Pidemmin askelin

Kaksi viikkoa leikkauksesta

Ajelin bussilla terveyskeskukseen palauttamaan kyynärsauvat. Kävelin sieltä sitten keskustan kautta kotiin. Luit oikein. KESKUSTAN. Elo Nokialla keskellä arkipäivää on verkkaista. Kaupunkikuvassa näkyivät lähinnä vanhukset ja lastenrattaita työntävät äidit. Torilla muutama helppoheikki esitteli krääsää. Tiedä sitten menikö kaupaksi. Muita näkösällä olevia ihmisiä olivat aukion toisessa nurkassa kokoontunut toriparlamentti ja toisessa päässä mallasjuomaa kitusiinsa kurlannut yksinäinen laitapuolen kulkija.

Laahustin sitä 20 min/km -vauhtia terveyskeskukselta postin kautta Emäkoskentielle. Siinä kiviä potkiskellessä ja Harpatin lennokasta kevätharppaa pohtiessani ilma yhtäkkiä sähköistyi, ja koko ympäristö ja aika ikäänkuin pysähtyivät. Nostin katseeni kengänkärjistäni ja vilkuilin ihmeissäni ympärilleni. Maisemat näyttivät aivan samoilta kuten aina ennenkin, mutta jotain outoa oli tekeillä. Sitten mä hokasin. Olin löytänyt keskustan. Sitä kun laukkaa niillä harvoilla asioilla kaupungilla, niin vauhti on ihan eri luokkaa kuin näin rampana raahustaessa. Jää tämmöinenkin hieno asia huomaamatta kuin kaupungin keskusta. Mutta hei, älkää pyytäkö mua osoittamaan kartalta missä se on. Siihen en kykene. Tiedän vain, että se on jossain välillä rautatie-gummitehdas. Kävelyä 3 km ja lämmintä +19 astetta.

Kolme viikkoa leikkauksesta

Kaivoin maastopyöräni ensi kertaa varastosta esille sitten viime vuoden huhtikuun. Gummi oli edelleen tyhjä. Mihinkäs se siitä olisi reilussa vuodessa korjaantunut. Vaihdoin renkaan. Tarkistin ilmanpaineet ja lisäilin öljyä vaihde- ja jarruvaijereihin. Eiku menoksi.

Taivas oli pilvetön, mutta tuuli oli kolea ja tietysti vastainen. Ehdin sutkutella jotain 20 minsaa, niin johan meni gummi puhki. Olin varautunut tähän ja kaivoin repustani uuden gummin. Vaihdoin renkaan ja jatkoin eteenpäin.

Mikan mersu kiilsi Liukuslahdessa. Arvelin hänen olevan jossain lähistöllä lenkillä, joten suuntasin kulkuni Putkinotkoon päin. Mikaa ei näkynyt, mutta Asko tuli juosten vastaan. Käännyin hänen mukaansa, ja rullailtiin takaisin Liukusiin. Siellä vastaan juoksivat Mäkisen Santtu ja Malisen Jari. Eikä aikaakaan, kun Mikakin kömpi metiköstä esiin. Kierreltiin sitten pitkin ja poikin Etelä-Nokiaa. Pojat juosten, ja mä pyörällä peesissä rullaillen. Matkaa tuli kasaan 20 km. Hyvää polven notkistelua, jollei sitten muuta.

Altaassakin on käyty. Vesijuoksua polvi ei kestä. Siellä polven takaosassa kipinöi jokin aina jalkaa tarpeeksi koukistaessa. Liekö turvotusta. Uida sentään voin. Vappuna oli lämmintä +8 astetta.