Lastenojanvuoren ME-koe

On tullut vissiin liikaa luettua Seppolaa, kun näin jo untakin ultrajuoksusta. Olin unessa osallistunut Suomen halkijuoksuun ja taivaltamassa jotain lukuisista päiväetapeista. Lähtö oli tapahtunut Perähikiältä, ja kiidin Virenin lailla ylivoimaisessa johdossa. Tunnista toiseen juostessani päättymättömiä teitä havahduin reittimerkintöjen puuttumiseen. Pelkäsin eksyneeni, ja tähyilin epätoivoisena tienviittoja. Sitten heräsin, ja jäin kalvavaan epätietoisuuteen. Olinko eksynyt? Paljonko olin juossut harhaan? Pitikö mun tosiaan juosta vielä 40km päästäkseni oikealle reitille? Työpäivän jälkeen kotimatkalla kaupassa poiketessa kohtasin tietenkin pari satukkaa juosseen porilaisultraajan. Päivästä puuttui enää yhden koffelin soitto ja kysymys: joko olet ilmoittautunut maratonille?

Päivän ohjelmaan ei lukeutunut tänään kuitenkaan maraton tai ultra, vaan hieman lyhyempikestoinen maitohappokylpy. Viimeiset Pirkkalaiset olivat kutsuneet allekirjoittaneen Lastenojanvuoren maailmanennätyskokeeseen. Kilpailu on suunnistajien perinteinen syksyn testijuoksu ja pinkaistaan 2160 metrin mittaisella tosi mäkisellä (noususumma on rapiat 70 metriä) ulkoilureitillä Pirkkalassa.


Tampereen Pyrinnön Saila Kinni pinkaisemassa baanalle.

Kilpailu käytäisiin väliaikalähdöin. Satuin ilmoittautumispaikalle ensimmäisten joukossa, joten sain luvan lähteä reitille heti kolmantena. Pikainen opastus emitin käyttöön, ja eiku tutustumaan reittiin. Jo alkuverkassa kierros kesti 12 minuuttia. Piti oikein käydä uudelleen tarkistamassa viime vuoden tulokset. Kuka piru voi juosta tämän alle kahdeksan minuutin...

Kolme, kaksi, yksi, lähtö. Sain ensimmäisen mäen laella edellä lähteneet nuoret kiinni. Mäkien kinkeeminen meni oikeastaan hyvin, mutta jyrkkien alamäkien laskettelu maitohapoin kyllästetyin kintuin oli oma taitolajinsa. Reitin korkeimmalla kohdalla pitäisi kuulemma aueta hyvät näkymät, mutta meikämannen simmut olivat jo sen verran sumeena (varmaan haposta), ettei maisemista ole mitään havaintoja. Kaiken lisäksi puoli minuuttia perääni lähtenyt ranskalaissuunnistaja Raphael Stefanini saavuttaessani minut huusi korvaani sellaisen Jarkko Kinnusmaisen karjaisun, että lusikallinen housuissa oli enemmän kuin lähellä. Maksimisykkeet 196 saavutin juuri noilla main, ties vaikka tuolla säikähdykselläkin oli osansa :) Lopun loiva alamäki tuli miten tuli, pääasia ettei nelinkontin. Ajaksi sain 8.21. Päivän nopein oli KSK:n Raphael Stefanini 7.37. Vikkelin nainen oli KooVeen Marjo Niittynen 9.23. Niin, ja ainakin nuorten sarjoissa syntyi uusia ME-tuloksia.



Kirjoittaessani tätä keuhkot raakana lihana rahisten, voin sanoa että reitti on rankka! En tiedä, kuinka kovakuntoisiksi Pirkkalan kunnanisät ovat asukkaansa arvioineet, kun ovat latupohjaa suunnitelleet. Täytyy meinaa olla aika Myllylä, jos tuolla reitillä sujuttelee rennon letkeitä peruskuntolenkkejä. Mäet eivät ole mitenkään pitkiä, mutta jyrkkiä. Kuten rataprofiilista käy ilmi, alku ja loppu ovat inhimillisen tasaisia. Välipätkä on se Keski-Pirkkalan helvetti, vai miten se meni :) Järjestelyt olivat jälleen kerran taattua VimPat-laatua ja tunnelma välittömän hauska. Kiitos ja ens vuonna uudestaan!

Tulokset löytyy tuolta.

Räsänen raastoi Utriaisen
Eltsun 4 Athletics GP tulokset

Suomi-Ruotsi-maaottelun aikuisten & nuorten joukkueet