall sijoittui hienosti kymmenenneksi. Toistaiseksi takana on yhteensä seitsemän maratonia.

Iloa elämään

Vaikka Ryan Hall on maailmanluokan urheilija ja saavuttanut urallaan maansa mestaruuksia sekä sijoittunut hyvin arvokisoissa ja suurilla kaupunkimaratoneilla, tuntui jokin silti olevan vuosien varrella pahasti pielessä. Hall kertoo kirjassaan, kuinka hän ei pohjimmiltaan pystynyt nauttimaan urheilusta. Voitot ja ennätykset lämmittivät mieltä hetken aikaa, mutta juoksusta tuntui olevan ilo hukassa. Ja silloin, kun tulokset eivät koko ajan parantuneet, iskivät epävarmuus ja alakulo. Hall epäili kykyjään ja kilpailijanominaisuuksiaan, ja murehti, voiko höyhenenkevyitä afrikkalaisjuoksijoita vastaan koskaan pärjätä.

Ilon, onnen ja tasapainon saavuttaminen elämässä sitoutuu Ryan Hallin kohdalla hyvin kiinteästi myös uskontoon. Kirjassa pohditaan vakaumuksellisia teemoja lähes yhtä paljon kuin juoksua.

Vuoden 2010 alussa Hall päätti, että tuli kilpailuissa menestystä tai ei, hän haluaa palauttaa ilon tekemisiinsä – juoksusta täytyi pystyä myös nauttimaan. Kirjan nimi Running With Joy kumpusi tästä tavoitteesta. Päiväkirjan pitäminen toimi tukena tavoitteessa pysymisessä matkalla huhtikuiselle Bostonin maratonille.
My message is that even if you don’t land on the podium or run a personal best, even if you have a bad workout or are struggling with an injury, you can experience joy to the fullest. I have been a slave for 14 years – a slave to my running times and race results. On April 19, 2010, I found freedom in the truth that joy is available to us. The question is, will we let it in?

Keeping a detailed training log and recording my thoughts in a daily journal leading up to the 2010 Boston Marathon has been life changing. Writing is relaxing and deeply therapeutic, so this has been a powerfully positive tool in my life.
Miten Ryanille sitten lopulta kävi Bostonissa 2010? Hän jäi niukasti kärkikolmikon ulkopuolelle sijoittuen neljänneksi ajalla 2:08:41. Ilon tavoite kuitenkin täyttyi:
When I hit the final stretch of Boylston, having tested my boundaries, I let my joy out. With my arms spread wide, I “airplaned”, weaving from side to side across the road. … I was in mid-flight when I noticed one of the thousands of fans lining the street going crazy, yelling at me, “You can get Merga!” My eyes popped up and I could see Merga’s yellow jersey 100 meters in front of me. … But Merga heard the crowd roar, realized what was happening, checked how much distance he had, and put in a mini-surge. I finished just two seconds out of third place, but that didn’t really matter. I had won – I had found joy!

Harjoittelusta

Maratonille valmistautuessaan Ryan Hall noudattaa yleensä kahden viikon harjoitusohjelmaa perinteisemmän viikko-ohjelman sijaan. Perusteluna tälle mainitaan se, että mikäli tehoharjoitteet toistuvat samanlaisina viikon välein, ei edistymistä tietynlaisessa harjoituksessa huomaa niin selvästi kuin kahden viikon kuluttua. Lisäksi harjoitteluun saadaan tällä tavoin joustavuutta ja monipuolisuutta.

Kantapään kautta vuosien varrella yleiseksi ohjenuoraksi harjoitteluun on muodostunut ”kova on kovaa ja kevyt on kevyttä”. Ryan kertoo alkaneensa edistyä harjoittelussaan toden teolla vasta siinä vaiheessa, kun malttoi alkaa juosta kevyet lenkit tarpeeksi rauhallisesti. Nykyään hän juoksee palauttavina päivinä usein vaimonsa tai muiden naisjuoksijoiden kanssa, jotta vauhti ei karkaa liian kovaksi.

Maratonilta palautumiseen Hall antaa kirjassaan vinkiksi sen, ettei useimmilla ohjelmassa olevaa kilpailun jälkeistä täyslepoa tulisi aloittaa heti suoraan kisan jälkeen. Seuraavana päivänä kannattaisi tehdä lyhyt 30 minuutin verryttelylenkki sekä käydä hieronnassa, ja vasta sen jälkeen tulisi pitää noin kahden viikon lepojakso ilman juoksua. Tällöin harjoitteluun palaaminen tauon jälkeen on Ryanin mukaan paljon helpompaa.

Esimerkkiviikot (matkat maileina):

Viikko 1

MA: ap. kevyt; ip. kevyt ja lasketteluja
TI: ap. intervalliharjoitus (5 km:n ja 10 km:n rytmillä); ip. kevyt
KE: ap. puolipitkä; ip. lepo
TO: ap. kevyt; ip. kevyt ja lasketteluja
PE: ap. tempo (maratonvauhtinen 4-18 M); ip. kevyt
LA: ap. kevyt; ip. kevyt
SU: ap. pitkä (13-26 M, n. 1 min/M maratonvauhtia kevyempi vauhti); ip. lepo

Viikko 2

MA: ap. kevyt tai lepo; ip. kevyt ja lasketteluja
TI: ap. intervalliharjoitus (5 km:n ja 10 km:n rytmillä); ip. kevyt
KE: ap. kevyt; ip. kevyt
TO: ap. ylämäkitempo (3-9 M juoksua 5-7 % ylämäkeen); ip. kevyt ja lasketteluja
PE: ap. kevyt; ip. kevyt
LA: ap. ”maratonsimulaatio” (16-24 M, ensimmäinen puolikas pitkän lenkin vauhdilla ja jälkimmäinen puolikas maratonvauhdilla, lopuksi verryttelyä); ip. lepo
SU: ap. kevyt; ip. lepo

Teksti: Terhi

2 kommenttia:

Ste kirjoitti...

Sara tais vetäistä Stanfordin kisoissa ekat esteet: http://www.rtspt.com/events/stanford/invite2011/110325F065.htm

moguli kirjoitti...

Kato niin teki :) 9.50 ei ole huono. Norjan Silje Fjortoftkin oli viivalla 10.20... Hän pinkoi kolmosen esteet 2009 9.37... Tuntematta tarkemmin hänen taustojaan, voisi äkkiseltään päätellä ettei jenkkimeininki ole kaikille aina se optimaalisin?